Quantcast
Channel: Puutarha - Kotiliesi.fi
Viewing all 656 articles
Browse latest View live

Keväinen kranssi yhdistää 3 trendiä – katso video ja tee itse upea kuivakukkakranssi

$
0
0

Kuivatut kukat, toispuoleisuus ja metallirengas. Näistä kolmesta syntyy kevään trendikkäin kranssi.

Lue myös: Tee itse kranssi luonnonmateriaaleista – katso helpot ohjeet vaihe vaiheelta

”Kuivakukat ovat kivoja ja trendikkäitä käyttää. Niiden joukossa voi käyttää tuoreitakin kukkia, ei tarvitse tiukasti pitäytyä siinä, että nyt tehdään pelkästään leikkokukista tai kuivatuista kukista”, floristimestari Saija Sitolahti Järvenpään Kukkatalosta sanoo.

”Kuivakukat ovat tuoreita kukkia hauraampia, ne voivat katketa helpommin eli aavistuksen enemmän tarvitaan herkkyyttä käsittelyyn.”

Hyvä puoli kuivatuissa kukissa on se, että kuivakukat eivät muuta enää väriään. Ne voivat vain haalistua valon vaikutuksesta. Kun tuore kukka kuivuu, se voi muuttua erinäköiseksi ja -väriseksi.

Kuivakukista tehdyn kranssin voi laittaa myös vaikka laatikkoon ja nostaa esiin seuraavan kerran esimerkiksi syksyllä, jolloin kranssin voi tuunata ajankohtaan sopivaksi kiinnittämällä siihen oranssin ja ruskean sävyisiä kasveja ja nauhan.

Lue myös: Tee pitkäikäinen koriste – eukalyptuksen oksista tehty kranssi saa uutta näköä juuttinarusta

Kranssin askartelussa vaikeinta on lopettaminen

Kranssin saa aikaan vähistäkin materiaaleista. Minimalistinen ja yksinkertainen kranssi syntyy jo parista heinästä, ginstiasta ja persikanvärisestä palmunlehdestä.

”Itse olen vähän semmoinen, että mitä enemmän, niin sen parempi. Tykkään käyttää vähintään 3–5 eri lajia, silloin kranssiin saa elävyyttä ja erilaisia pintarakenteita ja muotoja. Maksimi lajikemäärää ei ole. Jos pysyy yhdessä värimaailmassa, voi yhdistää useampiakin erilaisia.”

”Vaikeus on lopettamisessa, sen päättäminen, milloin kranssi on valmis ja mikä on riittävä. Kun lähtee tekemään, niin työ vie mukanaan. Kukkien kanssa kun tehdään, niin päämäärä ei ole lopputulos vaan tekeminen ja luominen.”

”Kun kädet tekee, niin aivot saavat lepoa arjen ajatuksista, voi ottaa meditaation kannalta.”

Sitolahti kannustaa rohkeasti yhdistelemään materiaaleja. Luonnosta heiniä, pihasta tai puutarhasta oksia, talven törröttäjiä tai villiviinin rankoja ja kaupasta tuoreita leikkokukkia tai esimerkiksi mininarsisseja sipuleineen.

”Aika avoimesti voi kerätä materiaalikirjoa ja fiilistellä, miltä ne näyttäisivät yhdessä. Tehdessä sitten nopeasti huomaa, mitkä sopivat ja mitkä eivät.”

Tarvikkeet toispuoleiseen metallirenkaaseen tehtyyn kranssiin:

  • Metallirengas (mitä isompi halkaisija, sitä enemmän tarvitset kasveja)
  • Leikkurit
  • Metallilankaa
  • Kuumaliimapyssy ja kuumaliimaa, jos haluat kiinnittää kranssiin koristeita
  • Erilaisia kuivattuja kukkia, kuten ruusuja, harsokukkaa ja ginstia
  • Erilaisia heiniä ja olkea
  • Erilaisia oksia, kuten marjapensaan oksia ja ruskusta
  • Silkki- tai samettinauhasta tehdyn rusetin

Tee toispuoleinen kranssi metallirenkaaseen näin:

  1. Pilko kukat, heinät ja oksat. Varren pituus olisi hyvä olla 10 cm sidontakohdasta alaspäin. Liian lyhytvartinen kukka voi pudota kranssista, ja liian pitkä varsi tekee kranssista raskaan.
  2. Ota kasveista pieni nippu (noin 2–3 oksaa), ja kieputa nippu rautalangalla kiinni metallirenkaaseen. Rautalangan voi katkaista nippujen välillä ja sitoa kiinni tai voit kiertää koko puolaa koko kranssin matkalta.
  3. Jos haluat tehdä toispuoleisen kranssin, voit kiinnittää nippuja ensin toisesta päästä ja siirtyä sitten kiinnittämään nippuja vastakkaisesta suunnasta. Jatka nippujen kiinnittämistä, kunnes niput kohtaavat. Niput voi myös sitoa vain yhdestä suunnasta.
  4. Kiinnitä lopuksi halutessasi kuumaliimalla nippujen kohtaamiskohtaan tai päätekohtaan vielä kukkia tai muita koristeita. Voit kiinnittää kranssiin myös nauhasta tehdyn rusetin.

Katso videolta, miten kranssi tehdään:


Vau, millainen kaktuspuutarha ja vielä Suomessa! Katso kuvat Elinan ja Jussin ihmeellisestä puutarhasta, josta löytyy jopa 30-vuotias kaktus

$
0
0

Betonipengerrystä ja aurinkoista terassia koristavat punasaviset ruukut. Ruukkuja eivät vehreytä kesäkukat, vaan täällä kasvillisuudessa on särmää ja luonnetta. Opuntiat, syyläkaktukset, agaavet, rahapuut ja mehiruusukkeet siivittävät ajatukset etelän maiden ja aavikoiden tunnelmiin.

Lue myös: Kaktus on kasvien kingi – lue, miksi sinäkin tarvitset sellaisen kotiisi

kaktuspuutarha

Kaktukset, mehiruusukkeet ja erikoiset pelargonit ovat tärkeä osa aurinkoisen paikan ruukkupuutarhaa.

Penkeille, pöydille ja portaille on aseteltu rennosti pieniä ja suuria ruukkuryhmiä.

”Asuimme 1990-luvulla Italiassa ja myöhemmin Portugalissa, ja siellä kaktukset ja muut mehikasvit ovat tavallisia puutarhan ruukkukasveja. Siksi ne tuntuvat kotoisilta”, Elina ja Jussi Koski sanovat.

kaktuspuutarha

Erikoiset kasvit kiehtovat Elinaa ja Jussia. Kaktukset ja muut mehikasvit tulivat tutuiksi, kun pariskunta asui Italiassa ja Portugalissa.

Pispalalaistalon 260 neliön puutarha on rakennettu jyrkkään rinteeseen, joka on aikoinaan taltutettu betonipengerryksin. Rinne asettaa haasteita asumiseen ja puutarhanhoitoon.

Puutarhan peruskasvillisuutena on perennoja, koristepensaita ja havuja. Ruukkupuutarhan kasvit pariskunta on kerännyt vuosien mittaan. Vanhimpien joukkoon lukeutuvat Italiasta ja Portugalista tuodut agaavet ja Elinan vanhemmilta saadut kaktukset, joilla on ikää noin 30 vuotta.

Vuosien varrella aurinkoinen terassi on osoittautunut erinomaiseksi paikaksi kasvattaa kaktuksia, myös taivasalla.

kaktuspuutarha

Jyrkkään rinteeseen on tehty betonimuurin avulla pengerryksiä. Elina ja Jussi laittoivat muuria vasten hyllyjä, joihin siirretään kesäksi osa kaktuskokoelmasta.

Lue myös: Kaisa ja Esa rakentavat pihaansa kuin palapeliä: ”Jokainen kivi on kieritelty ja kasvi istutettu moneen kertaan” – katso kuvat yli hehtaarin tontista!

Puutarha

Etelään avautuva rinnepuutarha Pispalanharjulla Tampereella.

Puutarhurit

Elina ja Jussi Koski. He pitävät Tampereen keskustassa kaktuksiin erikoistunutta Kukkakauppa Opuntiaa, kukkakauppaopuntia.fi

Elinan ja Jussin Kukkakauppa Opuntia

Elinan ja Jussin Kukkakauppa Opuntia on kaktusfanin paratiisi. Valikoimissa on runsaasti tuttuja ja erikoisia kaktuksia ja mehikasveja.

Erityistä

Ruukkupuutarha täynnä kaktuksia, mehikasveja ja muita eksoottisia ja erikoisia kasveja.

Säiden armoilla

Kaktukset ja mehikasvit viettävät kesät ulkona, mutta valtaosan Elina ja Jussi siirtävät talveksi viileään varastoon ja sisälle huonekasveiksi.

kaktuspuutarha

Varjoisassa kasvavat huonekuuset ja japanilaiset sammalpallot, kokedamat.

”Kaktukset saavat vettä sateella. Annamme mullan kastua, mutta peitämme kaktukset, jos vettä sataa liikaa.”

Kesä on kaktusten kasvuaikaa, ja aurinkoisina jaksoina kaktukset kaipaavat kastelua. Kastelujen välissä mullan pitää antaa kuivua kokonaan.

Lue myös: Nappaa hoitovinkit: helpot mehikasvit sopivat näyttäväksi sisustuselementiksi

kaktuspuutarha

Jussi on innostunut kasvattamaan muun muassa eri mehikasvipistokkaista taimia kasvihuoneessa.

Kaktukset ruukutetaan hengittäviin saviruukkuihin. Herkät pienet juuret saattaisivat kärsiä liiasta kosteudesta muovisissa taimiruukuissa.

”Kesällä ulkona kaktukset nauttivat luonnollisesta lämpötilanvaihtelusta. Lepokaudellakin lämpötila saa reilusti laskea ja kastelua vähennetään minimiin”, Elina sanoo.

kaktuspuutarha

Kaksi terassitasoa ovat oivallisia ruukkupuutarhalle. Aurinkoisella paikalla kaktukset nauttivat runsaasta valosta ja lämmöstä kuin luonnonvaraisilla kasvupaikoillaan. Runsaina sadejaksoina Elina ja Jussi suojaavat kaktuksia liialliselta sateelta ja märkyydeltä.

Toisinaan kaktukset ilahduttavat kukkimalla. Kukinnan salaisuutena on yleensä säilytys viileässä lepokaudella. Ei haittaa, vaikka lämpötila laskisi jopa lähelle nollaa, mutta pakkaselle se ei saa painua.

”Huoneenlämmössä kasvavista kaktuksista voivat kukinnalla ilahduttaa pallokaktus, piispanhattu, syyläkaktus, pallerokaktukset ja rusko-opuntia. Lannoitus ei varsinaisesti paranna kukintamahdollisuuksia. Vähätyppinen kaktuslannoite ja merileväuute riittävät kasvun turvaamiseksi”, Elina toteaa.

kaktuspuutarha

Hernesypressi ‘Boulevard’ koristi joulukukkaistutusta. Elina istutti pikkutaimen puutarhaan ja nyt sillä on kokoa parin metrin verran.

Juttu on julkaistu alun perin Kotiliedessä 16/18.

10 vinkkiä kaktuspuutarhaan

Kesällä:

  1. Istuta kaktukset hengittäviin saviruukkuihin, jotka salaojitat kevytsoralla. Käytä kaktusmultaa.
  2. Kastele kesällä kahden viikon välein. Paahteisella paikalla kastelua voi lisätä. Kastele runsaasti, mutta anna mullan kuivua kokonaan kasteluiden välillä.
  3. Jos kaktukset saavat ulkona kasvaessaan sadevettä, tarkkaile mullan kosteutta ja tarkista, että kasvi ei saa sateisina jaksoina liikaa vettä.
  4. Älä käytä ulkona aluslautasta, jotta ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois.
  5. Lannoita kasvukauden aikana miedolla kaktuslannoitteella.

Talvella:

  1. Kastele kaktuksia talvella niukasti, kerran kuussa.
  2. Viileässä talvehtivat kaktukset voi jättää kokonaan kastelematta kolmeksi kuukaudeksi.
  3. Suomessa kaktukset tarvitsevat lisävaloa vuoden pimeämmän puoliskon ajan. Tavallinen valo ja valaisin riittävät hyvin.
  4. Aloita kastelu ja lannoitus keväällä, kun elonmerkkejä alkaa näkyä. Esimerkiksi pylväskaktuksen laki vaalenee hiukan.
  5. Kastelu on hyvä aloittaa vähitellen, hyvin pienillä vesimäärillä herätellen.

Kevät tulee ja sormet syyhyävät, mutta voiko ja kannattaako jo istuttaa? Katso, milloin on taimien oikea istutusaika

$
0
0

Etelä-Suomessa talvi jäi poikkeuksellisen leudoksi, ja päivälämpötilat saattavat olla jo reilusti plussan puolella. Moni miettiikin, milloin on oikea istutusaika. Voiko ja kannattaako jo istuttaa taimia puutarhaan tai kasvihuoneeseen?

Lue myös: Ilmastonmuutos voi tuoda mitä eksoottisimmat lajit sinun takapihallesi – ”Lähestulkoon kaikki kasvit ovat siirtyneet yhden kasvuvyöhykkeen pohjoisemmaksi”

Kevät on kuitenkin oikukas – lue vastaukset seuraaviin kysymyksiin, ennen kuin toimit.

Milloin kasvukausi alkaa?

Kasvukaudeksi sanotaan ajanjaksoa, joka alkaa keväällä ja päättyy syksyllä. Kevätkuukausia ovat maalis-toukokuu, ja kesäksi lasketaan kesä-elokuu.

Terminen kasvukausi alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi yli +5 asteen. Kasvukausi on siis vielä edessäpäin, kiirettä istuttamaan ei ole.

Onko istutusaika oikea, kun kasvit alkavat versoa puutarhassa?

Kasvukauden vaihetta voi tarkkailla seuraamalla luontoa ja puutarhaa. Ikävä kyllä, kasvien kello saattaa edistää, jos kevätaurinko on hyvin voimakas.  

Ainavihantien kasvien varjostusverkot kannattaa pitää kasvien yllä, kunnes istutuspaikan maa on varmasti sulanut ja kasvit saavat maasta vettä. Jos ulkona ruukuissa talvehtineiden monivuotisten kasvien multa on jäässä, ruukut kannattaa siirtää varjoon sulamaan.

