Puutarha - Kotiliesi.fi

Puutarhaideoita kannattaa hakea myös asuntomessuilta. Pihasuunnittelija Tiina Töyrä vastaa Dekon asuntomessukohteen piha- ja puutarhasuunnittelusta Tuusulassa.

Designtalo Puron tontti on pääkaupunkiseudulle tyypillinen, eli reilun 600 neliön tontti. Molemmilla sivuilla on vastassa naapurit, ja talon takana kulkee virkistysreitti.

Lue myös: Villiyrttejä istutetaan nyt kotipihoille, kukkaloisto ei ole enää trendikäs – Listasimme 4 kiinnostavaa puutarhatrendiä

Pihasuunnitelmissa pitää Tiina Töyrän mukaan katsella kokonaisuus myös siltä kantilta, miltä piha näyttää esimerkiksi viiden vuoden perspektiivissä, kun kasvit kasvavat.

Pihasuunnitelmissa pitää Tiina Töyrän mukaan katsella kokonaisuus myös siltä kantilta, miltä piha näyttää viiden vuoden perspektiivissä, kun kasvit kasvavat. Kuva: Tiina Töyrä

”Tiiviillä alueilla asukkaiden yksityisyys on asia, johon halutaan kiinnittää huomiota. Tässä pihassa tila on jaettu julkisempaan ja yksityisempään alueeseen korotetuilla istutuksilla, joiden pikkupuut rajaavat tilaa korkeussuunnassa ja luovat yksityisyyttä oleskelualueille. Pergola rajaa myös oleskelualuetta virkistysreittiin päin.”

Messutalon pihaan on tavoiteltu paahteista eteläeurooppalaista tunnelmaa heinäistutuksilla ja korotettujen istutusalueiden avulla.

Puutarhaideoita Tuusulan asuntomessuilta

Messukohteen suunnittelussa saa Töyrän mukaan käyttää luovuuttaan: pihan tulee olla paitsi toimiva myös massasta erottuva.

”Piha ja puutarha ovat talon käyntikortti ja luo vahvasti ensivaikutelmaa kohteesta”, Töyrä miettii.

Lue myös: Koristeheinät ovat helppohoitoisia puutarhakasveja – katso 9 erilaista vaihtoehtoa!

Puutarhaideoita asuntomesuilta: Designtalo Puron piha tehdään Tiina Töyrän suunnitelmien mukaan. Kuva: Tiina Töyrä

Myös trendit näkyvät selvästi messukohteen pihasuunnittelussa.

”Istutuksiin on valittu heinien seuraksi sinipallo-ohdake. Pantonen vuoden väri 2020 on Classic blue, joten sininen kukinto toistaa tätä trendiä. Lisäksi se tuo ripauksen raikasta viileyttä paahteisen sävymaailman seuraksi.”

Lue myös: Vau, millainen kaktuspuutarha ja vielä Suomessa! Katso kuvat Elinan ja Jussin ihmeellisestä puutarhasta, josta löytyy jopa 30-vuotias kaktus

Muuten pihalla nähdään dynaamisen istutuksen piirteitä – ne kasvit, jotka menestyvät, saavat vallata alaa.

”Tietynlainen luonnonmukaisuus on läsnä: heinäistutusten ajatus on olla huolettoman rennon näköisiä, vaikka ovatkin tiukasti rajatut muotokieleltään.”

Asuntomessut järjestetään Tuusulassa 3.-30.8.2020.

Sammal voi vallata puutarhan monesta syystä. Vastasimme kysymyksiin, miten sammaleen poisto ja ehkäisy onnistuu sekä miten sammaloitumista voi halutessaan jouduttaa. Lue vastaukset!

Lue myös Annan juttu: Mindfulnessia parhaimmillaan! Suomalaiset kertovat, mikä puutarhanhoidossa on parasta

Sammal on arvostettu kasvi japanilaisessa puutarhassa. Sitä jopa kasvatetaan puutarhaan siirrettäväksi.

Lauhojen talvien puutarhakulttuurimaissa, kuten Irlannissa ja Englannissa, sammaloituminen kertoo paikan pitkästä historiasta.

Suomalaisessa puutarhassa sammal on arvossaan etenkin luonnonmukaisissa ympäristöissä ja varjoisten paikkojen kohokohtina. Lasten leikkinurmikoilla sammal on liukas pinta, ja paraatipaikan säntillisesti leikatuilla nurmikoille sitä ei haluta.

Miksi puutarha sammaloituu?

Sammal ei valtaa tilaa toisilta kasveilta rikkakasvien tapaan, vaan syy sammaloitumiseen on useimmiten kasvuolosuhteissa.

Vanhoissa puutarhoissa on tavanomaista, että ainakin osassa puutarhaa kasvaa sammalta. Monet sammalista viihtyvät ennen kaikkea varjoisissa ja kosteissa paikoissa.

Nurmikko voi sammaloitua, koska maa on liian kosteaa, se on tiivistynyt ja siksi sen läpäisykyky on heikentynyt tai maassa on liian vähän ravinteita.

Monet sammalet viihtyvät happamassa kasvualustassa.

Onko sammal haitaksi?

Sammal on arvokas vanhoilla muureilla, kivien päällä ja puutarhan varjoisissa kohdissa. Paikoissa, joissa mitään muuta ei välttämättä kasvakaan.

Nurmikolla sammalesta voi olla on haittaa, koska sammal on etenkin kosteana liukkaampi pinta kuin nurmiheinä.

Sammaleen poisto ei ole pakollista, sillä sammal on kaunis koriste. © Jorma Marstio

Miten sammaleen poisto nurmikolta onnistuu?

Sammalen saa pois nurmikolta käyttämällä kaupoissa myytäviä, sammaleen poistoon tarkoitettuja aineita. Keväällä levitettävä, rakeina tai nesteenä annosteltava aine tuhoaa sammalen, joka kellastuneena haravoidaan pois.

Joskus sammaleen poistoon riittää pelkkä haravointi.

Sammaleen poistoon tarkoitetut aineet sisältävät ravinteita, jotka rehevöittävät nurmikon kasvua. Jos nurmikkoon jää sammalen jäljiltä isoja aukkopaikkoja, paikkaa aukot uusintakylvöllä.

Lue myös: Nurmikon kylvö olisi tarpeen, mutta milloin ja miten kylvetään nurmikko? Näiden vinkkien avulla onnistut!

Mekaanisesti tai kemiallisesti poistettu sammal saattaa valoisalla paikalla pysyä pois jopa vuosia. Ennen pitkää sammal palaa, ellei sammaloitumisen syihin puututa. Paikka voi olla esimerkiksi liian pimeä nurmiheinien menestymiselle tai puutarhan ojitus voi olla häiriintynyt.

Miten sammaleen poisto kukkapenkistä tai kasvimaalta onnistuu?

Sammalta syntyy myös kukkapenkkiin ja kasvimaalle, jos maa on liian kosteaa tiivistymisen tai varjoisuuden vuoksi. Sammalen voi silloin estää vain parantamalla kasvuoloja: lisäämällä valoa, maan läpäisykykyä ja laittamalla ojituksen kuntoon.

Keväällä laatikkoviljelmässä tai lavakauluksessa saattaa kasvaa sammalta – kasvualusta on silloin tödennäköisimmin tiivistynyt. Viljelyä voi jatkaa, kun maa on muokattu ja siihen on lisätty eloperäistä ainesta, kuten kompostia. Myös karkeahkon hiekan lisääminen parantaa kasvualustan läpäisykykyä.

Useimmat sammalet viihtyvät maamme luonnostaan lievästi happamassa maassa. Puutarhakasvien istutusalueiden perus- ja ylläpitokalkitus auttaa pitämään kasvuolosuhteita sammalille epäsuotuisina.

Lue myös: Perennapenkin perustaminen tuo iloa vuodesta toiseen – katso vinkit ja perusta kukoistava perennapenkki

Kuinka sammaloitumisen voi estää?

Jo puutarhaa perustettaessa kannattaa perehtyä puutarhan hyvinvoinnin perusedellytyksiin. Niihin kuuluvat muun muassa tontin ojitus, sopivasti kosteutta pidättävä kasvualusta, hulevesien hallinta ja oikeiden kasvien istuttaminen oikeille kasvupaikoille.

Samat edelletykset ovat tärkeitä tekijöitä sammaloitumisen ehkäisyssä. Pidä puutarhan perustusvaiheessa huoli riittävästä salaojituksesta, paksusta kasvualustakerroksesta ja kasvien istuttamisesta oikeisiin paikkoihin.

Vaikka puutarhan suunnittelisivat ja rakentaisivat ammattilaiset, kaikkea ei voi ennustaa, ja eteen saattaa tulla vuosien tai vuosikymmenten kuluttua piharemontti. Pihan saneerausta suunnitellessa tarkistetaan pihan ojitus, kasvien kunto ja asukkaiden nykyiset tarpeet.

Miten sammal saadaan kasvamaan puutarhassa?

Kaikki eivät karsasta sammalta pihallaan – sitä jopa suositaan. Varjo ja kosteus tuottavat helpoimmin sammalpuutarhalle otolliset olosuhteet.

Sammalten siirtoon tarvitaan aina maanomistajan lupa. Sammalta voi kokeilla siirtää omalla tontilla tai luvan kanssa. Kerätty sammal silputaan ja siihen lisätään jugurttia, piimää tai ykkösolutta niin paljon, että seoksesta tulee juoksevaa. Valmis seos levitetään valittuun pintaan.

Siirrä sammalta sinne, missä se kasvaa luontaisesti. Usein sopiva paikka on puiden ja rakennusten varjossa. Sammal voi menestyä myös varjoisten puutarhojen pihakiveyksillä ja pulterikivien päällä.

Kasviryhmiä reunustavat turveharkot ovat sammalelle hyvä alusta. Upota penkkiä reunustavat harkot osittain maan sisään, jotta ne imevät itseensä kosteutta. Jos siirrät sammalta palasina, kiinnitä kappaleet vaikkapa puutikuilla aluksi alustaansa.

Varjoisassa metsäpuutarhassa sammalta muodostuu luonnostaan. Jos joudutat sammaloitumista siirteillä tai sammalsilpulla, muista kastella paikkaa usein.

Useimmat lajit voi laittaa suorakylvönä maahan, mutta jotkut tarvitsevat pientä herättelyä ennen multaan laittamista. Siementen liotus on yksi keino auttaa siemeniä itämään.

Lue myös: Kylvökalenteri kertoo, milloin siemenet kannattaa kylvää – katso oikeat ajankohdat, kylvät sitten suoraan maahan tai esikasvatat taimiksi

Siementen liottaminen ei tarvitse paljon aikaa. Siemenet voivat mädäntyä, jos ne ovat liian pitkään vedessä.

Yleensä siemenpussissa lukee, millaisen käsittelyn siemenet vaativat ennen kylvöä. Jos tietoa ei löydy, kysy taimimyyjältä tai selvitä asia esimerkiksi Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelosta.

Siementen liotus koskee kovia siemeniä

Siementen liotus sopii erityisesti kovakuorisille siemenille, joiden kuori pehmenee hitaasti kosteassa mullassa. Liotuksen tarpeen tunnistaakin siemenen kovasta pinnasta.

Liotusta tarvitseva siemen ei ole välttämättä isokokoinen, vaan kuoren kovuus määrittelee liotuksen tarpeen. Isollakin siemenellä voi olla pehmeä pinta.

Siementen liotus edistää itämistä muun muassa näillä lajeilla:

Pavut
Tuoksuherne
Herneet
Uuden Seelannin pinaatti
Purjo
Persilja
Maissi

Tee siemenen liotus ennen kylvöä näin

Siementen liottaminen on helppoa. Tarvitset vain pienen kulhollisen kädenlämpöistä vettä. Kaada pussillinen siemeniä veteen, ja pidä siemeniä vedessä noin 2–3 tuntia tai enintään yön yli.

Liian pitkä liotus voi haitata itämistä. Siemenet tarvitsevat itääkseen happea, ja liian pitkä aika vedessä voi aiheuttaa siemenen mädäntymisen.

Joillakin lajeilla on siemenen pinnassa itävyyttä estäviä aineita. Siksi esimerkiksi persiljan siemenet täytyy huuhdella puhtaalla vedellä liotuksen jälkeen ja liotusvesi kaataa pois.

Lue myös: Kotipuutarhuri, nyt on aika kylvää siemenet! Taimien kasvatus onnistuu näillä ohjeilla

Siementen liotus jouduttaa kasvua

Jotkut siemenet vaativat liotusta ennen kylvöä, mutta liotuksen voi tehdä muillekin siemenille, jos haluaa nopeuttaa niiden itämistä.

Esimerkiksi pelargonin esikasvatus siemenestä aloitetaan jo helmikuussa. Jos esikasvatuksesta myöhästyy parilla viikolla, siemenet voi liottaa purkillisessa vettä ennen multaan istuttamista ja näin nopeuttaa itämistä.

Liotuksen sijaan voi kokeilla esi-idätystä

Siemenet voi vedessä liotuksen sijaan esi-idättää kosteassa talouspaperissa. Asettele siemenet märälle talouspaperille, ja huolehdi, että paperi on tasaisen kostea.