Puiden ja pensaiden taimien istutusaika alkaa, kun maa on sula. Kiirettä ei ole, sillä useimmat taimet myydään astiataimina, joita voi istuttaa läpi kasvukauden keväästä syksyyn.

Perennantaimien istutuskausi on silloin, kun perennat alkavat vihertää myös puutarhassa.

Kotimaisten taimistojen perennat elävät samassa rytmissä kuin kotipuutarhamme. Jos ostat etelämpää tuotuja ja kasvihuoneessa hyötettyjä taimia, varaudu suojaaman varhaiset istutukset pakkasöiksi kasvuharsolla.

oikea istutusaika

Voiko viljelylaatikkoon kylvää tai istuttaa varhaisvihannekset, jos laatikko ei ole enää jäässä?

Jos viljelylaatikoissa kasvaa monivuotisia yrttejä, kevätaurinko saattaa houkutella niiden versot turhan aikaisin kasvuun – vaikka laatikko olisi syvempää jäässä. Suojaa idut havunoksilla, mullalla tai hallaharsolla, jos tulee pakkasia.

Kylvöaika kasvimaalle ja viljelylaatikoihin koittaa, kun mullan lämpötila on lähemmäs +10 astetta eli useimmiten huhtikuun lopulla tai toukokuussa. Maan lämpenemistä voi jouduttaa peittämällä maan muovikalvolla.

Kotona tai puutarhalla kasvatettuja vihannesten ja kukkien taimia voi alkaa karaista pitämällä ne ulkona lämpiminä päivinä. Sopiva istutusaika riippuu loppukevään säistä ja istutuspaikasta.

Erityisen paljon lämpöä vaativien lajien, kuten tomaatin, avomaankurkun ja kesäkurpitsan, taimien istutusaika avomaalle on vasta kesän alussa.

Lue myös: Näillä ohjeilla onnistut taimien kasvatuksessa

Voiko kasvihuonetta lämmittää ja istuttaa taimet sinne?

Viljely kasvihuoneessa voi alkaa jo varhain keväällä, jos kasvihuone on rakenteeltaan hyvin tiivis. Keväällä pakkasyöt ovat vielä tavallisia, joten kasvihuoneen varhaiskasvatukseen kannattaa hankkia kosteisiin tiloihin tarkoitettu lämmitin.

Omiin tarpeisiin viljeleminen, kuten esimerkiksi tomaattien kasvattaminen, voi hyvin alkaa vasta huhti- tai toukokuussa. Silloinkin lämmittimet saattavat olla satunnaisesti tarpeen tai vähintään kasvuston kietominen kasvuharsoon hallaöiksi.

Onko istutusaika aikaisempi lasitetulla parvekkeella?

Lasitettua parveketta tai terassia voi käyttää taimien karaisuun.

Karaistut tetenarsissit kestävät muutamia pakkasasteita, joten niistä kannattaa aloittaa kevätistutukset. Myös monet muut sipulikukat kukkivat viileässä, vaikkeivät ne ankaria pakkasia kestäkään.

Kesäkukkien istutusaika lasitetulle parvekkeelle alkaa huhtikuun lopulla tai toukokuussa. Kukantaimet  voi hankkia aikaisemminkin, mutta silloin on varauduttava siirtämään ne sisälle pakkasten uhatessa.

Lue myös: Nämä kukat selviävät jo ulkona – 5 kaunista vaihtoehtoa parvekkeelle ja terassille

Torju keväthalla

Kasvukauden aikaisia öitä, jolloin lämpötila lähellä maata laskee alle 0 asteen, sanotaan hallaksi. Kun säätiedotus näyttää useita (-4) pakkasasteita, odotettavissa on ankaraa hallaa.

Tehokkaimmin hallaa torjutaan siirtämällä istutukset suojaan tai peittelemällä ne kasvuharsolla. Jos tulossa on useita pakkasasteita, harsokerroksia tarvitaan 2–3.

Viljelylaatikon voi suojata  myös sanomalehtipaperikerroksilla, jos harsoa ei ole. Mansikkapelloilla ja kasvimailla hallaa torjutaan sadettamalla läpi yön, kunnes aurinko nostaa lämpötilan.

Kasvihuone pysyy lämpimänä kosteaan tilaan tarkoitetun lämmittimen avulla. Apua on jonkin verran myös tummista vesitynnyreistä, joita aurinko on lämmittänyt niin paljon, että niiden yöllä luovuttama lämpö riittää pitämään yöhallan poissa.

Pääsiäiskukat koristelevat kodin! Katso pääsiäiskukkien helpot hoito-ohjeet ja nauti kukkaloistosta

$
0
0

Muutamia niksejä noudattamalla pääsiäiskukat tuottavat iloa pitkään, oli valintasi sitten perinteinen narsissi ruukussa, ihastuttavat tulppaanit vaasissa tai toisesta sesongista tuttu hyasintti, joka on uusi tulokas pääsiäiskukkien joukossa.

Lue myös: Pääsiäisaskartelu tuo kotiin juhlatunnelman – katso parhaat ideat ja ohjeet!

Tutut pääsiäiskukat narsissi, helmililja ja tulppaani

Mistä tietää, että pääsiäinen lähestyy? Siitä, että iki-ihanat ja perinteiset pääsiäiskukat narsissi, helmililja ja tulppaani ilostuttavat läsnäolollaan.

Vaihtelua kaipaaville iloisia uutisia: kaikista kolmesta kukasta löytyy useita eri lajikkeita.

Ruukuissa myytävä pikkukukkainen ja kirkkaan keltainen Téte-à-Téte aloittaa narsissikauden. Kylmää kestävä kaunokainen koristaa pihoja ja parvekkeita. Narsissilajikkeita tunnetaan tänä päivänä useita tuhansia. Katso pirtsakan keltaisen narsissin hoito-ohjeet.

Herttainen helmililja on kestävä sipulikukka ja suosittu kevätkukka sekä ruukussa että puutarhassa. Perinteisen tummahelmililjan lisäksi on tarjolla muitakin lajeja. Tutustu helmililjan hoito- ja istutusohjeisiin.

Suomalaisten suosikkikukat tulppaanit kukoistavat parhaimmillaan jopa viikon. Tulppaanin hoito ei vaadi paljoa, mutta pienet asiat voivat vaikuttaa siihen, kuinka pitkään tulppaanikimppu säilyy nuukahtamatta.  Lue, miten tulppaanikimppu pysyy kauan hyvänä.

Lue myös: Tee pääsiäiseksi hauskoja kananmunankuori-istutuksia

Perinteiset pääsiäiskukat saavat uuden haastajan: Joulusta tuttu hyasintti sopii myös pääsiäiseen

Pääsiäiskukka hyasintti

Keltainen hyasintti sopii hyvin pääsiäiskukaksi. © Norman Ojanen

Hyasintti on yksi joulun suosituimmista kukista, eikä ihme. Hyasintin hoito on helppoa, ja edullinen hyasintti kukkii upeasti ja levittää ympärilleen hurmaavaa tuoksua.

Joulun lisäksi hyasintti sopii pääsiäiseen, ja sipulikukkaa löytyykin kukkakaupoista yhä enemmän myös pääsiäisen tienoilla. Ota talteen hyasintin hoito-ohjeet ja kokeile tuoksuvaa kukkaa esimerkiksi erilaisissa asetelmissa.

Lue myös: Sipulikukat voi istuttaa vanhoihin astioihin

Muista myös rairuoho – joko siemenistä tai jyvistä kasvatettuna

Mitä olisi pääsiäinen ilman rairuohoa? Aloita pääsiäisvalmistelut kylvämällä ruohon siemenet. Rairuohon idättäminen on helppoa. Katso vinkit kasvatukseen!

rairuoho

Perinteinen rairuoho. © Mirva Kakko

Tiesitkö, että pääsiäisruohon voi kasvattaa myös popcornista? Pääsiäisruoho popcornista on hauska vaihtoehto perinteiselle rairuoholle. Kokeile popcornin kasvatusta näillä ohjeilla ja katso, miten poppareista kasvaa kaunis rairuoho.

Popcornin kasvatus pääsiäisruohoksi.

Pääsiäisruoho kasvaa popcornista noin viikossa. © Anni Reenpää

Karinin puutarhassa tärkeintä on rentous – katso kuvat idyllisestä maalaispuutarhasta!

$
0
0

Lautasenkokoiset köynnöshortensian­ kukat alkavat parahiksi avautua. Köynnös peittää satavuotiaan torpan punaisen seinän ja karkaa sähkölankoja pitkin kohti piharakennusta.

Lue myös: Kaisa ja Esa rakentavat pihaansa kuin palapeliä: ”Jokainen kivi on kieritelty ja kasvi istutettu moneen kertaan” – katso kuvat yli hehtaarin tontista!

Vanhojen puiden varjostama etupiha on mieleinen kasvupaikka köynnöshortensialle.

Idylliseen maalaismaisemaan sulautuva torppavanhus on ollut viisilapsisen perheen koti 25 vuoden ajan. Sitä on laajennettu ja 4 000 neliömetrin kallioista tonttia työstetty niin, että puutarha näyttää kuin se olisi siihen itsestään syntynyt.

”Pihaa rakennetaan kallioiden ehdolla, sillä ne luovat paikan hengen. Puut on täällä istutettava siihen, mihin lapio uppoaa”, torpan emäntä, kuvataiteilija ja kuvataideopettaja Karin Björklund-Rissanen naurahtaa.

Alempana pihalla maa on multavampaa. Sinne on istutettu omenapuita, syreenipensaita ja perinneperennoja. Varjossa viihtyvät maanpeitekasvit, kuten varjoyrtit, taponlehdet ja saniaiset. Niiden välissä risteilevät labyrinttimaiset polut.

Rinnetontin puolivarjoisassa alaosassa maa on rehevää. Käytävät johdattavat sen sopukoihin.

Puutarha

Luonnonmukainen 4 000 neliön kokoinen taidepiha IB-vyöhykkeellä Inkoossa.

Kotiliesi ihastui

Laaja pihapiiri sointuu saumattomasti maalaismaisemaan.

Erityistä

Upeat kalliot tuovat pihalle saaristolaistunnelmaa.

Lue myös: Vau, millainen kaktuspuutarha ja vielä Suomessa! Katso kuvat Elinan ja Jussin ihmeellisestä puutarhasta, josta löytyy jopa 30-vuotias kaktus

Hyötytarhan suorat linjat

Rinteen aurinkoisimpaan kohtaan, muutaman askelen päähän keittiön ovesta ja grillauspaikasta on aidattu soma hyötytarha.

Viehättävä puuaita reunustaa kasvimaata, jonne kotieläimet eivät pääse. Köynnösten reunustamaa porttia verhoilee tulikuusama.

Aita on Karinin perässä köpötteleviä rotukanoja ja corgipentu Sylviä varten. Kasvimaalle niillä ei ole asiaa.

Kasvihuoneet tuottavat tomaatteja, kurkkuja, paprikoita ja chilejä – okraakin kokeillaan. Ne saavat kasvuvoimansa kompostista ja kotikanalan lantatehtaasta. Torjunta-aineita ei käytetä, ja kasteluvesi nostetaan omasta kaivosta.

Kanat pitävät keittiön omavaraisina kananmunista, ja kananlantaa riittää omasta takaa.

Ryhdikkäästi riveissään versovat juurekset, yrtit ja salaatit. Karinin kasvimaa taitaa olla puutarhan ainoa paikka, jossa penkkien linjat ovat suorat.

”Kasvit saavat elää ja kasvaa luonnollisesti. Minulle tärkeintä on rentous, näkymät ja värit, eivät yksittäiset kasvit tai tiptop-siisteys”, Karin sanoo.

Käytöstä poistetun rottinkisohvan uusi kesätyö on toimia kasvimaana. Loppukesällä odotetaan kurpitsasatoa.

Lue myös: Tainan puutarhassa on niin monta lajia, ettei hän jaksa enää laskea: ”Olen onnellinen, että keksin tämän harrastuksen” – katso kuvat rehevästä puutarhasta!

Kesän parhaita hetkiä

”Joskus mietin, onko mitään järkeä, että kesällä puutarhassa vierähtävät päivät aamusta iltaan”, Karin pohtii.

”Pihatyöt ovat minulle kuitenkin kuin taiteen tekemistä. Olen puutarhastamme tavattoman onnellinen ja kiitollinen.”

Puiden katveesta löytyvän vesialtaan solina rauhoittaa. Liuskekivireunuksella on sijaa ruukkupuutarhalle.

Muutaman kilometrin päässä Inkoon keskustasta sijaitsevassa puutarhassa vallitsee rauha. Keskipisteenä on villiviinin verhoilema pergola. Sinne mahtuu kerralla koko suuri perhe: lapset ja lapsenlapset.

Kesän kohokohtia ovatkin hetket, jolloin koko klaani kokoontuu nauttimaan yhdessäolosta ja puutarhasta.

Pihan keskipisteenä on villiviinin verhoama pergola, jonne koko suuri perhe kokoontuu nauttimaan yhdessäolosta.

Juttu on julkaistu alun perin Kotiliedessä 15/18.

Kylvökalenteri kertoo, milloin siemenet kannattaa kylvää – katso oikeat ajankohdat, kylvät sitten suoraan maahan tai esikasvatat taimiksi

$
0
0

Jotkut kasvilajit ehtivät tuottaa satoa tai kukkia suoraan avomaalle kylvettyinä. Toiset vaativat esikasvatuksen sisällä ennen istuttamista. Kylvökalenteri kertoo, milloin on oikea aika kylvää suoraan maahan kylvettävät ja esikasvatusta vaativat siemenet.

Lue myös: 9 vinkkiä: Puutarhuri kertoo, mitkä puutarhan kevättyöt sinunkin kannattaa tehdä – ja jättää tekemättä

Pohjois-Suomessa esikasvatuksesta hyötyvät myös lajit, jotka Etelä-Suomessa voi kylvää suoraan kasvupaikalle.

Kylvön oikea ajankohta riippuu lajista

Esikasvatusajan pituus ja se, milloin esikasvatus kannattaa aloittaa, riippuvat muun muassa lajista ja lajikkeesta sekä suunnitellusta istutusajasta.