Siemenet turpoavat kostean paperin päällä ja muodostavat sirkkajuurta. Sirkkajuuren muodostavat siemenet voi kylvää multaan.

Tällä tavalla siemenet ovat kylvövaiheessa jo hieman pidemmällä itämisprosessissa.

Esi-idätyksen avulla voi tarkistaa, ovatko vanhat, siemenpussissa vuosia olleet siemenet edelleen elossa. Jos sirkkajuuri ei reilussa viikossa ilmesty, siemen on eloton, eikä sitä kannata kylvää.

Siemenen hankaus jouduttaa idättämistä

Idättämistä voi jouduttaa hankaamalla siementen pintaa ennen vedessä liotusta. Esimerkiksi tuoksuherneen siemenet kannattaa hangata.

Vuoraa purkki tai rasia hiekkapaperilla ja laita siemenet purkin tai rasian sisään. Sulje kansi ja hölskyttele purkkia. Siemenen kova kuori saa hieman osumaa, ja lähtee siten nopeammin itämään liotuksen jälkeen.

Siemenet voi kylvää tavalliseen tapaan multaan sen jälkeen kun ne on hangattu ja liotettu.

Juttua varten on haastateltu pääpuutarhuri Satu Sainiota Hyötykasviyhdistyksestä.

Usein siemenet neuvotaan kasvattamaan lämpimässä ja valoisassa paikassa. Siementen kylmäkäsittely voikin tuntua nurinkuriselta, mutta jotkut siemenet vaativat kylmää itääkseen.

Lue myös: Kylvökalenteri kertoo, milloin siemenet kannattaa kylvää – katso oikeat ajankohdat, kylvät sitten suoraan maahan tai esikasvatat taimiksi

Kaikki siemenet eivät tarvitse kylmäkäsittelyä. Yleensä siemenpussissa lukee, millaisen käsittelyn siemenet vaativat ennen kylvöä. Jos tietoa ei löydy, kysy taimimyyjältä tai selvitä asia esimerkiksi Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelosta.

Siementen kylmäkäsittely on tarpeen useille monivuotisille lajeille

Siemenpussissa kerrotaan, jos siemen vaatii kylmäkäsittelyn. Kylmäkäsittelyn vaativat esimerkiksi monet perennat ja jotkut hyötykasvit.

Suomessa kylmäkäsittely tapahtuu luontaisesti kylvämällä siemenet avomaalle tai laakeaan istutuslaatikkoon syksyllä. Siemenet saavat kylmäkäsittelyn talven aikana ja lähtevät itämään keväällä.

Lue myös: Kotipuutarhuri, nyt on aika kylvää siemenet! Taimien kasvatus onnistuu näillä ohjeilla

Siemenpussissa lukee, jos siementen kylmäkäsittely on tarpeen. Kylmäkäsittelyn voi tehdä syksyllä tai keväällä. Kuva: Jorma Marstio

Siementen kylmäkäsittelyn voi tehdä myös keväällä

Jos siemenet unohtaa kylvää syksyllä, kylmäkäsittely onnistuu keväällä jääkaapissa.

Sekoita siemenet hiekkaturveseokseen, laita seos muovipussiin ja pidä se kosteana. Jätä pussi hivenen auki, jotta ilma vaihtuu ja siemenet eivät homehdu.

Pidä pussia ensin huoneenlämmössä parisen viikkoa. Siirrä pussi sitten jääkaappiin noin 4 viikoksi. Tarkista tarkka lajikohtainen kylmäkäsittelyaika siemenpussista.

Jos kylmäkäsittelyn vaativat siemenet kylvää avomaalle keväällä tai keskellä kesää ilman kylmäkäsittelyä, ne lähtevät itämään vasta talven jälkeen seuraavana vuonna.

Useimmat perennat kukkivat vasta toisena kasvuvuonna. Ensimmäisenä vuonna ne kasvattavat pelkän lehtiruusukkeen ja seuraavana vuonna kukkivat. Perennan kukinta-aika mainitaan yleensä siemenpussissa.

Lue myös: Perennapenkin perustaminen tuo iloa vuodesta toiseen – katso vinkit ja perusta kukoistava perennapenkki

Juttua varten on haastateltu pääpuutarhuri Satu Sainiota Hyötykasviyhdistyksestä.

Kesä lähestyy ja on aika kaivaa varastosta esille puiset puutarhakalusteet ja ehostaa sekä ne että terassi kesäkuntoon. Myös moni innokas kotipuutarhuri kasvattaa samalla jo taimia sisätiloissa ja valmistautuu kylvämään ne pihan viljelylaatikoihin.

Lue lisää: Puutarhakalusteiden hoito ja puhdistus – näillä vinkeillä pihakalusteista on iloa pitkään!

Puisten pihakalusteiden ja puisen terassin hoidossa kannattaa olla huolellinen, jotta niistä riittää iloa pitkään.

Pidä puiset puutarhakalusteet ja terassi kunnossa näillä vinkeillä

Kokosimme yhteen vinkkejä, joilla puiset puutarhakalusteet ja puinen terassi pysyy kunnossa vuoden ympäri!

1. Pese ja puhdista puiset puutarhakalusteet ja terassi

Puiste puutarhakalusteet kannattaa puhdistaa ja käsitellä jo syksyllä ennen talvivarastointia. Pihakalusteiden säännöllinen pesu ja huoltokäsittely pitää pinnat siistin näköisinä ja pidentää kalusteiden käyttöikää. Puhdas pinta on myös edellytys mahdollisen uuden pintakäsittelyn onnistumiselle.

2. Maalaa uudelleen tai öljyä

Kulahtaneet terassikalusteet saa uuteen kukoistukseen maalaamalla tai öljyämällä. Paras maalaussää on lämmin pilvipouta. Käsittelyä ei kannata tehdä suorassa auringonvalossa tai jos on sateen mahdollisuus.

Pese ennen käsittelyä kalusteet homeenpoistoaineella tai terassikalusteille tarkoitetulla pesuaineella.
Kalusteiden kuivuttua hio mahdolliset pystyyn nousseet puukuidut pois. Mikäli kaluste on aiemmin ollut maalattu, hio irtoava maali hiekkapaperilla tai hiomakoneella.
Poista hiontapöly.
Sekoita öljy tai maali hyvin ennen käyttöä.
Maalaa tai öljyä kalusteet siveltimellä tai sienellä. Maalattu pinta voi tarvita useita käsittelykertoja. Anna kuivua kunnolla ennen uudelleenmaalausta.
Jos käytät öljyä, anna sen imeytyä hyvin kalusteeseen ja pyyhi imeytymätön öljy pois pinnalta noin puolen tunnin kuluttua.

Hyvälaatuiset kalusteet kestävät aikaa. Hillerstorpin kalusteet ovat männyn sydänpuuta. Kuva: Hillerstorp.

3. Hoida terassia

Myös terassi voi olla talven jäljiltä huonossa kunnossa. Huoltokäsittely on syytä tehdä, jos puisen terassin pinta on kuivan ja haalistuneen näköinen. Terassille suositellaan käytettäväksi sävytettyjä puuöljyjä, koska ne kestävät säärasitusta sävyttämättömiä öljyjä paremmin. Useimmat terassiöljyt soveltuvat niin kestopuulle, kovapuulle kuin lämpökäsitellylle puulle. Terassin pinta tulee puhdistaa liasta ja pölystä ennen öljyämistä.

Erilaiset harmaantuneen puun sävyt ovat nyt suosittuja. Tikkurilan Valtti terassiöljyssä löytyy mm. sävy kelonharmaa. Kuva: Tikkurila

4. Viljelylaatikoille vain luonnontuotteita

Moni viljelee pihalla tai terassilla viljelylaatikoissa. Useimmiten kasvatettavana on syötäviä kasviksia, joten on tärkeää käsitellä laatikot ainoastaan luonnonmukaisilla tuotteilla. Esimerkiksi Tikkurilan myrkytön Patio Verso -puuöljy on tarkoitettu erityisesti kasvatuslaatikoille ja kasvihuoneiden puuosille. Se soveltuu sekä aiemmin käsitellyille että käsittelemättömille puupinnoille.

Viljelylaatikoissa on tärkeää suosia turvallisia ja vesiohenteisia puuöljyjä. Kuva: Kekkilä

Kotipuutarhassa kannattaa käyttää katteita. Katteista on hyötyä varsinkin kasvimaalla ja perennapenkissä. Puutarhakate pidättää maahan kosteutta ja estää rikkaruohojen itämisen paljaassa maahassa, kun istutukset ovat vielä nuoria. Katteiden käyttö vähentää myös kitkemis- ja kastelutarvetta.

Lue myös: Rikkaruohot eivät aina ole pahoja – kitke pahikset, säästä villivihannekset

Puutarhakate – eloperäistä vai epäorgaanista?

Eloperäiset katteet tarjoavat pieneliöstölle hajotettavaa. Kaiken eloperäisen jätteen lisääminen maahan lisää maan multavuutta ja sitä kautta maan veden ja ravinteiden pidätyskykyä.

Tuoreesta viherkatteesta liukenee maahan ravinteita. Hiilipitoinen puuhake puolestaan kuluttaa maan typpivaroja, joten sen hajoamiseen tarvitaan typpilisää.

Epäorgaaninen kate vähentää maan vesivarojen haihtumista ja hillitsee siemenrikkaruohojen leviämistä. Se parantaa ajan oloon kasvualustan läpäisykykyä, muttei tuo maahan ravinteita tai lisää maan multavuutta. Epäorgaanen kate pitää maanpinnan muhevana eli sade- tai kasteluvesi imeytyy soralla peitettyyn pintaan helpommin kuin paljaaseen savimaahan.

Kate maatuu tai sekoittuu kasvualustaan

Jos katteen ja kasvualustan välissä ei ole esimerkiksi maanpeitekangasta tai katepaperia, epäorgaaninen kate sekoittuu ennen pitkää kasvualustaan ja orgaaninen kate maatuu paikoilleen.

Epäorgaanisesta katteesta tulee maan läpäisykykyä parantavaa ainesta ja orgaanisesta maan multavuutta lisäävää ainesta.

Kaikki katteet toimivat keväällä ja syksyllä manpinnan eristeenä eli katteilla peitelty maa jäätyy hitaammin syksyllä ja sulaa hitaammin keväällä – varsinkin jos katetta on levitetty alueelle paksu kerros.

Paksu katekerros estää rikkaruohojen itämistä ja istutettujen kasvien, kuten perennojen, leviämistä.

Puutarhakate voi olla esimerkiksi ruohoa, olkea tai soraa

Ruohosilppu

Typpipitoisen nurmikonleikkuujätteen käyttökohteita ovat kasvimaa, kukkapenkit tai vaikkapa kesäkukkaruukkujen pinta. Levitä parin ruohosilppua senttimetrin kerros 1–2 kertaa viikossa.

Tuoreesta ruohosilpusta liukenee typpeä etenkin, kun se kastellaan levittämisen jälkeen. Käytä ruohokatetta keväällä ja kesällä, jolloin typpeä tarvitaan. Varo peittämästä tuoreella nurmisilpulla kylvöksiä tai pikkutaimia.

Hake- tai kuorikate

Kuorikate ja puiden ja pensaiden oksista silputtu hake ovat eloperäistä katetta. Kuorikate ja hake ovat hiilipitoisia, ja ne kuluttavat maan typpivarantoja. Jos haluat niiden hajoavan levityspaikalla, levitä sinne keväällä typpilannoitetta.

Puutarhaa perustettaessa kuorikatetta tai oksasilppua levitetään puiden tai pensaiden istutusalueille 5–7 sentin kerros. Markkinoilla on värillisiä hakkeita, joilla on koristearvoakin.

Varo katteen eristävää vaikutusta ainavihantien kasvien alustalla keväällä: vedä kate syrjään, jotta maa sulaa ja kasvi saa maasta vettä.

Kaakaokuorikate

Kaakaokuorikatteella on rikkaruohojen torjunnan lisäksi hienoista lannoitusvaikutusta. Tuoksuvaa katetta levitetään 2–3 sentin kerros maanpintaan. Katteen alla maan mikrobisto voi hyvin, joten maa säilyy kuohkeana. Kaakaorouhetta käyttävät etenkin viherammattilaiset.

Olki- tai heinäkate

Viljapellon puhdasta olkea voi käyttää katteena kesällä vähentämään haihtumista ja talven tullen suojamaan maata muutaman sentin kerroksena. Kuivaa heinää tai järviruokon korsia voi käyttää samaan tarkoitukseen. Käyttökohteeksi sopii etenkin hyötytarha kasvimaalla tai lavakauluksissa.

Kompostikate

Kompostista syksyllä tyhjennetty puolikypsä komposti toimii ravinteikkaana katteena keväällä perennapenkissä ja pensaiden alustoissa. Murskaa kompostin joukkoon kuivia lehtiä ja kariketta, niin kate on helppo levittää laajallekin alueelle. Jos komposti on vasta kompostorista otettua, sitä kannattaa levittää maan pinnalle vain muutaman sentin kerros.