Jotkin lajit, kuten orvokit ja jättisipulit, tarvitsevat jopa kuukausien esikasvatuksen ennen kuin niiden taimet voi istuttaa ulos – riippumatta siitä, missä päin maata ollaan. Monien kasvien esikasvatusaika on kuitenkin lyhyt, vain muutamia viikkoja.

Kevään säät vaikuttavat kylvöaikoihin. Jos kevät edistää, kylvötöihin päästään aikaisemmin kuin tavallista.

Osa suoraan kasvupaikalle kylvettävistä lajeista kuitenkin itää vasta lämpimässä maassa. Koska lämpimässä maassa siemenet itävät nopeammin,  kiirehtimisestä ei ole välttämättä hyötyä.

Lue myös: Kevät tulee ja sormet syyhyävät, mutta voiko ja kannattaako jo istuttaa? Katso, milloin on taimien oikea istutusaika

Kylvä siemenet, ja kasvata ulos istutettavat taimet näin

  • Valitse mullaksi puhdasta, laihasti lannoitettua kylvömultaa. Mullan hiekkapitoinen rakenne varmistaa, etteivät siemenet kärsi liikamärkyydestä.
  • Pyöräytä ruukut itse sanomalehtipaperista tai keräile ruukuiksi jogurttipurkkeja. Ostoruukkujen materiaalina voivat olla sammal, turve, kookoskuitu tai muovi.
  • Levitä pienet siemenet mullan pintaan, ja peittele ne hiekalla tai perliitillä. Jätä siemenet peittelemättä, jos siemenpussista sanotaan, että laji itää valossa.
  • Kylvä yksittäin kasvatettavien lajien siemeniä 2–3 kappaletta per ruukku. Leikkaa itämisen jälkeen ylimääräiset taimet pois ja jätä vahvin taimi kasvamaan.
  • Joidenkin lajien, kuten krassien ja basilikojen, siemeniä kylvetään ja kasvatetaan 5–7 taimen ryppäänä.
  • Peittele kylvökset muovikalvolla tai muulla valoa läpäisevällä kannella. Vie kylvös lämpimään paikkaan.
  • Kun taimet ovat orastuneet, siirrä ne viileämpään valoisaan paikkaan vahvistumaan ennen ulos istuttamista.
  • Karaise taimet ennen istuttamista kasvihuoneeseen tai kasvimaalle.
  • Peittele ulos tai kasvihuoneeseen istutetut taimet hallaharsolla, jos hallat uhkaavat.

Lue myös: Kasvihuone kotipihalle: Millainen, minkä kokoinen ja muut tarvikkeet – nämä asiat haluat tietää ennen kasvihuoneen hankintaa

Kylvökalenteri vihanneksille

Noudata kylvökalenterin ohjeita kylvökuukaudesta. Ota kuitenkin huomioon se, milloin pääset istuttamaan taimet.  Jos taimille on tarjolla kasvilamput, voit aloittaa taimikasvatuksen aikaisemmin kuin luonnonvalon varassa.

Tammi-helmikuu

Jättisipuli esikasvatus

Maaliskuu

Chili esikasvatus

Kasvihuonetomaatti esikasvatus

Juuri- ja lehtiselleri esikasvatus

Munakoiso esikasvatus

Laventeli esikasvatus

Paprika esikasvatus

Purjo esikasvatus

Rosmariini esikasvatus

Huhtikuu

Avomaantomaatti esikasvatus

Basilika esikasvatus

Iisoppi esikasvatus

Kasvihuonekurkku esikasvatus

Kukka- kerä-, puna-, ruusukaali esikasvatus

Meloni esikasvatus

Sitruunamelissa esikasvatus

Toukokuu

Avomaankurkku esikasvatus/suorakylvö

Keräsalaatti esikasvatus/suorakylvö

Kurpitsa esikasvatus/suorakylvö

Lanttu esikasvatus/suorakylvö

Lehtikaali esikasvatus

Lehtitilli suorakylvö/esikasvatus

Nauris suorakylvö

Persilja suorakylvö/esikasvatus

Pinaatti suorakylvö

Porkkana suorakylvö

Retiisi suorakylvö

Salko-, vaha tai tarhapapu suorakylvö/esikasvatus

Kesäkuu

Herne suorakylvö/esikasvatus

Kirveli suorakylvö

Kruunutilli suorakylvö/esikasvatus

Lehtisalaatti suorakylvö

Mangoldi suorakylvö

Puna-, kelta- ja valkojuurikas suorakylvö

Sinappikaali suorakylvö

Kylvökalenteri kukille 

Tammi-helmikuu

Orvokki esikasvatus

Pelargoni esikasvatus

Maaliskuu

Ahkeraliisa esikasvatus

Diana esikasvatus

Hämähäkkikukka esikasvatus

Keijunmekko esikasvatus

Kelloköynnös esikasvatus

Kesäbegonia esikasvatus

Lobelia esikasvatus

Miinanköynnös esikasvatus

Narsissitupakka esikasvatus

Petunia esikasvatus

Rusokki esikasvatus

Tarhaleukoija esikasvatus

Huhtikuu

Asteri esikasvatus

Elämänlanka esikasvatus

Huovinkukka esikasvatus

Isosamettikukka esikasvatus

Kesädaalia esikasvatus

Kesäleimu esikasvatus

Koristetupakka esikasvatus

Japaninhumala esikasvatus

Mustasilmäsusanna esikasvatus

Nukenkaulus esikasvatus

Perhoskukka esikasvatus

Toukokuu

Auringonkukka esikasvatus/suorakylvö

Koristekaali esikasvatus/suorakylvö

Koriste- ja köynnöskrassi esikasvatus/suorakylvö

Koristekurpitsa esikasvatus/suorakylvö

Kääpiösamettikukka esikasvatus/suorakylvö

Tsinnia esikasvatus/suorakylvö

Tuoksuherne esikasvatus/suorakylvö

Kesäkuu

Kalifornianunikko suorakylvö

Kehäkukka suorakylvö

Kesäharso suorakylvö

Kesäkukkaseokset suorakylvö

Ruiskaunokki suorakylvö

Silkkikukka suorakylvö

Silkkiunikko suorakylvö

Sinisievikki suorakylvö

Osallistu Missä puutarhatonttu luuraa -kilpailuun ja voita Gardenan painepesuri!

$
0
0

Kilpailu on käynnissä 6.–30.4.2020. Aikaa puutarhatontun etsimiseen on siis vielä, mutta aikaa ei kannata hukata, jos mielit painepesurin omaksesi.

gardena-painepesuri

Osallistuaksesi akkukäyttöisen Gardena AquaClean Li-40/60 -painepesurin arvontaan sinun tarvitsee vain etsiä kuvan puutarhatonttu jostakin Ihana Puutarha -sivulta löytyvästä jutusta, klikata tonttua ja pääset osallistumaan kilpailuun.

Arvomme yhden palkinnon kaikkien puutarhatontun löytäneiden kesken. Palkinnon arvo on 359 euroa.

puutarhatonttu

Osallistu Missä puutarhatonttu luuraa? -kilpailuun etsimällä tämä tonttu jostakin Ihana Puutarha -sivulta löytyvästä jutusta ja klikkaamalla tonttua.

Ihana Puutarha -sivulle pääset tästä linkistä.

Tule, Ihana Puutarha odottaa!

Miten perennapenkki kukoistaa ja nurmikosta saa tuuhean? Kuinka varmistaa paras sato? Vastauksia näihin ja satoihin muihin puutarhakysymyksiin löydät Kotiliesi.fi:n Ihana puutarha -sivulta.

Sivulla pääset tutustumaan uusimpiin trendeihin ja ihastumaan kauneimpiin puutarhoihin. Sivulta löydät raikkaita ja ajankohtaisia hyötyjuttuja, täynnä tutkittua tietoa. Klikkaa itsesi sivulle ja hurahda!

Hannan kukkapenkit pursuavat pioneja! Katso kuvat puutarhasta, joka kukkii keväästä syksyyn

$
0
0

Yöllä on satanut, mutta aamuaurinko herättelee pionien kukkapallojen värit hehkumaan. Ilmassa leijailee huumaava tuoksu. Tätä hetkeä Hanna Keljo on odottanut hartaasti, sillä pionit ovat hänen lempikasvejaan.

Lue myös: Pioni on puutarhan hurmuri – katso pionin istutus-, lannoitus- ja hoitovinkit!

”Pionit ovat paitsi upeasti kukkivia myös kaunislehtisiä. Niissä riittää seurattavaa keväällä maasta nousevista punaisista versoista myöhäissyksyyn. Etenkin yksinkertaiset lajikkeet ovat myös pölyttäjien mieleen”, hän kertoo.

Pionit puutarhassa

Pionien kukinta-aika on Hanna Keljolle kesän kohokohta, vaikka muitakin lajeja on paljon. Etualalla parhaassa kukassaan kiinanpionit ’Bowl of beauty’ sekä ’Krinkled white’.

Hanna Keljon ja Jarkko Soikkelin omakotitalon pihalla pionilajeja ja -lajikkeita on paljon. Siksi myös niiden kukinta-aika kestää pitkään.

Pionien lisäksi penkit pursuavat kymmenittäin muita perennoja. Kevyttä varjoa pihaan tuovat vanhat omenapuut.

Kiinanpioni ’Sorbet

Kiinanpioni ’Sorbet’ -lajikkeet kukat ovat isot, moniväriset ja voimakkaan kerrannaiset. Kerroksissa on vaaleanpunaista ja valkoista.

Kiinanpioni ’Mustan meren aallot

Kiinanpioni ’Mustan meren aallot’ -lajikkeen kukat ovat tummanpunaiset ja kerrannaiset pallot. Tunnetaan myös nimellä ’Red Magic’.

Puutarha

800-neliöinen perennapiha III-vyöhykkeellä Nokialla.

Kotiliesi ihastui

Kasviharrastajan piha kukkii taukoamatta keväästä syksyyn. Pionilajeja ja -lajikkeita on runsaasti.

Erityistä

Puutarha on aidattu, jotta perheen kissat voivat nauttia siitä turvallisesti.

Taiteilijan tyhjä kangas

Hanna on ammatiltaan puutarhuri ja maisemasuunnittelija. Kun hän muutti Jarkon kanssa taloon, 800 neliön pihalla oli vain pieni kasvimaa, aroniapensaita ja muutama vuorimänty.

”Piha oli kuin tyhjä kangas, joten minulle se oli toiveiden täyttymys. Yläkerran ikkunoista katselin alas puutarhaan, ja suunnittelin istutuksia.”

Kesäkukat tuovat lisäväriä metalliverkolla reunustetuille patiolle. Hannan sylissä norjalainen metsäkissa Mauri.

Puutarha on rakennettu helppohoitoiseksi. Aurinkoisen takapihan kasvit on istutettu loivakaarisiksi saarekkeiksi, joita ympäröi metallireunus ja sorakaista.

Kauniisti ruostuva tuki erottaa kasvit nurmikosta ja muodostaa kohopenkin. Penkit on perustettu nurmikon päälle sanomalehtitekniikalla. Pioneilla multaa on puoli metriä, muilla hieman vähemmän.

Raudasta valmistettu reunus pitää perennapenkin ryhdissään. Kirkas rauta ruostuu nopeasti maisemaan sopivaksi. Kohopenkki parantaa kasvien talvehtimista ja aikaistaa keväistä kasvuun lähtöä.

Pariskunnalle oli tärkeää myös se, että takapihasta saisi aitaamalla suojaisan tilan perheen kolmelle kissalle.

”Rakensimme verkkoaidan pihan ympäri ja maisemoimme sen köynnöksillä, alppi- ja jalokärhöillä. Aitaa vasten nojailevat köynnösukonhatut, rohtoluppio ja lehtoängelmä. Tontin rajaa lähellä olevaan omenapuuhun asensimme rungonsuojat, jotta ’pojat’ eivät pääse puuta pitkin ylittämään verkkoa.”

Kissa puutarhassa

Omenapuun alla on mukava lepopaikka pian 18-vuotiaalle Aaro-kissalle. Nuoremmat kissat kiipeilevät innokkaasti vanhassa Huvitus-omenapuussa.

Toisen nurmikentän omenapuista Aaro, Mauri ja Pökö saivat kiipeilypuukseen.

”Olen jättänyt talon vierustan rinteeseen luonnontilaista heinikkoa, jonne kissat pääsevät varjoon”, Hanna sanoo.

Lue myös: Karinin puutarhassa tärkeintä on rentous – katso kuvat idyllisestä maalaispuutarhasta!

Kauneuteen ei väsy

Puutarha on tärkeä sekä Hannalle että Jarkolle, ja siellä vietetään kesäisin kaikki liikenevä aika. Puutarhan kauneuteen ei väsy.

Hybridipioni ’Scarlet O’Hara

Hybridipioni ’Scarlet O’Hara’ on aikainen lajike, jolla on loistavanpunaiset yksinkertaiset kukat. Se kukkii pitkään sivuhaarojen ansiosta.

Kiinanpioni ’Krinkled White’

Kiinanpioni ’Krinkled White’ -lajikkeella on yksinkertaiset valkoiset ja suuret kukat. Se houkuttelee erityisen hyvin pölyttäjiä.

Hannan lempikasveja ovat pionien lisäksi ukonhatut, syyshohdekukat, iisot, jumaltenkukat, punahatut, vuokot ja narsissit – ainakin tällä hetkellä.

Uusien lajien kokeilemisesta on tullut intohimo. Jos joku laji ei pärjää, sen menettäminen avaa paikan toiselle.

Puutarha

Varuskunnan pesualtaasta kehitelty suihkuallas löytyi romuliikkeestä. Se maalattiin puutarhaan sopivaksi. Keraaminen lumpeenkukka on itse tehty.

”Kun naapuriin otettiin mehiläispesä, aloin keräillä pölyttäjiä houkuttelevia kasveja. Alkuun pörriäiset kiinnostivat myös kissoja, mutta ne ovat jo oppineet, että mehiläisiin koskeminen on kielletty.”

Lue myös: Vau, millainen kaktuspuutarha ja vielä Suomessa! Katso kuvat Elinan ja Jussin ihmeellisestä puutarhasta, josta löytyy jopa 30-vuotias kaktus

Juttu on julkaistu alun perin Kotiliedessä 14/18.