Sorat tai koristekivet

Epäorgaaninen vaihtoehto torjua rikkakasveja ja vesivarojen haihtumista istutuksilla on kerros koristekiviä tai kenttäkiviä. Koristekivien alle kannattaa levittää maankatekangas, jotta kivet eivät heti sekoitu kasvualustaan. Katteeksi soveltuu myös hiekotussepeli muutaman sentin kerroksena.

Katekankaat ja -paperit

Mansikkamaan tai perennapenkin pintaan voidaan ennen taimien istuttamista levittää maankatekangas, johon tehdään viiltoreiät taimille. Muovia sisältävien materiaalien vaihtoehdoksi tarjolla on katepaperia. Kasvien istuttamisen jälkeen katepinnan voi peittää koristekivillä tai hakkeilla.

Kokeile katteita kotipuutarhassa

Muita käytettyjä katteita puutarhassa ovat esimerkiksi hamppukate, luonnonkasveista kerättävä viherkate, vihannesten naatit, raparperin lehdet sekä puista pudonneet lehdet tai kävyt. Vain mielikuvitus on rajana, kunhan katemateriaali on puhdasta.

Hyvä kasvualusta on koko puutarhan, niin nurmikon, kasvimaan kuin perennapenkin, menestyksen perusta. Hyvän kasvualustan ominaisuuksia ovat valituille kasveille sopiva veden ja ravinteiden pidätyskyky sekä vilkas pieneliötoiminta. Aina maa ei ole valmiiksi valituille kasveille sopivaa, joten tarvitaan maanparannusta.

Lue myös: Kevätlannoitus herättää puutarhan eloon – puutarhuri kertoo, milloin se kannattaa tehdä

Maanparannuksen idea on korjata maan ravinnetasapainoa ja peruslannoittaa kasvualustaa istutettavien kasvien tarpeiden mukaan. Samalla lisätään kalkkia lajeille, jotka eivät viihdy happamassa maassa.

Tietoja kasvilajien ja -lajikkeiden yksilöllisistä tarpeista saat puutarhakirjoista tai taimimyymälöiden myyntipisteiden kasviesitteistä.

Tee maanparannus tarpeen mukaan

Maanparannustarve riippuu lähtötilanteesta ja siitä, mitä paikassa aiotaan kasvattaa.

Uudistonteilla kasvualustan paksuus ei talon rakentamisen jäljiltä yleensä riitä, vaan kasvualustaa tarvitaan lisää.

Vanhalla tontilla kasvualustaa on usein paksusti, mutta joskus sekin vaatii parantamista, koska vanha maa on tiivistynyttä ja vähäravinteista.

Jos kasvualusta on ohut, tarvitaan lisää valmiiksi parannettua ja kalkittua multaa.

Eri kasvit tarvitsevat eripaksuisen kasvualustan

Nurmikko 15–20 senttiä
Perennat 20–40 senttiä
Pensaat 40–50 senttiä
Puut 50–100 senttiä

Vaikka kasvualustaa vaikuttaisi olevan ohjeen määrät, kasvualustan läpäisevyys, happamuus ja ravinteikkuus kannattaa tarkistaa, kun pihaa saneerataan.

Karkea epäorgaaninen aines, kuten hiekka ja sora, lisää maan ravinteiden ja veden läpäisykykyä. Eloperäiset ainekset, kuten turve ja komposti, puolestaan parantavat maan ravinteiden ja veden pidätyskykyä.

Tontin pohjamaassa savesta on hyötyä. Hienojakoinen savimaa pidättää vettä ja ravinteita, vaikka siinä viljeleminen onkin haastavaa.

Maan viljelyominaisuuksien arviointi on haastava ammattilaiselle – saati sitten kotipuutarhurille. Maan hiekkapitoisuuden tuntee käsissä karkeana aineksena, humuspitoinen maa tuntuu ”kukkamullalta”.

Maan happamuutta eikä ravinnepitoisuutta voi ammattilainenkaan silmällä havaita, siksi viljavuustutkimus on varmin keino selvittää kasvualustan rakenne-, ravinne- ja happamuustila.

Pienen kukkapenkin tai lavatarhan perustaja voi ratkaista ongelman istuttamalla kasvit valmiiksi peruslannoitettuun ja -kalkittuun uuteen multaan.

Puiden ja pensaiden puutarhaan istuttajan kannattaa sekoittaa pussimultaan kasvupaikan omaa multaa, jotta juuristo ei jää pyörimään pussimultaan vaan levittäytyy myös ympäristöön.

Aloita maanparannus teettämällä viljavuusanalyysi

Kun perustetaan uutta puutarhaa tai uudistetaan vanhaa, varmin tapa onnistua maanparannuksessa on ottaa maasta näytteet ja teettää niistä viljavuusanalyysi.

Kannattaa tilata laboratoriosta myös lannoitus- ja maanparannusohjeet.

Viljavuustutkimuksen avulla voi säästää aikaa, rahaa ja vaivaa, kun täsmätyönä tehty maanparannus palkitsee tekijänsä hyvällä kasvulla, kunnon sadolla ja kasvien talvehtimisella.

Maanäytteen analyysitulokset kertovat, millainen maan rakenne, happamuus ja ravinnetila ovat.

Tutkimuksessa voidaan selvittää muun muassa maalaji, multavuus, maan happamuus (pH) ja johtoluku sekä ravinteista fosfori (P), kalium (K), kalsium (Ca), magnesium (Mg), rikki (S) ja boori (B) sekä liukoinen typpi.

Viljavuusanalyysi tehdään näytteiden perusteella

Maanäyte otetaan keväällä ennen viljelyn aloittamista tai sadonkorjuun jälkeen maan ollessa vielä sulaa.
Näytteet kaivetaan lapiolla noin 20 sentin syvyisen kuopan reunasta parin sentin kaistaleina. Jotta tutkittavan alueen analyysituloksista tulee luotettavat, osanäytteitä alueelta tarvitaan useita.
Näytteet sekoitetaan keskenään puhtaassa astiassa, ja seoksesta otetaan laboratorin pyytämä määrä näytettä.
Laboratorioon tarvitaan useimmiten 0,5–1 litraa näytettä, mutta noudata laboratoriosta saamiasi ohjeita.
Mikäli halutaan omat tulokset kasvimaata, perennapenkkiä ja nurmikkoa varten, näytteet täytyy nimetä ja esitiedoissa kertoa, mitä maassa on aikomus kasvattaa.

Pelkkien analyysitulosten varassa kotipuutarhurin on liki mahdotonta tehdä maanparannaussunnitelmat itse, siksi tarvitaan ohjeet, kuinka paljon ja mitä maanparannusainetta, kalkkia ja lannoitetta tarvitaan, jotta maasta tulee hyvä kasvualusta aiotuille kasveille.

Ohjeet tilataan samalla kuin analyysi.

Kompostin käyttö parantaa maata

Kompostin lisääminen maahan parantaa maan pieneliötoimintaa, joka pitää maan elävänä. Komposti lisää myös maan multavuutta, eli ravinteiden ja veden pidätyskykyä.

Kompostin käyttötarpeeseen vaikuttaa, kerätäänkö lehdet ja puutarhajätteet syksyllä pois vai annetaanko niiden maatua paikoilleen, jolloin tavallaan ”kompostoidaan paikalla”.

Jos puutarhajäte kerätään kompostiin, se kierrätetään takaisin puutarhaan levittämällä kompostia keväällä isututusten ravinteikkaaksi katteeksi.

Jos kasvinjätteen annetaan maatua istutusalueilla ja kasvimaalla, kompostilisäystä ei välttämättä tarvita..

Palanutta kompostia, joka on lämpökompostorissa valmistuttuaan muhinut vielä vuoden tai kaksi kompostorin ulkopuolella, kannattaa sekoittaa kasvien istutusmultaan.

Raaka komposti käytetän mieluiten vain katteeksi.

Lue myös: Komposti tekee puutarhajätteestä hyödyllistä ainesta – näin teet itse kompostin ja kierrätät ravinteet puutarhassa

Kun ostat irtomultaa

Joskus maa on niin karua, ettei siellä ole multaa edes parannettavaksi saakka. Silloin on syytä tilata kuorma tai useampi valmiiksi lannoitettua ja kalkittua multaa suursäkeissä tai irtona. Mullan etuna on, että juuririkkaruohot on seulottu siitä pois.

Mullanvalmistajilla on tuotteita muun muassa kasvimaalle, happaman maan kasveille ja koristetarhalle. Tuotteet on sekoitettu siten, että kasvualustan kantokyky, ravinnetasapaino, happamuus ja ilmavuus sekä vedenpidätyskyky ovat juuri tietylle kasviryhmälle optimaaliset.

Ruokavirasto ohjeistaa irtomullan ostajaa aina vaatimaan multaerän tuoteselosteen. Multakasa kannattaa myös tarkistaa ennen kuin sen toimittaja poistuu. Miltä multa näyttää ja tuoksuu, miltä se tuntuu kädessä, onko siinä roskia, kiviä tai muita epäpuhtauksia?

Multatuotteitten laatua valvoo Ruokavirasto.

Jo yhdeksännen kerran Suomessa järjestettävä valtakunnallinen Avoimet puutarhat -tapahtuma tulee taas! Puutarhojen portit avautuvat jälleen vierailijoille heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina 5.7.2020. Tänä vuonna tapahtumaan pääsee osallistumaan myös virtuaalisesti.

Lue myös: Kasvimaan perustaminen: Nämä neuvot haluat lukea, ennen kuin ryhdyt tuumasta toimeen

Ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 2012 järjestetty Avoimet puutarhat -tapahtuma on jo vakiintunut osaksi puutarhaharrastajien kesää. Sen järjestää Puutarhaliitto ry yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Svenska Trädgårdsförbundet rf:n kanssa.

Tapahtuma on ilmainen yksityisille puutarhoille ja julkisille puistoille.

Tänä vuonna tapahtuman teema on Yhdessä oppien puutarhassa. Myös Puutarhaliiton jäsenyhdistysten Ekotekoja puutarhassa -teema näkyy kesän kohteissa.

Avaa puutarhasi portit myös muille!

Mitäpä jos ilmoittaisit oman puutarhasi mukaan vuoden 2020 Avoimet puutarhat -tapahtumaan?

Puutarhan ei tarvitse olla täydellinen tai erikoinen – tai edes valmis. Pääasia on puutarhan tuoman ilon jakaminen muiden tapahtumakävijöiden kanssa.

Monesti käy niin, että myös puutarhansa portit avannut emäntä tai isäntä saa vierailijoilta hyviä vinkkejä.

Tapahtumaan voi osallistua myös kävijänä. Mikä olisikaan parempi tapa viettää heinäkuista kesäpäivää, kuin toinen toistaan kauniimmissa puutarhoissa käyskentely?

Kurkkaa täältä, millaisia puutarhoja tapahtumassa oli mukana vuonna 2018.

Näin ilmoittaudut mukaan Avoimet puutarhat -tapahtumaan

Avoimet puutarhat -tapahtumaan voi ilmoittautua 7.6. mennessä. Ilmoittautumisen jälkeen osallistuville puutarhoille postitetaan info- ja esittelypaketit.

Ilmoittautuminen tapahtuu www.avoimetpuutarhat.fi -sivujen kautta.

Omalle puutarhalle luodaan puutarhaprofiili. Profiiliin kirjoitetaan lyhyt esittely puutarhasta, ja siitä ladataan 2–5 kuvaa.

Lisäksi profiiliin merkitään osallistuminen teemapäivään. Tapahtumapäivänä puutarhat ovat auki klo 12–17.

Omasta puutarhasta voi halutessaan laittaa kuvia ennakkoon myös Instagramiin #avoimetpuutarhat -tunnisteella.

Lue myös Anna.fi: Mindfulnessia parhaimmillaan! Suomalaiset kertovat, mikä puutarhanhoidossa on parasta

Avoimet puutarhat -tapahtuma järjestetään heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna.

Miten koronakriisi on huomioitu vuoden 2020 tapahtumassa?

Vuoden 2020 Avoimet puutarhat -tapahtuma järjestetään keskellä koronaviruksen myllertämää kesää.

Tapahtumavastaava Timo Taulavuori Puutarhaliitolta kertoo, että tapahtumanjärjestäjät seuraavat jatkuvasti kehittyvää tilannetta tarkasti.

”Lähetämme osallistuville puutarhoille kesäkuun alussa infopaketin ja ohjeistuksia siitä, miten tapahtumassa toimitaan. Seuraamme tarkasti viranomaisten ohjeistuksia, ja toimimme niiden mukaan”, Taulavuori kertoo.

Tänä vuonna tapahtumaan voi osallistua turvallisesti kotisohvalta käsin. Avoimet puutarhat kotisohvalta tuo kesän ihanimman puutarhatapahtuman neljän seinän sisälle.

Virtuaalikierroksilla puutarhoja voi ihailla ja esitellä turvallisesti turvavälit huomioiden.

Virtuaalikierroksen avulla järjestäjät haluavat mahdollistaa kaikkien puutarhaharrastajien osallistumisen tapahtumaan – onhan puutarhan hoito ollut tämän kevään trendiharrastus!

”Haluamme varmistaa, että tapahtuma on kaikille osallistujille turvallinen. Samalla toivomme, että puutarhat tuovat osallistujille iloa – sillä iloa kaivataan erityisesti tällaisena aikana”, Taulavuori sanoo.