Näin onnistut

  • Istuta pioninjuurakot alkusyksyllä etenkin, jos jaat taimia. Kevätistutuskin käy astiataimille.
  • Valitse aurinkoinen kasvupaikka. Kevyt, päivän mittaan penkin yli kulkeva puunvarjo ei haittaa.
  • Muokkaa pionipenkki puoli metriä syväksi. Maan tulee olla hyvin ojitettu, jotta juurakot eivät kärsi talvimärkyydestä.
  • Paranna kasvualustaa kompostimullalla ja karkeahkolla hiekalla.
  • Istuta juurakko siten, että kasvupiste jää vain 2–3 senttiä mullan alle. Pionien tyvellä voi käyttää karkeaa hiekkaa, jotta kasvupiste pysyy aina kuivana – etenkin, jos kasvupaikka ei ole kohopenkki.
  • Aurinkoisessa paikassa pionit saattavat kaivata kastelua, etenkin nuorina. Liika märkyys on kuitenkin pahempi kuin kuivuus. Lisälannoitusta tarvitaan muutaman vuoden kuluttua istutuksesta.

Mitä ihmettä? Vesiviljely ei vaadi ollenkaan multaa ja tuottaa silti runsaan sadon – näin kokeilet menetelmää kotona

$
0
0

Vesiviljely tarkoittaa viljelytapaa, jossa kasvien kasvualustana käytetään mullan sijaan muita materiaaleja, jotka täyttävät kasvualustan tehtävän: pitävät kasvin pystyssä ja tarjovat sille mahdollisuuden saada sopivasti vettä, ravinteita ja happea.

Lue myös: Vermikuliittia, kookoskuitua vai kissanhiekkaa – nyt meni mullanvaihto vaikeaksi!

Vesiviljelyssä voi kasvattaa nopeakasvuisia yrttejä, kuten basilikaa, tai salaatteja mutta yhtä hyvin myös tomaattia, paprikaa, chiliä tai mansikkaa.

Huonekasvejakin voi kasvattaa vesiviljelyastioissa.

Vesiviljely on arkipäivää ammattiviljelyssä, ja se on yleistymässä kotiviljelyssäkin. Tarjolla on paljon kotikäyttöön suunniteltuja laitteistoja, jotka sisältävät vesiastian, pumpun ja kasvivalot. Viljelyssä kannattaa noudattaa oman laitteiston käyttöohjeita.

Näpsäkkä rakentaa vesiviljelmän kotiin itse hankkimalla erikseen viljelyastian ja -tekniikan.

Vesiviljelyn voi aloittaa siemenistä tai taimista

Vesiviljelyn voi aloittaa kylvämällä siemenet kivivillakuutioihin, joita myydään esimerkiksi puutarhaliikkeissä.

Kivivilla on kuitumaista materiaalia, joka ei sisällä taudinaiheuttajia ja jonka tilavuudesta 90–97 prosenttia on huokosia. Kivivilla ei varastoi itseensä vettä eikä ravinteita, joten vesi ja ravinteet ovat lähes kokonaan kasvien käytettävissä.

Lue myös: Upota sormet multaan! Mullan koskettelu on hyväksi ihmisen terveydelle, asiantuntija kertoo

Vesiviljelmälle voi ostaa tavalliset mullassa viljellyt taimet, pestä taimien juuret ja istuttaa ne vesiviljelmälle valittuun väliaineeseen eli mullan sijasta käytettyyn materiaaliin.

Etenkin viherkasvien vesiviljelyruukuissa käytetään paljon kevytsoraa. Kevytsora on valmistettu savesta kuumentamalla savi 1100-asteiseksi. Kevytsora ei pidätä vettä lainkaan, joten vesi ei saa loppua astiasta.

Muita mahdollisia väliaineita ovat  karkeahko hiekka, perliitti, vermikuliitti ja rahkasammal.

Lannoita turvallisesti vesiviljelmälannoitteella

Vesiviljelmille käytetään erikoislannoitteita, jotka sisältävät varmasti kaiken tarvittavan. 

Vesiviljelylannoite annostellaan hyvin laimeana liuoksena veden joukossa, jotta kasvit saavat sopivasti ravinteita.

Lue myös Anna.fi:stä: Pihallasi voi kasvaa supermarja: marja-aronia sisältää enemmän antioksidantteja kuin mikään muu marja tai hedelmä

Vesiviljely kotona: Ota huomioon nämä seikat

  • Kasvien ravinteiden saanti on hoitajan hallinnassa, joten taitavalla kasvattajalla kasvit kasvavat ripeämmin kuin perinteisessä multaviljelyssä.
  • Vesiviljelyssä ei tarvitse kitkeä rikkaruohoja tai vaihtaa multaa, sillä kasvualusta on puhdasta ja rakenteellisesti kestävää. Multakaan ei pöllyä.
  • Vesiviljelyssä kasveja ei tarvitse kastella säännöllisesti. Sen sijaan säännöllisesti on tarkkailtava vesimäärää, veden laatua ja mahdollisen pumpun toimintaa. Kasvatusastiat tarvitsevat ajoittain huoltoa.
  • Ekologisinta on hyödyntää luonnonvalo. Täysin pimeässäkin on mahdollista kasvattaa vesiviljelemällä, jos on tehokkaat kasvilamput.

Vesiviljelyä allergikoille?

Monet allergikot ovat havainneet, että vesiviljely sopii heille paremmin kuin mullassa viljely. Oirehdinta on kuitenkin yksilöllistä, eikä vesiviljely ole riskitöntä.

Hengitysoireiden lähde saattaa olla kasvi, eikä kasvualusta. Allergiaoireita aiheuttavat kasvien siitepöly ja maitiaisnesteet, jotka pölyävät ilmaan kuivuessaan lehtien pinnalle.

Viljelmä täytyy pitää siistinä, etteivät kuivuvat kasvinjäänteet tuota ilmaan pölyä. Viherkasvien,  etenkin fiikusten, jukkapalmujen, traakkipuiden ja viirivehkojen, lehtien säännöllinen puhdistaminen on myös tarpeen.

Lue lisää kasviallergioista: Tari Haahela ja Pentti Sorsa: Kasviallergiat ja allergiakasvit (Kirjayhtymä)

Puutarha kuin vehreä olohuone! Ammattilaiset loivat pihan, jota on ollut helppo kehittää tarpeiden muuttuessa – katso kuvat!

$
0
0

Vuoden päivät uudistalossa asuttuaan Seija ja Kirmo Wilén totesivat, etteivät omat voimat riitä savikkoisen pihan rakentamiseen.

Lue myös: Tainan puutarhassa on niin monta lajia, ettei hän jaksa enää laskea – katso kuvat rehevästä puutarhasta!

Intoa pihatöihin kyllä oli, mutta tontti oli liian haastava edes suunnitella saati rakentaa ilman konevoimaa. Sekin huolestutti, että vesi valui takapihan rinnettä kohti taloa.

puutarha

Kun puut ja pensaat ovat varttuneet, ne muodostavat puutarhalle vihreät seinät ja katon. Kun kasveja on sopivasti, näkymät eivät kasva umpeen. Puolivarjossa syntyy rehevin puutarha.

Avuksi pyydettiin ensin pihasuunnittelija ja toteutukseen hänen suosituksestaan viherrakentaja.

”Savea piti ajaa pois kuormakaupalla, että tilalle saatiin kunnon piha”, Seija kertoo.

Puutarha

1000 m2:n tyylikäs taajamapuutarha IB-vyöhykkeellä Kirkkonummella.

Kotiliesi ihastui

Ammattilaisten toteuttamasta puutarhasta on pikkuhiljaa kehittynyt omistajiensa näköinen vihreä olohuone.

Erityistä

Koti, lasiterassi ja piha muodostavat kokonaisuuden, jossa voi nauttia vuodenaikojen vaihteluista ulkona tai sisällä.

Pengerryksiä ja askelmia

Nyt, vajaat kaksikymmentä vuotta myöhemmin, kirkkonummelaispiha on vehreä olohuone. Lasiterassilta ja olohuoneen lattiasta kattoon ulottuvista ikkunoista voi katsella pihaa kuin maisemataulua.

Kun pihaa alettiin työstää, pihasuunnittelija kävi paikan päällä ja kyseli asukkaiden toiveet. Seija halusi pihalle kestävät pinnat, paljon kiveyksiä ja laatoituksia.

Maanpeitekasvit, kuten tuoksukurjenpolvet, kuunliljat, pikkutalviot, japaninjaloangervot ja kevätkaihonkukat peittävät jyrkkää rinnettä nurmikon sijaan. Varvut ja maanpeittoperennat eivät kestä tallaamista, joten polku, astinkivet ja portaat kasvuston lomassa ovat tarpeen.

Pihan korkeuserot hyödynnettiin. Rinne pengerrettiin järeällä luonnonkivimuurilla, ja talon kupeeseen tasanteelle asennettiin nurmikkoa. Porrasaskelmat auttavat kulkemista.

”Kasvisuunnitteluun annoimme vapaat kädet, joskin luonnonmaiseman takapihalla halusimme säilyttää”, Seija sanoo.

Ryhdikkäät reunat takaavat, että kasvualustat eivät karkaa käytäville tai nurmikko penkkiin. Lievä kohopenkki parantaa kasvien talvehtimista. Järeät reunakivet ovat viherrakentajan jäljiltä pysyneet jämäkästi paikoillaan. Puolivarjon penkissä kasvaa kuunliljoja, joiden alle on luonnosta levinnyt ketunleipä.

Lue myös: Kaisa ja Esa rakentavat pihaansa kuin palapeliä: ”Jokainen kivi on kieritelty ja kasvi istutettu moneen kertaan”

Suojaisa kasvikeidas

Tontille on sittemmin rakennettu toinenkin talo, joten rakennukset reunustavat pihaa kahdelta sivulta. Niiden suojissa runsaat istutukset ovat luoneet suotuisan pienilmaston.

Pihatyöt valmistuivat parissa kuukaudessa. Piha näytti alusta pitäen valmiilta kiveysten, kasvien ja siirtonurmikon ansiosta.

”Aluksi pihasta vain nautti. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin haalia kasvilajeja lisää. Vahinkojakin sattui: istutin rinteeseen vuorijalavia pähkinäpensaina”, Seija nauraa.

Kevätatsaleat (Rhododendron x fraseri) tuovat väriä alkukesän orastavaan vihreyteen. Ensin pensaaseen puhkeavat heleänvihreät kiiltäväpintaiset lehdet, ja alkukesä on kukinnan loistetta. Saman suvun lajin, alppiruusun, tapaan kasvualustan tulee olla hapanta ja läpäisevää. Parhaiten atsaleat viihtyvät puolivarjossa.

Alkukesällä rinteessä kukkivat atsaleat ja alppiruusut. Pihalla kasvaa myös tammia, pihlajia, paatsamia ja ruusuorapihlaja. Joitain alkuperäiskasveja on korvattu toisilla: liian isoiksi kasvaneet vuorimännyt on korvattu hortensioilla ja kuunliljoilla. Kärhöjä on lisätty viime vuosina.

Luonnonkasvit ovat levinneet pihan yläosaan, joka rajoittuu ulkoilualueeseen. Kielot, kissankäpälät, päivänkakkarat, kurjenpolvet, valkolehdokit ja tervakukat ovat luonnon lahja puutarhalle.

kielo

Luonnonkasvit loiventavat rakennetun ympäristön ja metsän rajaa. Kesän korvalla rinteessä kukkivat kielot, joiden tiheä lehdistö peittää maanpintaa tehokkaasti. Metsäpuutarha on lastenlapsille mieleinen seikkailupaikka.

Pihan kruunaa lasiterassi, joka rakennettiin alkuperäisen avoterassin paikalle.

Lue myös: Karinin puutarhassa tärkeintä on rentous – katso kuvat idyllisestä maalaispuutarhasta!

Pihaa on helppo kehittää

Ammattilaiset loivat pihalle puitteet, joiden varaan Wilénit ovat voineet vuosien myötä rakentaa. Yhteistyössä ratkottiin monet käytännön pulmat.

Pihasuunnittelija näki maaston muodot ja maaperän haasteet rikkautena, ja osasi ratkoa hulevesiongelmat. Viherrakentaja rakensi pihan niin, että kiveykset kestävät ja kasvit viihtyvät.

Ruusuorapihlaja

Ruusuorapihlaja (Crataegus x media ’Paul’s Scarlet’) on nopeasti kasvava pikkupuu, jolla on luonnostaan pyöreähkö latvus. Ruusunpunaiset kukat avautuvat alkukesällä, mutta myös lehdistö on kaunis. Oksat ovat piikikkäät, joten puu kannattaa istuttaa loitommas poluista. Laji viihtyy aurinkoisella kasvupaikalla.

Ammattilaisten käyttö helpotti asukkaiden puutarhaharrastusta. Pihaa on ollut helppo kehittää tarpeiden muuttuessa.

Piha on helppohoitoinen, mutta tekemistäkin riittää, sillä ammattilaisten luoma lopputulos ei ole pysyvä tila.

”Kasvit vaativat paimennusta ja perennat harventamista – ihan kuten kaikissa puutarhoissa.”

Juttu on julkaistu alun perin Kotiliedessä 13/18.

Kannattaako tuhkan levitys puutarhaan? Katso vinkit, joiden avulla tuhka toimii lannoitteena parhaiten

$
0
0

Kun kotien puulämmitys oli yleistä, oli hyvin tavallista levittää tulipesän tuhkat puutarhaan. Tuhkan teho lannoitteena ja maanparantajana perustuu siihen, että tuhka on emäksistä ja nostaa maahan levitettynä maan pH-arvoa samaan tapaan kuin kalkitus.

Lue myös: 9 vinkkiä: Puutarhuri kertoo, mitkä puutarhan kevättyöt sinunkin kannattaa tehdä – ja jättää tekemättä

Nykyään kotona tuhkaa saattaa syntyä lämmitysuunista, takasta tai saunan tulipesästä. Jäähtyneen tuhkan voi laittaa jäteastiaan, mutta tuhkan levitys puutarhaan hyödyttää siellä kasvavia kasveja, etenkin kun levität tuhkan harkiten ja tietyille kasveille.