Lisätietoa Avoimet puutarhat -tapahtuman verkkosivuilla. Tapahtuman järjestää Puutarhaliitto ry yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Svenska Trädgårdsförbundet rf:n kanssa. Maiju ja Yrjö Rikalan sekä Nikolai ja Ljudmila Borisoffin puutarhasäätiöt tukevat tapahtumaa. Yhteistyökumppanina on lisäksi Biolan Oy, Allergia-, iho- ja astmaliitto ’Terve askel luontoon’ -kampanjallaan sekä YK:n kansainvälinen kasvinterveyden vuosi.

Taimien kouliminen kuuluu kevään puuhiin. Taimet täytyy erotella toisistaan eli koulia, kun niiden kasvutila jää liian pieneksi. Koulimisen ansiosta lähekkäin kasvavien taimien juuret eivät sotkeutudu toisiinsa, taimet saavat riittävästi ja tasaisesti valoa ja ne lähtevät kunnolla kasvuun.

Lue myös: Kylvökalenteri kertoo, milloin siemenet kannattaa kylvää – katso oikeat ajankohdat, kylvät sitten suoraan maahan tai esikasvatat taimiksi

Taimien kouliminen tehdään, kun ensimmäiset kasvulehdet ovat näkyvissä. Apuna koulimisessa voi käyttää tikkua tai lusikkaa. Kuva: Suvi Laine

Taimien kouliminen ei ole vaikeaa, mutta siinä täytyy huomioida muutama seikka. Tärkeintä on, ettei taimi vahingoitu ja että erotellut taimet saavat riittävästi kasvutilaa, vettä ja ravinteita.

Hyötykasviyhdistyksen pääpuutarhuri Satu Sainio kertoo, miten kouliminen tapahtuu.

Lue myös: Siementen liotus jouduttaa itämistä, mutta täytyykö kaikki siemenet liottaa ennen kylvöä? Näillä asiantuntijan ohjeilla onnistut!

Taimien kouliminen on tarpeen esikasvatettaville, hajakylvetyille lajeille

Koulimisen tarve riippuu siitä, kuinka tiheästi siemenet on kylvänyt esikasvatukseen. Taimi- ja riviväli kannattaa tarkistaa siemenpussista, ennen kuin kylvää siemenet.

Esimerkiksi kurpitsan siemeniä kannattaa kylvää enintään kaksi samaan ruukuun, koska laji on jo sirkkalehtivaiheessa niin kookas, että se tarvitsee heti alkuun runsaasti tilaa. Siksi esikasvatettu kurpitsa istutetaan yleensä suoraan ruukusta avomaalle ilmojen lämmettyä, eikä erillistä koulimisvaihetta tarvita.

Monet muut lajit voi kuitenkin hajakylvää esikasvatukseen. Tällöin samaan kylvölaatikkoon saadaan mahtumaan runsas määrä siemeniä, jotka itämisvaiheessa eivät vielä tarvitse niin paljon tilaa.

Hajakylvö= Kylvötapa, jossa siemenet ripotellaan satunnaisesti ruukkuun, pottiin tai kasvukennoon.

Laakeaan kylvölaatikkoon voi kylvää saman lajin eri lajikkeita myös riveihin. Tällöin eri lajikkeet tulee merkitä nimisälein tarkasti, etteivät lajikkeet sekoitu. Näin esimerkiksi tomaatin eri lajikkeita saa esikasvatettua pienessä tilassa ennen koulimisvaihetta.

Mitä myöhemmin hajakylvetyt taimet koulii, sitä enemmän taimien kasvuunlähtö viivästyy. Kun taimet kasvavat lähekkäin, ne kilpailevat valosta ja venyvät herkästi pitkiksi. Taimien juuret sotkeutuvat toisiinsa ja taimen laatu heikkenee.

Lue myös: Kasvimaan perustaminen: Nämä neuvot haluat lukea, ennen kuin ryhdyt tuumasta toimeen

Taimien kouliminen vaihe vaiheelta:

1. Erottele taimet toisistaan varovasti

Taimet erotellaan toisistaan, kun ne ovat kasvattaneet sirkkalehtien lisäksi muutaman lajillensa tyypillisen kasvulehden. Samalla jatkoon valikoidaan laadultaan parhaimmat taimet.

Ennen koulimista taimet kannattaa kastella hyvissä ajoin, jotta taimet ovat hyvässä nestejännityksessä koulintavaiheessa.

Taimet koulitaan kaivamalla taimi ylös lusikan tai tikun avulla. Pidä kiinni taimen lehdistä, kun nostat sen mullasta. Taimi selviää hengissä, jos lehti repeää mutta menehtyy, jos varsi katkeaa.

Taimien kouliminen tehdään, kun ensimmäiset kasvulehdet ovat ilmestyneet

Taimi koulitaan uuteen, ravinteikkaampaan multaan. Kuva: Suvi Laine

2. Siirrä taimet väljempään tilaan ja ravinteikkaaseen multaan

Hajakylvöksessä taimet kasvavat kylvömullassa. Kun taimet koulitaan, ne siirretään ravinteikkaampaan multaan, kuten taimimultaan.

Valitse ruukku, jossa taimi saa riittävästi kasvutilaa. Liian suurta ruukkua ei kannata käyttää, koska silloin multaa menee hukkaan ja taimi helposti tukahtuu.

Lajit, kuten pelargoni, joilla on pitkä siemenkasvatusaika, kannattaa siirtää uuteen isompaan ruukkuun sitä mukaa, kun taimi kasvaa kokoa. Pelargonin voit koulia parikin kertaa taimikasvatuksen aikana ennen lopullista istutusta.

Täytä ruukku mullalla, ja kastele multa kevyesti vedellä. Tee sitten sormella reikä kohtaan, johon aiot taimen koulia. Laita taimi reikään juuri mahdollisimman suorana, ja tue taimi kevyesti mullalla. Älä purista taimea liian tiukasti mullan sisään.

Kastele koulittu taimi vielä lopuksi kevyesti, jolloin multa asettuu juuriston ympärille ja taimi saa tasaisesti kosteutta.

Useimmat lajit, kuten esimerkiksi tomaatin, voi koulia syvemmälle kuin aikaisemmin. Sirkkalehdet saavat tulla aivan mullan pintaan, ja venyneet taimet napakoituvat.

Poikkeuksena ovat lajit, joilla on kasvupiste. Esimerkiksi mansikat, orvokit ja salaatit täytyy koulia niin, että kasvupiste jää mullan yläpuolelle.