Tuhka lannoitteena

Tuhkan levityksen aikaansaama pH-arvonnousu parantaa kasveille tarpeellisten ravinteiden liukoisuutta, jolloin ne ovat kasvin käytettävissä. Samalla pH:n nousu sitoo maahan kasveille haitalliset aineet, kuten alumiinin, kadmiumin, kromin, elohopean, lyijyn ja nikkelin. 

Tuhka sisältää muun muassa kalsiumia, kaliumia, fosforia, magnesiumia, rautaa ja booria. Koostumus vaihtelee sen mukaan, mistä tuhka on peräisin.

Tuhka ei sisällä typpeä, joten kevätlannoitteeksi siitä ei ole, mutta kohtuumääristä hyötyvät samat kasvit kuin kalkituksesta.

Tuhka sisältää myös haitallisia raskasmetalleja, joiden vuoksi sitä ei saa levittää maahan liikaa. Lehtipuiden,  etenkin kuorettomien koivunhalkojen, tuhka sisältää raskasmetalleja vähemmän kuin havupuiden tuhkan.

Puutarhaan kannattaa levittää aina vain puhdasta, puusta syntynyttä tuhkaa, joka ei sisällä muuta kuin sytykkeenä käytettyä paperia.

Käytä tuhkaa lannoitteena muun muassa hedelmäpuille ja marjapensaille

Tuhkaa voi sirotella hedelmä- ja marjatarhaan tai lisätä kypsyvään kompostiin ohuen kerroksen noin 20 sentin välein. Tuhkan kokonaismäärän tulee pysyä alle kymmenesosassa kompostimassan määrästä.

Vihanneksista muun muassa sipuli, kaali, tomaatti ja papu hyötyvät tuhkasta. Tuhka saattaa tehdä perunoista rupisia.

Tuhkan kohtuullinen levittäminen on hyväksi pihalla oleville metsäisille luonnonalueille.

Levitä tuhkaa näille kasveille

  • Hedelmäpuut
  • Marjapensaat
  • Juurekset
  • Kaalikasvit
  • Pavut
  • Salaatit
  • Sipulit
  • Tomaatit

Tuhkaa voi levittää myös nurmikolle ja perennapenkkiin.

Älä levitä tuhkaa näille kasveille

Lue myös Anna.fi:stä: Mindfulnessia parhaimmillaan! Suomalaiset kertovat, mikä puutarhanhoidossa on parasta

Tuhkan levitys puutarhaan.

Tuhkan levitys puutarhaan

Tuhkan levitys on perinteisesti tehty keväthankien sulamisen aikaan, mutta tuhkan sisältämä fosfori saattaa silloin huuhtoutua vesistöihin.

Tuhkaa kannattaa levittää vasta lumien sulettua, jos levityspaikka sijaitsee alle 10 metrin etäisyydellä vaikkapa ojasta. Järvien rannoilla suojavyöhykkeen tulee olla vähintään 50 metriä.

Levitettävän tuhkan määrä on hyvin pieni. Tuhkaa levitetään vain istutuskauhallinen neliömetrille tai 10 litran ämpärillinen aarin eli 100 neliömetrin alalle.

Kalkin tapaan tuhka kannattaa levittää eri aikaan kuin typpilannoitteet.

Kun käsittelet tuhkaa, valitse tyyni sää. Varo hengittämästä tuhkaa, kun käsittelet sitä. Malta odottaa, että tuhka on täysin jäähtynyttä, ennen kuin laitat tuhkaa jäteastiaan tai levität sitä puutarhaan.

Lähde: Hyötykasviyhdistys

Perhosbaari houkuttelee perhoset puutarhaan – katso helpon perhosbaarin ohje!

$
0
0

Perhosia voi ­houkutella pitämällä puutarha mahdollisimman monimuotoisena, niityn tai kedon kaltaisena. Hyviä perhoskasveja ovat syreenit, nauhukset, päivänkakkarat, kuusamat, syysasterit ja kaunokit. Myös perhosbaari kutsuu perhoset puutarhaan.

Lue myös: Tunnistatko Suomen yleisimmät perhoset? Katso kuvat ja opettele tuntomerkit!

Perhosbaari on hauska tapa seurata pölyttäjien touhuja puutarhassa. Ruokinta kannattaa aloittaa jo keväällä, jolloin aikui­sina talvehtineet suruvaipat ja herukkaperhoset tulevat mieluusti aterioimaan.

Vilkkain ­sesonki on loppukesällä, jolloin lajeja ja yksilöitä on eniten. Yöperhoset, lähinnä yökköset, poikkeavat drinkillä läpi kesän.

Baari perustetaan aurinkoiseen, tuulettomaan paikkaan vaikka roikkumaan omenapuun oksaan. Perhoset löytävät tuoksuvan baarin kaukaakin. Tavallisimpia perhosbaarin asiakkaita ovat suruvaipat, herukkaperhoset, amiraalit ja neitoperhoset.

Perhosbaari valmistuu näillä tarvikkeilla

  • Punaviiniä
  • Olutta
  • Fariinisokeria
  • Siirappia
  • Tuorehiivaa
  • Lasipurkkeja
  • Pesusieni tai pari
  • Rautalankaa ja lankaleikkurit

Perhosbaarin ohje

  1. Sekoita erilaisia nektareita, kuten olutta ja fariinisokeria tai punaviiniä ja siirappia. Jos sinulla on 0,5 litraa nestettä, voit lisätä siihen jopa 500 grammaa fariinisokeria. Liika sokeri ei liukene nesteeseen. Hiivanokareen lisääminen joukkoon takaa käymisen.
  2. Anna nektarin tekeytyä huoneenlämmössä päivä pari, jotta käyminen alkaa ja sen tuoksu houkuttelee perhosia.
    Leikkaa pesusienestä pala lasipurkkiin niin, että osa sie­nestä jää purkin yläreunan yläpuolelle. Näin hyönteisten on helpompi nauttia juomasta.
  3. Tee rautalangasta ripustuslenkki purkkiin ja lisää nektaria niin paljon kuin sieneen imeytyy ja purkkiin mahtuu.
  4. Ripusta perhosbaari puunoksaan ja lisää nektaria säännöllisesti.

Lue myös Paratiisi takapihalla -blogista: Viiden tähden hyönteishotelli

perhosbaari

Amiraali, neitoperho ja suruvaippa baaritiskillä. Perhosbaari syntyy pullollisesta olutta tai punaviiniä, erilaisista sokereista sekä hiivasta.

Juttu julkaistu Maalla-lehdessä 3/2016.

Omenapuiden ruiskutus esti tuholaiset – Päivi hämmästyi, millaisen sadon kevätruiskutus sai aikaan

$
0
0

Päivin Huotarin mökin puutarhassa kasvaa vain kaksi omenapuuta: 14 vuotta sitten istutettu punakaneli ja 10 vuotta sitten istutettu vuokko. Omenapuiden ruiskutusta Päivi ei ennen viime vuotta ollut kokeillut.

Lue myös: 9 vinkkiä: Puutarhuri kertoo, mitkä puutarhan kevättyöt sinunkin kannattaa tehdä – ja jättää tekemättä

”En ole koskaan aiemmin saanut omenapuistani hyvää satoa. Jos jokunen omenanalku on puihin ilmestynytkin, paikalle on kiirehtinyt pihlajanmarjakoi munimaan raakileisiin”, Kotilieden toimittaja Päivi Huotari kertoo.

Päivi on innokas puutarhuri ja kyllästynyt huonoon omenasatoon. Siksi hän päätti kokeilla omenapuiden kevätruiskutetta, jonka luvattiin torjuvan tuhohyönteiset jo ennakkoon.

Omenapuiden ruiskutus on tehtävä oikeaan aikaan

Päivi sattui viime keväänä mökilleen Etelä-Karjalaan sopivaan aikaan: omenapuiden silmut eivät olleet vielä auenneet, sää oli tuuleton ja lämpöä yli viisi astetta.

”Tein ruiskutuksen huolellisesti käyttöohjeen mukaan ja unohdin koko asian.”

”Puut kukkivat kauniisti, ja sen jälkeen hedelmiä alkoi ilmestyä sinne tänne. Hentoisen vuokon oksat jo notkuivat kesäkuun lopussa.”

Päivi joutui vuolemaan notkuvien oksien tueksi y-kirjaimen muotoisia keppejä ja tekemään lisää tukia sitä mukaa, kun omenat kasvoivat.

”Sato oli mahtava! Ja mikä parasta, omenat olivat isoja ja puhtaita. Niitä popsittiin tietysti sellaisenaan, mutta pakastin myös omenasosetta ällistyttävän paljon. Kahden pienen puun sadosta.”

Omenapuiden ruiskutus ehkäisi tuholaiset, ja omenapuu tuotti mahtavan sadon.

Hentoisen vuokon oksat alkoivat notkua omenoiden painosta viime vuonna jo kesä–heinäkuun vaihteessa. Siksi Päivi vuoli niiden tueksi keppejä. Kuva: Päivi Huotari

Kannattaako omenapuiden ruiskutus? Kysyimme asiantuntijalta

”Se on vähän niin ja näin. Jos on paljon puita ja on aikaisempina vuosina ollut ongelmaa tuholaisista, silloin voi olla kannattavaa. Jos omassa puutarhassa on yksi kaksi puuta ja pieniä vioitusta tulee vuosittain, silloin en itse lähtisi ruiskuttamaan. Se on makuasia”, Tomi Pousi Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitosta sanoo.

”Jos viime vuonna on ollut paljon tuholaisia, on hyvin todennäköistä, että niitä esiintyy seuraavankin vuonna.”

Pousin mukaan on mahdollista, että kevätruiskutuksen ansiosta Päivi sai hyvän omenasadon.

”Voi ajatella, että ruiskutteen käytöllä on ollut vaikutusta satoon, varsinkin jos aikaisemmin ei ole tullut hyvää satoa, mutta ruiskutteen käytön jälkeen tuli.”

”Vuosi 2019 oli kohtalaisen hyvä omenavuosi, ammattiviljelyssä saatiin ennätyssato. Hyvä sato voi johtua siitäkin, että olosuhteet olivat kohdillaan.”

Kevätruiskutus torjuu tuholaisia

Kevätruiskutteita voi käyttää omenakempin ja lehtikirvojen sekä hedelmäpuupunkin torjuntaan hedelmäpuista, marjapensaista, koristepuista- ja pensaista.

Ruiskutteet voivat sisältää esimerkiksi rapsiöljyä tai parafiiniöljyä.

”Öljypohjaiset ruiskutteet tukahduttavat talvehtivia tuhohyönteisiä tukkimalla niiden ilmanottoaukot.”

Lue myös: Torju ekologisesti home ja tuholaiset puutarhasta – 8 luonnonmukaista vinkkiä

Ruiskutuksesta saadaan paras teho irti, kun kevätruiskutus tehdään ennen kuin tuholaisia esiintyy. Tutustu valmisteen käyttöohjeisiin huolellisesti ja käytä valmistetta ohjeiden mukaan.

Ruiskutus kannattaa tehdä keväällä, yleensä maalis–huhtikuussa ennen silmujen puhkeamista. Oikea ajankohta selviää tarkkailemalla omenapuita.

Ruiskutus tuo suojaa, mutta se ei häädä kaikkia tuholaisia satavarmasti. Ruiskutteen teho hiipuu ajan ja sateiden myötä, ja ympäristössä oleskelevat tuholaiset voivat alkaa kiusata puuta.

Kevätruiskutus ei jätä jäämiä omenoihin

Pousi kertoo, että periaatteessa ruiskutteen voi tehdä itsekin.

”Mäntysuovasta tehdyllä laimealla liuoksella voi varmaankin saada jonkinlaista tehoa. Kaupalliset valmisteet on hyvin tutkittu ja suositukset perustuvat kokeisiin, niillä saadaan varmempia vaikutuksia.”

Ruiskutteista löytyy luonnonmukaisia vaihtoehtoja ja luonnonmukaisessa tuotannossa sallittuja aineita.

”Ruiskutusaineiden jäämiä ei tarvitse pelätä. Ruiskutus tehdään keväällä aikaisessa vaiheessa. Siitä on pitkä aika siihen, kun satoa aletaan kerätä. Öljy on siihen mennessä jo hävinnyt.”

Venähtävätkö itse kasvatetut taimet liian pitkiksi? Näin ehkäiset ongelman ja pelastat jo hontelot taimet!

$
0
0

Esikasvatetuista taimista tulee vahvat, kun ne saavat sopivasti lämpöä, valoa ja kosteutta sekä ravinteita. Jos kasvatuspaikka on lämmin mutta hämärä, ei ole ihme, että taimet venyvät liian pitkiksi kurkotellessaan kohti valoa. Tuloksena on hontelot taimet.

Lue myös: Tee itse taimiruukut sanomalehdestä – katso helpot ohjeet!

Mitä liian pitkille ja honteloille taimille voi sitten tehdä? Voiko taimien varsia vahvistaa, vai onko peli menetetty?

Hontelot taimet kärsivät todennäköisesti valon puutteesta

Multaan istutetut siemenet idätetään useimmiten lämpimässä, +20–24 asteen lämpötilassa. Itämiseen tarvittava valon määrä riippuu lajista.

  • Osa lajeista itää pimeässä. Niille sopiva idätyspaikka on esimerkiksi lattialämmitteisen kylpyhuoneen pimeällä lattialla.
  • Valossa itäviä siemeniä ei peitetä mullalla. Itämisen käynnistymiseen riittää vähäinenkin valo, tässä vaiheessa kylvöksen ei tarvitse olla ikkunalla.

Jos taimet unohdetaan itämisen jälkeen edes muutamaksi päiväksi lämpimään ja hämärään paikkaan, ne venyvät nopeasti pituutta ja muodostuvat honteloiksi.

Kylvökset tuleekin siirtää taimien noustua mullan pinnalle paikkaan, joka on valoisa ja muutamia asteita viileämpi kuin idätyspaikka.

Kasvilamppu ehkäisee hontelot taimet

Kasvilamput auttavat parantamaan valon ja lämmön suhdetta. Kun taimet saavat kasvilampuista lisävaloa, ne kasvavat vahvoiksi huoneenlämmössä.

Taimikasvatuksessa käytetään valonlähteitä, jotka säteilevät yhteyttämistä vahvistavia aallonpituuksia, eli sinistä ja punaista valoa.

Lue myös Anna.fi:stä: Mindfulnessia parhaimmillaan! Suomalaiset kertovat, mikä puutarhanhoidossa on parasta

Karaise taimet valoisassa ja viileässä

Pimeässä itäneet taimet ovat kellertäviä, mutta valoisaan paikkaan siirretyttynä ne vihertyvät nopeasti. Taimet alkavat tukevoitua, kun valo lisääntyy ja lämpötila alenee.

Valo-oloja parantaa myös taimien harventaminen: hajakylvetyt taimet koulitaan omiin ruukkuihinsa tai pikkuruukkuihin kylvetyt taimet ruukutetaan isompiin astioihin.

Pikkutaimia vahvistaa myös lannoitus. Kylvömullan ravinteet eivät riitä alkukasvua pidempään. Jo muutaman viikon jälkeen taimia kannattaa alkaa lannoittaa laimealla lannoiteliuoksella.

Karaisu auttaa vahvistamaan esikasvatettuja taimia. Ennen maahan istuttamista taimia pidetään lasiterassilla, lasitetulla parvekkeella, kasvihuoneessa tai pihalla suojaisassa paikassa aluksi vain lämpiminä päivinä.

Kun taimet ovat karaistuneet, ne kestävät istutuksen rasitukset.

Jos hennot taimet viedään lämpimästä kasvihuoneesta tai sisältä suoraan ulos kasvupaikalle, niiden kasvu kärsii äkillisestä olosuhteiden muutoksesta, auringosta, kylmyydestä ja tuulesta. Kasvu pysähtyy, ja kaikkein hennoimmat taimet saattavat jopa kuolla.

Liian pitkästä taimesta voi ottaa pistokkaan

Jos taimi on päässyt venähtämään siten, että nivelvälit ovat hyvin pitkät ja varsi hento, voi joistain lajeista ottaa pistokkaan ja juurruttaa sen taimeksi.

Hyötykasveista nopeasti juurtuvat esimerkiksi tomaatit ja yrtit, kuten mintut, basilika ja mäkimeirami.

Hitaasti pistokkaista juurtuvia ovat laventeli ja rosmariini.

Juurruta pistokas hennosta taimesta

  • Leikkaa pistokkaaksi taimen latvasta tai sivuhaarasta 2–3 nivelen mittainen tai 10–15-senttinen pätkä terävällä veitsellä ja aseta se vesilasiin. Lisää vettä tarvittaessa, sillä pistokas kuluttaa vettä ja sitä myös haihtuu.
  • Voit pistää verson myös suoraan mullalla täytettyyn ruukkuun. Aseta pistokkaan päälle muovipussi, joka pitää juurtumisolot otollisina. Juurtuminen onnistuu lämpimässä ja kosteassa.
  • Liian tiivis huppu saattaa mädännyttää pistokkaat, joten leikkaa muovihuppuun 1–2 reikää. Sumuttele juurtuvaa pistokasta.
  • Kun pistokkaassa näkyy uutta kasvua, se on yleensä merkki juurtumisesta. Juurtumisaika vaihtelee kasvilajeittain. Juurtuneen taimen voi siirtää viileämpään karaistumaan.
tomaatin taimet

Tomaatin taimilla alkukasvu on usein honteloa, joten taimet kannattaa istuttaa maahan niin syvälle, että venähtänyt varsi jää mullan sisään. Rungollisen tomaatintaimen latvan tai amppelitomaatin oksan voi juurruttaa uudeksi taimeksi. Jos runkotomaatti ehtii tehdä vahvan varkaan, eli sivuhaaran, senkin voi juurruttaa uudeksi taimeksi. Pistoajankohdasta, kesän säistä ja kasvuoloista riippuu, ehtivätkö pistokkaista kasvatetut tomaatintaimet tuottaa satoa.

Kasvata omat siemenperunat – asiantuntija kertoo, miten saat perunasadon perunoista, joita ostat ruokakaupasta

$
0
0

Viljelyyn tarkoitettuja siemenperunoita on myynnissä isoissa ruokakaupoissa ja puutarhamyymälöissä, mutta omat siemenperunat voi kasvattaa aivan tavallisista ruokaperunoista, joita löytyy ruokakauppojen hedelmä- ja vihannesosastoilta.

Lue myös: Tiesitkö, että perunan istutuspaikkaa kannattaa vaihdella? Näin onnistuu perunan kasvatus kotipuutarhassa ja parvekkeella

Siemenperunat ovat valmiita kun idut ovat 5-10 cm pitkät.

Siemenperunat ovat valmiita kun idut ovat 5-10 cm pitkät. Kuva: Ari Heinonen

Ostamalla kasvatukseen tarkoitettuja siemenperunoita varmistut siitä, etteivät perunat kanna tauteja, jotka leviävät herkästi uuteen satoon. Taudit eivät ole ihmisille vaarallisia mutta voivat pilata satoa.

Ruokaperunastakin on saatu hyvin satoa, ja tautien riski on pieni, kertoo Puutarhaliiton toimitusjohtaja Timo Taulavuori.

”Ruokaperunat, jotka myydään keväällä, ovat kestäneet talven yli varastossa. Jos niillä olisi tauteja, ne olisivat kärsineet jo syksyllä varastossa, eikä niitä olisi myynnissä ollenkaan.”

Taulavuori kertoo, miten omat siemenperunat voi kasvattaa helposti kaupan ruokaperunoista:

Kasvata siemenperunat kaupan ruokaperunoista

Perunan kasvatus alkaa idättämisellä huhtikuussa. Itäneet perunat istutetaan multaan touko- tai kesäkuussa.

Kun kasvatuksen aloittaa huhtikuussa, satoa voi saada aikaisintaan juhannuksena tai heinäkuussa perunalajikkeesta riippuen.

1. Valitse haluamasi lajike

Valitse ruokakaupassa haluamastasi lajikkeesta hyväkuntoisen näköisiä pieniä tai keskikokoisia, halkaisijaltaan noin 3–4 cm leveitä perunoita. Valitse luomuviljelyyn luomuperunoita.

Kaikkia lajikkeita ei ole aina keväällä tarjolla ruokaperunoina. Esimerkiksi varhaisperunoita, kuten Siikliä, Timoa ja Annabellaa voi olla vaikeata löytää ruokakaupasta. Näitä perunoita voi kasvattaa ostamalla niitä keväällä puutarhamyymälöistä tai ostamalla niitä ruokakaupasta sesonkiaikana ja säilyttämällä jääkaapissa seuraavan kevään viljelyä varten.

Keskikesän ja syksyn perunoita on hyvin tarjolla ruokakaupoissa keväällä. Kesällä ja syksyllä satoa tekeviä perunalajikkeita ovat esimerkiksi Columbo, Gala ja Velox.

2. Idätä siemenperunat valoisassa paikassa

Ruokaperunat, kuten kasvatukseen tarkoitetut siemenperunatkin, pitää idättää ennen istuttamista multaan. Idätys kannattaa aloittaa huhtikuun puolivälissä.

Levitä perunat ilmavasti laakeaan astiaan, ja laita astia sisätiloista löytyvään lämpimään ja valoisaan paikkaan. Huoneenlämpö on itämiseen sopiva lämpötila. Jos perunat idättää kovin lämpimässä, eikä valoa ole riittävästi, iduista tulee honteloita ja pitkiä.

Monet perunat tekevät luonnostaan ituja jääkaapissa, mutta idättäminen huoneenlämmössä nopeuttaa kasvuunlähtöä. Itämiseen huoneenlämmössä menee noin pari viikkoa. Itämisaika voi vaihdella, koska jotkut perunayksilöt itävät huonommin kuin toiset.

Lue myös: Tomaatin kasvatus viipaleesta – näin kasvatat tomaatit kotikonstein!

Siemenperunat voi istuttaa, kun maa on yli 5 astetta lämmintä.

Siemenperunat voi istuttaa, kun maa on yli 5 astetta lämmintä. Kuva: iStockphoto

3. Siirrä siemenperunat avomaalle tai parvekkeelle läpäisevään maahan

Kun perunat ovat kasvattaneet noin 5–10 cm pituiset tanakat idut, perunat voi istuttaa multaan. Perunat voi kasvattaa kasvusäkissä tai isossa ämpärissä tai istuttaa suoraan avomaalle. Kaupunkiviljelijä voi kasvattaa perunoita myös parvekkeella.

Perunat pärjäävät yli 5-asteisessa maassa, mutta 10 astetta on kasvatukselle ihannelämpötila. Pakkasta peruna ei kestä ollenkaan, joten peitä vasta istutetut perunat kasvuharsolla.

Peruna viihtyy vettäläpäisevässä hiekkapitoisessa ja kuohkeassa maassa. Tiivis savinen maaperä ei sovi kovin hyvin perunan kasvatukseen. Maata voi lannoittaa perunalannoitteella, joka sekoitetaan kasvualustaan. Lannoittaminen ei ole välttämätöntä, mutta se voi tuoda paremman sadon.

Lue myös: Perunan kasvatus ämpärissä – voiko satoa saada näin helposti? Katso ohjeet, joiden avulla onnistut!

Perunan istutus avomaalle

Muokkaa maa kuohkeaksi kääntämällä maata lapiolla vähintään 15 cm syvyyteen ja lisäämällä siihen hiekkaa, soraa tai kuohkeaa maata ja multaa. Puutarhamyymälöissä myytävä multa parantaa maata, koska se on ravinteikasta eikä sisällä rikkaruohojen siemeniä.

Maata ei kannata kalkita tai tuhkata, koska silloin perunaan voi tulla rupea.

Maanmuokkaus kannattaa tehdä vasta juuri ennen perunoiden istuttamista. Muuten sateet saattavat huuhtoa ravinteet pois, ja maahan ehtii ilmestyä rikkaruohoja, jotka pitää kitkeä pois.

Vedä perunapenkkiin vaot, ja istuta perunat idut ylöspäin vakoihin 30–40 cm välein. Sopiva riviväli on 70 cm. Peitä perunat vetämällä niiden päälle multaa esimerkiksi rautaharavalla. Suojaa perunat kasvuharsolla.

4. Peittele mullalla ja suojaa kylmältä ja kuumalta

Kun versot ovat kasvaneet niin, että niissä on kunnolliset lehdet, on aika mullata perunat. Vedä multaa mukuloiden päälle, etteivät ne viherry. Jätä vehreät lehdet näkyviin.

Perunat kannattaa säilyttää hieman multaisina.

Perunat kannattaa säilyttää hieman multaisina. Kuva: Niclas Mäkelä

5. Kastele tarpeen mukaan

Peruna viihtyy pikemminkin kuivassa kuin märässä maassa, ja liika kastelu yleensä pilaa sadon. Perunamaata voi kastella kasvun alkuvaiheessa, mutta sen jälkeen vain harvoin, ellei kesä ole kuiva.

6. Korjaa sato kukinnan jälkeen

Kun varsiin ilmestyy kukkia, perunat alkavat olla valmiita. Nosta perunoita sitä mukaa, kun syöt niitä. Monen mielestä perunat ovat parhaimmillaan pieninä.

7. Säilytä jääkaapissa

Jos et ehdi syödä koko satoa kesän aikana, voi säilöä perunoita syksyä varten. Perunat säilyvät hyvin, kun ne varastoidaan viileässä, alle 10 asteessa, esimerkiksi jääkaapissa. Lämpötila ei saa laskea pakkasen puolelle.

Perunoiden pinnalle kannattaa jättää vähän multaa sadonkorjuun jälkeen. Perunat pestään vasta juuri ennen kuin ne keitetään, koska muuten kuoresta tulee nahkea.

Lue myös: Salaatin kasvatus siemenestä ja kaupan ruukkusalaatista – katso ohjeet kasvatukseen ja hoitoon


Kannattaako lehtien haravointi? Asiantuntija paljastaa yllättävän totuuden

$
0
0

Haravointi on ajankohtaista syksyllä ja keväällä, kun pihaa siivotaan puhtaaksi lehdistä.

Lue myös: 9 vinkkiä: Puutarhuri kertoo, mitkä puutarhan kevättyöt sinunkin kannattaa tehdä – ja jättää tekemättä

Jos lehtiä ei ole haravoinut syksyllä, ne makavat kevätauringossa nahkeana peittona nurmikon ja kukkapenkkien päällä. Vauhdikkaimmat pistävät heti haravan heilumaan – mutta onko siinä järkeä?

Haravointi ei ole välttämättä tarpeen, kertoo Puutarhaliiton Timo Taulavuori.

Kevyt haravointi kannattaa ainoastaan, jos lehdet peittävät koko nurmikon tiheästi.  Kuva: iStockphoto

Puutarhaliiton toimitusjohtaja Timo Taulavuori pitää koko pihan haravointia lehdistä turhana, vaikka kannustaakin ulkoiluun. Lue alta Taulavuoren vinkit pihan haravointiin.

Nurmikon haravointi syksyllä

Kun lehtipeite laskeutuu syksyllä pihalle, ei välttämättä tarvitse ryhtyä haravointihommiin. Haravoinnin tarve riippuu pihassa olevista puulajeista. Joidenkin puulajien lehdet maatuvat huonommin kuin toiset.

Esimerkiksi vaahteran, tammen ja haavan lehdet ovat suuria ja kovia eivätkä maadu välttämättä talven aikana. Pienet ja sirot lehdet, kuten esimerkiksi koivun, tuomen ja pihlajan lehdet, maatuvat helpommin ja peittävät pihaa vähemmän.

Taulavuori suosittelee avaamaan suurten peittävien lehtien peitettä syksyllä hennosti haravalla niin, että nurmikkoa tulee näkyviin. Etenkin puiden läheisyyteen syntyvät lehtikasat on hyvä möyhiä, muuten sinne voi pesiytyä sienitauteja.

”Jos on iso määrä lehtiä, kannattaa haravoida kevyesti niin, että lehtiä on ilmavasti nurmikon päällä. Mutta jos on jonkun verran lehtiä siellä sun täällä, ei tarvitse haravoida”, Taulavuori sanoo.

Perennapenkeissä ja muissa istutuksissa syksyn lehdet kannattaa jättää paikoilleen, sillä ne suojaavat kasveja kylmältä.

Lue myös: 14 vinkkiä aloittelevalle puutarhurille: Muista nämä ensimmäisenä keväänä

Nurmikon ja perennojen haravointi keväällä

Keväällä voi tuntua houkuttelevalta siivota perennapenkit kuivahtaneista lehdistä. Sitä ei kuitenkaan kannata tehdä, sillä lehdet ovat kasveille oivaa ravinnetta.

Lehdet toimivat myös katteena, joka estää rikkaruohoja kasvamasta.

”Perennapenkeistä ja pensaiden alta ei kannata ottaa lehtiä pois. Päinvastoin, niiden juurelle voi käydä lisäämässä lehtiä, sillä ne estävät maata kuivumasta. Lehdet on luonnonmukainen tapa lannoittaa.”

”Hentojen perennojen osalta voi katsoa, ettei niiden päälle muodostu kantta. Voi kuopsuttaa vähän maata, että kasvit saavat ilmaa ja perenna voi kasvaa lehtien läpi.”

Nurmikon haravointiin pätee keväällä sama kuin syksyllä. Tiiviit lehtipeitteet kannattaa rapsutella auki niin, että nurmikko saa valoa ja ilmaa. Muuten nurmikosta voi tulla laikkuinen.

Muutamat lehdet siellä sun täällä ovat nurmikolle ainoastaan hyödyksi, sillä nurmikko saa lehdistä ravinteita.

Haravointi ei ole välttämätöntä, mutta lehtiä voi hyödyntää puutarhassa kompostoimalla niitä lehtikompostissa.

Jos pihassa on paljon lehtiä, niitä voi hyödyntää puutarhassa. Lehtikomposti on oiva tapa muuttaa kuivuneet lehdet ravinteikkaaksi mullaksi. Kuva: iStockphoto

Ruohonleikkuu ja haravointi

Nurmikko ja kukkapenkit hyötyvät lehdistä vielä enemmän, kun lehdet silppuaa pieniksi. Silputtuina lehdet maatuvat nopeammin ja muuttuvat siten nopeammin hyödyllisiksi ravinteiksi ja humukseksi.

Etenkin suuret lehdet, kuten vaahteran lehdet, kannattaa silputa.

Lehtien silppuaminen onnistuu helpoiten ajamalla lehtien ylitse ruohonleikkurilla syksyllä, kun lehdet makaavat kevyesti nurmikon päällä. Silputut lehdet maatuvat talven aikana. Maatuvat lehdet lisäävät puutarhan pieneliöstön toimintaa, mikä on hyväksi luonnolle.

Lehdet voi silputa ruohonleikkurilla keväällä, jos lehtiä nostaa ensin nurmikon pinnalle haravalla.

Mihin haravoidut lehdet?

Jos lehtiä on runsaasti, niitä voi hyödyntää puutarhassa. Lehdet toimivat kukkapenkin lisäksi kasvimaalla katteena ja ehkäisevät rikkaruohojen kasvua.

Ruohonleikkurilla pieniksi silputut lehdet voi kääntää kasvimaan joukkoon kuohkeuttamaan ja lannoittamaan maata.

Lehdet voi kompostoida, jolloin ne maatuvat kaikista nopeiten, etenkin silputtuina. Lehdet voi joko viedä kompostiin muiden jätteiden joukkoon tai kerätä omaksi kasakseen.

Lehtikompostia kannattaa möyhiä säännöllisesti niin, että päällimmäiset lehdet siirtyvät alle. Tällä tavalla lehdet maatuvat nopeammin. Kompostimultaa voi hyödyntää puutarhassa.

”Kun lehdet ovat käyneet kompostin läpi, ne ovat herkkua maalle.”

Lue myös: Komposti puutarhajätteestä syksyksi – kierrätä ravinteet puutarhassa

Kasvimaan perustaminen: Nämä neuvot haluat lukea, ennen kuin ryhdyt tuumasta toimeen

$
0
0

Kasvimaan perustaminen pyörii monen mielessä etenkin keväisin. Lue, minne kasvimaa kannattaa perustaa, miten se perustetaan ja miten sitä hoidetaan.

Lue myös: Vuoroviljely kotipuutarhassa tuottaa parhaan sadon – näillä ohjeilla onnistut

Aloita kasvimaan perustaminen valitsemalla sopiva paikka

Useimmat hyötykasvit viihtyvät valoisalla ja lämpimällä kasvupaikalla. Valitse kasvimaalle tontin valoisin kohta, johon aurinko pääsee paistamaan aamusta iltaan.

Tarkista, että puut tai rakennukset eivät varjosta paikkaa.

Etelärinne on paras vaihtoehto: siinä on lämmintä, ja maa kuivahtaa aikaisin viljelykuntoon. Vältä tontin pohjoispuolta ja rinnetontin notkelmia, jotka ovat hallanarkoja paikkoja.

Kasvimaa kannattaa perustaa tuulensuojaisaan paikkaan. Jos paikka on tuulinen, istuta kasvimaan ympärille suojaksi pensasaita. 

Huolehdi, että kasteluvettä on helposti saatavissa, sillä kuivana kesänä kastelutyö on päivittäistä.

Vedä kasvimaalle kasteluletku, jos kasvimaan lähellä ei ole pihalampea, puroa tai järveä. Sadevettä voi kerätä katoilta astioihin ja juoksuttaa kasvimaalle.

Onnistuuko kasvimaan perustaminen nurmikolle?

Kasvimaan voi perustaa nurmikolle. Tarjolla on kaksi vaihtoehtoa: perinteinen kasvimaa tai kohopenkki.

  1. Jos viljelypenkit haluaa perinteiseen tapaan maan tasalle tai maasta lievästi koholle, nurmikko kannattaa poistaa. Nurmikko nostetaan neliöinä lapiolla ylös, ruohotuppaitten mullat varistellaan paikoilleen, ja nurmiheinät kompostoidaan.
  2. Suosittu tapa on perustaa kasvimaa kohopenkiksi. Nurmikon pinnalle ladataan viiden sentin kerros sanomalehtipaperia, ja paikka reunustetaan 20–30 sentin korkuisella puu- tai kivireunuksella. Kasvualustaa tuodaan niin paljon, että sen pinta ulottuu reunukseen saakka.
Kasvimaan perustaminen kannattaa, sillä satoa saa omalta pihalta.

© Pauliina Salonen

Kasvimaan perustaminen: Huomioi nämä seikat

Tee kasvimaasta niin suuri, että voit jakaa maan osiin ja toteuttaa viljelykiertoa eli vuoroviljelyä

Sopiva kasvatuspenkin leveys on sellainen, että voit helposti kurkottaa penkin molemmilta puolilta penkin puoliväliin. Tee kasvatuspenkkien välisistä hoitokäytävistä niin leveät, että käytävillä voi liikkua kottikäyrryjen kanssa.

Puhdista maa juuririkkaruohoista jo ennen viljelyn aloittamista. Kitke maa perusteellisesti tai kata maa-alue valoa ja vettä läpäisemättömällä peitolla 1–2 vuodeksi.

Kasvimaalle tarvitaan viljelykasveista riippuen 20–40 sentin kerros hyvää kasvualustaa. Yrttitarha pärjää ohuessa mullassa, mutta juurekset tarvitsevat paksun multakerroksen. Jos ostat kuorman multaa, tilaa kasvimaalle sopivaa valmiiksi kalkittua ja lannoitettua multaa.

Jos multaa vaikuttaa olevan riittävän paksulti entuudestaan, muttet ole varma mullan laadusta, voit teettää maasta viljavuustutkimuksen. Tutkimus kertoo, miten maata tulee parantaa, lannoittaa ja kalkita. Jos et tee viljavuustutkimusta, noudata maanparannuksessa lannoite- ja kalkkipakkausten yleisohjeita.

Kompostoi puutarhan kasvijätteet, jotta saat jatkossa maanparannusaineet omasta takaa.

Lue myös: Kasvihuone kotipihalle – nämä asiat haluat tietää ennen kasvihuoneen hankintaa

Kasvimaa, jossa kasvaa salaattia

© Jonne Räsänen

Kasvimaan kevät, kesä ja syksy

  • Keväällä maahan lisätään lannoite ja maan pinta muokataan viljelykuntoon, kunhan maa on ensin lämmennyt ja kuivahtanut. Kun taimet on istutettu ja siemenet kylvetty, kasvimaa peitetään kasvuharsolla. Harsoa kannattaa käyttää ainakin varhaisviljelmillä. Se suojaa tuhoeläimiltä ja hallalta. Jos harsolla torjutaan hallaa, sen voi ottaa pois säiden lämmettyä. Jos sillä torjutaan porkkanakempin munintaa, harsoa pidetään kesäkuun puoliväliin saakka.
  • Kesällä viljelykasvien välit katetaan ruohosilpulla. Kate vähentää kosteuden haihtumista maasta ja haittaa siemenrikkakasvien itämistä maan pintaan. Kesällä kasvimaata hoidetaan kitkemällä, kastelemalla ja mahdollisesti lannoittamalla.
  • Syksyllä kasvimaan annetaan asettua pikkuhiljaa talvilepoon. Ruohokatteen käyttö lopetetaan jo keskikesän jälkeen, mutta satoa korjataan talven tuloon saakka. Kasvien naatit jätetään maatumaan pintamultaan. Talveksi maa kannattaa kattaa esimerkiksi kuivilla lehdillä tai oljilla, jotta maan pieneliötoiminta jatkuu myöhään syksyyn.

Pölyttäjät uhkaavat kadota – tee pölyttäjäystävällinen puutarha, joka tuo apua hätää kärsiville hyönteisille

$
0
0

Pölyttäjät ovat laaja joukko. Kasveja pölyttäviä hyönteisiä ovat kimalaiset, mehiläiset, kukkakärpäset, perhoset ja kovakuoriaiset sekä monet muut hyönteiset. Linnut, lepakot, nisäkkäät tai jopa kotieläimet saattavat siirtää siitepölyä kukasta toiseen puutarhassa liikkuessaan.

Lue myös: Ampiainen, mehiläinen vai kimalainen? Näin erotat myrkkypiikkiset pistiäiset

Osa kasveista tuottaa satoa tuulipölytteisesti, mutta hyvin monet lajit tarvitsevat hyönteispölytyksen. Hyönteispölytys saa aikaan monet luonnon ja puutarhan marjat, hedelmät, vihannekset tai siemenet, joita maailman ruokahuolto tarvitsee.

Pölyttäjät uhkaavat kadota

Yli kolme neljäsosaa maapallon tärkeimmistä ruokakasveista on osittain riippuvaisia eläinpölytyksestä.

Pölyttäjien määrä on vähentynyt, ja osa pölyttäjistä on jo nyt uhanalaisia. Jos kehityksen suunta ei muutu, pölyttäjälajeja menetetään kokonaan.

Maailmanlaajuinen sukupuutto uhkaa noin 16 prosenttia selkärankaisista pölyttäjistä. Suomessa mesipistiäisistä noin 20 prosenttia ja perhosista 17 prosenttia on arvioitu uhanalaisiksi.

Kestävä maatalous ja elinympäristöjen kirjon lisääminen ovat keskeisiä keinoja pölyttäjien pelastamiseksi. Kaupunkien viheralueilla ja puistoissa on jo herätty rakentamaan ympäristöjä kestävän kehityksen periaattein, mutta myös kotipuutarhuri voi valinnoillaan vaikuttaa kehitykseen.

Pölyttäjät kasvissa.

Pölyttäjät pitävät ruiskaunokista. © Suvi Laine

Pölyttäjäystävällinen puutarha on mahdollista rakentaa kotipihalle

Pölyttäjät tarvitsevat keväästä syksyyn kasveja, jotka tarjoavat niille ravinnoksi mettä – samalla ne siirtävät siitepölyä kukasta toiseen. Suosi puutarhassa luonnonkasveja, monilajisia kasvustoja ja talvenkestäviä kasveja.

Puista pölyttäjien suosikkeja ovat muun muassa raita, tuomi, vaahtera, leppä, metsälehmus ja hedelmäpuut.

Luonnontilaiset niityt, pellonpientareet, ojanvarret, metsiköt ja joutomaa-alueet kannattaa nähdä osana luonnon monimuotoisuutta.

Nurmikon määrää kannattaa kaventaa luonnontilaisten alueiden hyväksi. Monipuoliset kasviryhmät ja kukkaniityt tarjoavat pölyttäjille mettä, toukille ravintoa ja hyönteisille talvehtimispaikkoja. Viherkatot lisäävät kaupunkiympäristön kasvillisuutta. 

Pölyttäjähyönteisille kannattaa järjestää talvehtimispaikkoja, kuten lahopuita ja hyönteishotelli. Monet pölyttäjät pesivät puiden koloissa, joten kaadetut puut toimivat puutarhassa sekä koristeena että hyötykäytössä. Hyönteishotellin voi koota puusta, kävyistä ja ruohonkorsista.

Lue myös: Tunnistatko Suomen yleisimmät perhoset? Katso kuvat ja opettele tuntomerkit!

Pölyttäjät eivät pidä torjunta-aineista tai vieraslajeista

Torjunta-aineita tulee välttää, sillä ne tappavat tuhoeläinten lisäksi pölyttäjiä ja niiden toukkia.

Monilajisessa kasvustossa torjunta-aineita ei tarvita, koska monilajinen kasvusto ei ole niin altis kasvintuhoojille kuin yksipuolinen kasvusto. Leppäkerttujen ja kukkakärpästen toukat sekä linnut pitävät tuholaiskannat kurissa. 

Vältä pölyttäjäystävällisessä puutarhassa haitallisia vieraslajeja ja voimakkaasti kasvustoa yksipuolistavia lajeja. Kerää tällaiset kukat ennen kasvin siementämistä, ja eristä voimakasjuuriset lajit juuriesteillä. Älä koskaan vie puutarhajätettä metsään.

Pölyttäjät pitävät näistä kasveista:

Luonnonkasvit

  • Ailakit
  • Ajuruohot
  • Kaunokit
  • Kielo
  • Kohokit
  • Käenkukka
  • Mäkitervakko
  • Neilikka
  • Nokkonen
  • Ohdakkeet
  • Pietaryrtti
  • Maitohorsma
  • Rantakukka
  • Rohtovirmajuuri
  • Ruusuruoho
  • Valkomesikkä
  • Villivadelma
  • Vuokot

Puutarhakasvit

  • Ajuruohot
  • Auringonkukka
  • Auringontähti
  • Heliotrooppi
  • Hohdekukat
  • Illakko
  • Iisoppi
  • Isohirvenjuuri
  • Isotähtiputki
  • Kaunokit
  • Kehäkukka
  • Kevätvuohenjuuri
  • Krookus
  • Kurjenpolvi
  • Kurkkuyrtti
  • Laventeli
  • Leimukukat
  • Mintut
  • Mäkimeirami
  • Myskimalva
  • Nauhukset
  • Neidonkukka
  • Orvokki
  • Pihasyreeni
  • Ritarinkannukset
  • Ruiskaunokki
  • Ruohosipuli
  • Rusokki
  • Salvia
  • Sammalleimu
  • Suopayrtti
  • Syysasteri
  • Syyssyrikkä
  • Tulikruunu
  • Tulikukat
  • Tuoksuampiaisyrtti
  • Tädykkeet
  • Värimintut
Pölyttäjäystävällinen puutarha

Malva on pölyttäjien mieleen. © Suvi Laine

Perhoset tarvitsevat talvehtimispaikkoja ja ravintokasveja

Perhoset viihtyvät mieluiten korkeahkossa heinikossa. Heinikossa perhosten munista kuoriutuneet toukat voivat koteloitua loppukesällä, talvehtia ja muuttua perhosiksi seuraavana kesänä.

Nurmikolla perhosia ei juuri tapaa, sillä nurmikolla ei ole niille pahemmin tarjottavaa.

Perhosten toukat tarvitsevat ravintokasveja, joista monipuolisuudessaan korvaamaton on nokkonen. Ravinteikkaassa puutarhamaassa se kasvaa mielellään aurinkoisella tai puolivarjoisalla paikalla. Nokkoset houkuttelevat muun muassa nokkos-, neito- ja ohdakeperhosia.

Jätä nokkoset kitkemättä perennapenkistä tai siirrä nokkospuska puutarhan laitaan toukkien ravinnoksi. Nokkosta voi käyttää luonnonmukaisen lannoiteveden raaka-aineena ja villivihanneksena.

Lue myös: Torju ekologisesti home ja tuholaiset puutarhasta – 8 luonnonmukaista vinkkiä

Lähteet: Viherympäristöliitto, Suomen Mehiläishoitajain Liitto SML ry, Suomen ympäristökeskus SYKE, Riku Cajander: Puutarhan parhaat perhoskasvit (Maahenki)

Lehtokotilot riesana puutarhassa? Katso 5 vinkkiä, joiden avulla pääset niistä eroon

$
0
0

Lehtokotilot ovat hyvin yleinen löytö keväällä ja kesällä kukkapenkissä ja kasvimaalla. Lehtokotilo on nilviäislaji, joka nakertaa lehtiin reikiä ja tuhoaa kasvustoa. Lehtokotilot on hyvä poimia pois heti, kun ne huomaa, koska yksi kotilo voi tarkoittaa sataa lisää kesän aikana.

Lue myös: Omia lajitovereitaankin popsiva espanjansiruetana on puutarhurin kauhu – kasveja tuhoava tappajaetana voi olla vaarallinen myös ihmisille

Lehtokotilo pitää erityisesti pehmeälehtisistä kasveista. Lehtokotiloiden torjunta onnistuu helpoiten joko poimimalla niitä tai estämästä niiden kulku puutarhaan.

Lehtokotilot pitävät erityisesti pehmeälehtisistä kasveista. Kuva: iStockphoto

”Lehtokotilot lisääntyvät koko kesän ajan ja ovat monessa puutarhassa jatkuva riesa. Kosteina kesinä niitä esiintyy enemmän kuin muulloin. Niistä ei pääse helpolla kokonaan eroon”, puutarhaliiton toimitusjohtaja Timo Taulavuori sanoo.

Joitain keinoja lehtokotiloiden vähentämiseen kuitenkin on. Taulavuori kertoo parhaat vinkkinsä.

Lehtokotilot kuriin: 5 vinkkiä torjuntaan

Lehtokotilot viihtyvät kosteissa, varjoisissa ja melko lämpimissä paikoissa, joissa niiden on helppo liikkua ja lisääntyä. Lehtokotiloita voi karkottaa tekemällä olosuhteet niille epäsopiviksi tai houkuttelemalla niitä puutarhan ulkopuolelle paremmilla olosuhteilla.

Tässä 5 vinkkiä, jotka saavat lehtokotilot tiehensä:

1. Lehtokotiloiden torjunta: Kerää ja hävitä

Taulavuoren mukaan paras keino päästä eroon lehtokotiloista on niiden päivittäinen poimiminen. Kun kasveissa huomaa tuhoa, täytyy reagoida heti, ja poimia lehtokotilot pois puutarhasta, kasvihuoneesta tai viljelysmaalta.

Jos kotilot ovat tyhjiä, niitä ei tarvitse kerätä, sillä kotilot maatuvat ja muuttuvat lannoitteeksi.

Näillä luonnonmukaisilla keinoilla lehtokotiloita voi houkutella samaan paikkaan:

  • Lankku: Laita maahan laudanpätkä, ja kerää sen alle kertyneet lehtokotilot pois päivittäin.
  • Olutta tai muuta makeaa ämpäriin: Olut tai muu makea neste houkuttelee lehtokotilot ämpäriin, josta ne eivät pääse pois. Tyhjennä ämpäri lehtokotiloista päivittäin.

Mitä lehtokotiloille sitten tehdään? Yksi keino on laittaa ne kiven päälle ja astua päälle. Litistyneet lehtokotilot menevät nopeasti lintujen suihin.

Tässä muita vaihtoehtoja lehtokotiloiden hävittämiseen:

  • Kuumaa vettä niskaan: Laita kotilot ämpäriin ja kaada vähintään 60 asteista tai kiehuvaa vettä kotiloiden päälle.
  • Etikka: Kerää kotilot ämpäriin ja kaada pieni määrä etikkaa niiden päälle.

Kuolleet lehtokotilot voi laittaa sekajätteeseen tai kompostiin muiden jätteiden joukkoon.

Lehtokotilot ämpärissä.

Lehtokotiloiden kerääminen yhteen paikkaan on puolet työstä. Hävittäminen on helppoa kuumalla vedellä tai etikalla. Kuva: Jorma Pouta

Lue myös: Myyrä uhkaa puutarhaa – näin torjut myyrät sekä korjaat niiden vahingot

2. Estä lehtokotiloiden kulkua

Lehtokotilo viihtyy kosteissa paikoissa, koska sen on helppo liikkua kostealla pinnalla. Siksi lehtokotiloiden kulkua voi estää tai hidastaa lisäämällä puutarhaan tai viljelyalueelle kotiloille epämukavan tuntuista aluetta.

Estä lehtokotiloiden kulkua näin:

  • Kalkki tai tuhka: Kalkin tai tuhkan levittäminen kasvualueen ympärille on perinteinen keino estää lehtokotiloiden pääsy puutarhaan tai kasvimaalle. Lehtokotilo ei pysty liikkumaan kuivalla pinnalla. Ripottele tiivis kerros kalkkia tai tuhkaa kasvualueen ympärille ja lisää sitä muutaman kerran kesässä.
  • Etanateippi: Leveä kupariteippi estää etanoita ja kotiloita tulemasta puutarhaan. Kun etanan liike ja lima kohtaa kuparin, se aiheuttaa sähköistä värähtelyä. Teippi kiinnitetään esimerkiksi kukkaruukun tai viljelylaatikon reunoille.
  • Suosi lavaviljelyä: Lehtokotilot eivät mielellään kiipeä kuivan ja korkea lavakauluksen yli, ja siksi lavaviljely on oiva keino välttyä nilviäisiltä.
  • Lisää kuivien alueiden määrää: Kuivilla kasvupaikoilla kotiloita on vähemmän kuin kosteilla paikoilla. Kuivia alueita on vaikeata lisätä puutarhassa, koska kasvit tarvitsevat kosteutta. Yksi keino on lisätä puutarhaan hiekka-alueita ja -käytäviä. Ne vähentävät ainakin kotiloiden liikkuvuutta kasviryhmien välillä.

3. Älä luo lehtokotiloille varjoisia piiloja

Lehtokotilot viihtyvät varjoisissa paikoissa, kasvien tai puiden suojassa. Varjoisissa paikoissa lehtokotilot nauttivat aamukosteudesta.

Yksi keino välttyä lehtokotiloilta on välttää kasvilajeja, jotka luovat varjostavia kattoja. Tällaisia kasveja ovat esimerkiksi vuorenkilpi ja kuunlilja. Voikukkia kannattaa kitkeä pois, koska lehtokotilot viihtyvät niiden lehtien suojassa.

Pihalta kannattaa myös poistaa ylimääräiset jätealueet, joiden alle lehtokotilot mielellään kerääntyvät.

Lue myös: Omenapuiden ruiskutus esti tuholaiset – Päivi hämmästyi, millaisen sadon kevätruiskutus sai aikaan

4. Houkuttele lintuja

Usein vastaus tuholaisten torjuntaan löytyy muiden lajien houkuttelemisesta paikalle. Lehtokotilo maistuu muun muassa linnuille, siileille ja käärmeille.

Lintuja voi houkutella laittamalla linnunpönttöjä, ja ruokkimalla niitä talven aikana. Lehtokotilot kannattaa ensin talloa kiveä vasten, jotta linnut voivat helpommin viedä ne mennessään.

5. Ennaltaehkäise lehtokotilot ja valitse taimet ja kasvit harkiten

Kiinnittää huomiota kasvien valintaan, jos haluat ennaltaehkäistä lehtokotilot ja niiden aiheuttamat tuhot.

Yleensä lehtokotiloille maistuvat parhaiten pehmeälehtiset kasvit ja huonommin kiiltävät, karvapeitteiset ja kovalehtiset kasvit.

Toinen hyvä keino välttää täystuhoa on kasvattaa monipuolinen puutarha, jossa on monia lajeja. Tällä tavalla kotilot saattavat syödä ainoastaa lempikasvinsa, ja muut saavat jäädä rauhaan.

Ennaltaehkäisyssä huomio on hyvä kiinnittää ostettuihin taimiin.

Ennen kuin istutat uuden taimen multaan, tutki pintamulta hieman pintaa raaputellen. Jos pinnalla näkyy pieniä vaaleita helmiä, taimi kannattaa upottaa veteen ja hölskyttää vanha multa pois juurista. Tällä tavalla taimiruukuissa olleet kotilot eivät kulkeudu puutarhaan.

Unikko, ukonhattu, päivänkakkara… Testaa, kuinka hyvin tunnistat puutarhan perennat!

$
0
0

Monivuotiset perennat ovat ruohovartisia koristekasveja, jotka kaunistavat puutarhaa keväästä syksyyn. Syksyllä perennojen lehdet lakastuvat ja kasvit asettuvat talvilevolle. Ilmojen lämmetessä perennat nousevat jälleen piristämään pihaa.

Lue myös: Rikkaruohot eivät aina ole pahoja – kitke pahikset, säästä villivihannekset

Perennalajeja on valtavasti. Kuulostavatko kevätesikko ja jaloangervo tutuilta? Entäpä arovuokko, kuunlilja tai mirrinminttu? Testaa, kuinka hyvin tunnistat puutarhan perennat!

Lue myös: Kuinka hyvin tunnet luonnonkukat? Tee testi!

Puutarhan perennat takaavat kukkaloiston koko kesäksi

Perennojen maailmasta löytyy ratkaisu lähes jokaiseen tarpeeseen. Kasvien joukosta löytyy matalia, keskikokoisia tai korkeita lajeja niin valoon, puolivarjoon kuin varjoon. Värejä löytyy kaikissa sateenkaaren väreissä.

Perennoja voi kasvattaa maassa, ruukussa tai vaikkapa amppeleissa. Perennoja voi hyvin istuttaa myös muiden pensaiden ja puiden kanssa samaan penkkiin. Tai miksipä et houkuttelisi köynnöstävää perennaa kiipeämään kauniisti ulkoseinää tai kehikkoa pitkin?

Kun perennapenkkiin istuttaa eri aikaan kukkivia lajeja, kukkaloisto piristää puutarhaa läpi kesäkauden. Näiden helppojen kasvien kanssa vain mielikuvitus on rajana!

Lue myös Anna.fi: Minkä luonnonkukan valitset 7 eri vaihtoehdosta? Tämän valintasi ennustaa sinulle!

Helppohoitoisia perennoja puutarhaan

Muiden monivuotisten kasvien tavoin myös perennat kaipaavat hoitoa. Lajille sopiva kasvualusta, säännöllinen lannoitus, kastelu ja sopiva valonmäärä auttavat kukintoja säilymään loistokkaina vuodesta toiseen.

Jotkut perennat ovat kuitenkin muita helppohoitoisempia. Kokeile näitä kasveja, jos haluat päästä puutarhassasi helpolla.

  • Kultakärsämö
  • Kultatyräkki
  • Rantakukka
  • Mirrinminttu
  • Päivänkakkara
  • Ukonkello

Villiintyvä perenna valtaa luonnon

Liian hyvin viihtyvä perenna voi muuttua vitsaukseksi. Esimerkiksi kurjenpolvet saattavat innostua puutarhassa niin, että ne levittävät rönsynsä koko kukkapenkin peittäväksi lehtimatoksi!

Jos leviämistä ehkäisee, kurjenpolvet ovat oivia kasveja malttamattomalle puutarhurille, joka kaipaa nopeasti puutarhaan täytettä.

Jotkin kasvit voivat levitä kotipuutarhasta luontoon – ja samalla syrjäyttää alkuperäisiä lajeja. Tällä tavoin on levinnyt esimerkiksi tienvarsilta tuttu lupiini. Suomessa haitalliseksi luokiteltu lupiini karkasi puutarhasta ensimmäinen kerran jo 1800-luvun lopulla, ja nykyään sitä kasvaa lähes koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.

Toinen haitallinen vieraslaji on kurtturuusu. Tämä monille tuttu laji on saanut lähtöpassit Suomen luonnosta.

Viewing all 656 articles
Browse latest View live