Taimien kouliminen antaa taimelle tarvitsemansa kasvutilan

Pidä taimi kosteana koulimisen jälkeen. Kuva: Suvi Laine

3. Laita taimet tasaiseen hajavaloon ja aloita lannoitus 2–3 viikon päästä

Sijoita koulittu taimi tilaan, jossa valoa tulee mahdollisimman tasaisesti joka puolelta. Jos valo on kovin yksipuolista, taimi alkaa venyttää itseään valoa kohti ja siitä tulee vino.

Vältä suoraa auringonpaahdetta, koska taimi on heti koulimisen jälkeen herkässä tilassa.

Pidä multa tasaisen kosteana.

Ensimmäiset viikot taimi hyödyntää mullassa olevia ravinteita. Lannoituksen voi aloittaa 2–3 viikon kuluttua koulimisesta.

Vaaleat kasvulehdet ja kasvun pysähtyminen voivat olla merkkejä siitä, että taimi kaipaa lannoitusta, mutta lannoituksen tarve vaihtelee lajin mukaan. Huomioi lajikohtaiset lannoitussuositukset.

Lavakaulus pidentää kasvukautta, sillä kohotettu kasvualusta sulaa aikaisemmin kuin tasamaa. Satoa saa pitkälle syksyyn, kun viljelylaatikko on helppo suojata syyshalloilta kasvuharsolla.

Lue myös: Kasvihuone kotipihalle: Millainen, minkä kokoinen ja muut tarvikkeet – nämä asiat haluat tietää ennen kasvihuoneen hankintaa

Korkea viljelylaatikko säästää selkää: viljelmää voi hoitaa pystyasennossa tai kevyesti kumartuen. Noin puoli metriä korkeaan viljelylaatikkoon mahtuu paljon multaa, ja paksu multakerros pidättää vettä ja ravinteita.

Perusta lavakaulus tai viljelylaatikko valoisalle paikalle

Erityisen paljon lämpöä vaativia vihanneksia, kuten tomaattia ja kurkkua, varten paikan tulee olla lämmin ja suojaisa. Valitse vaikkapa rakennuksen seinusta, johon aurinko pääsee paistamaan lähes koko päivän.

Poista alueelta nurmikko tai peittele nurmi paksulla kerroksella sanomalehteä. Levitä alueelle soraa tai muuta katetta siten, että sitä riittää laatikoiden ympärille. Silloin nurmikko ei kasva laatikoihin saakka.

Jos perustat laatikkoviljelmän patiolle tai pihakiveykselle, osta lavakauluksille myytävä standardikokoinen alusta tai vuoraa laatikko muovilla, ettei multa valu laatikon raoista kiveykselle. Sisäpuolelle kiinnitetty muovi hidastaa puun lahoamista.

Käytä rikkaruohotonta multaa ja biohiiltä

Täytä laatikko rikkaruohottomalla, valmiiksi peruslannoitetulla ja -kalkitulla puutarhamullalla.

Tarvittavan multamäärän tilavuuden saat laskettua laatikon pituus x leveys x korkeus.

Jos käytettävissä on palanutta kompostia, lisää sitä mullan joukkoon elvyttämään maan pieneliötoimintaa.

Myös biohiilestä on hyötyä: lannoitevedessä ladattu biohiili pidättää itseensä vettä ja ravinteita ja luovuttaa niitä hitaasti kasvien käyttöön.

Lue myös: Komposti tekee puutarhajätteestä hyödyllistä ainesta – näin teet itse kompostin ja kierrätät ravinteet puutarhassa

Lavakaulus toimii kuten kasvimaa

Viljelylaatikossa tai lavakauluksessa voi kasvattaa mitä tahansa vihanneksia ja kasviksia samaan tapaan kuin kasvimaalla. Kukkienkin kasvatus onnistuu.

Salaatit ja yrtit voi viljellä yhden laatikon korkuisessa viljelmässä, mutta juurekset tarvitsevat kahden laatikon korkuisen tilan.

Varo kylvämästä ja istuttamasta kasveja liian tiheästi. Kasvit tarvitsevat ympärilleen ilmaa, jotta ne pysyvät terveinä.

Riippuen kasvilajista rivivälien tulee olla 15–30 senttiä. Jos tila loppuu kesken, kannattaa hankkia lisää laatikoita.

Kasvatus lavakauluksessa ja viljelylaatikossa

Siemenet kylvetään ja peitellään mullalla ja kylvös tiivistetään päältä. Taimet istutetaan ja merkitään nimilapuilla.
Kastele kylvökset varoen, jotta siemenet eivät kasaannu pehmeässä mullassa. Jos kesä on helteinen, laatikkoviljelmää saa kastella lähes päivittäin.
Pikkutaimet saattavat kaivata kevyttä varjostusta, lavan päälle voi keskipäiväksi laitella esimerkiksi havuja. Kylmiksi öiksi kannattaa laittaa peite varhain keväällä.
Jos puutarhassasi syntyy ruohokatetta, levitä sitä laatikkoviljelmän katteeksi alku- ja keskikesällä. Ruohosilppu vähentää kastelutarvetta ja on hyvä lannoite.
Laatikkoviljelmä on hyvin helppohoitoinen. Kitkettävää ei juuri synny, eivätkä etanat ja lehtokotilot löydä tietään laatikkoon, elleivät sitten maahan ulottuvat versot houkuttele niitä.
Lannoita viljelmää sen mukaan, onko multa uutta vai käytettyä ja kuinka ravinteikasta kasvualustaa viljelykasvit tarvitsevat. Ensimmäisenä kesänä viljelyyn riittää monilla kasveilla peruskalkitun ja -lannoitetun mullan ravinteet. Myöhemmin tarvitaan lisäravinteita kompostimullasta tai lannoitteista.
Korjaa sato ajoissa. Tee uusintakylvöksiä korjatun sadon tilalle.

Viljelylaatikko muuttuu kasvihuoneeksi

Viljelylaatikoiden päälle myydään erilaisia muovisia ja lasisia kansia. Kannet voi askarrella itsekin. Ne tekevät viljelylaatikosta kasvihuoneen sillä erotuksella, että ilmatila on hyvin pieni.

Lasi- tai muovikansi jouduttaa kasvua, joten lavaan voi kylvää ja istuttaa jo varhain. Avomaalle siirrettävät taimet karaistaan pitämällä kansia auki päivisin.

Kannella varustettu lavakaulus tarvitsee aurinkoisina päivinä tuuletusta, ettei lämpötila nouse liian korkeaksi.

Viljelylaatikon vuodenajat

Keväällä odota, kunnes kasvualusta on sulanut. Maan lämpötilan tulee olla 5–10 astetta ennen kylvöä tai istutusta. Varaa aikaisille viljelmille kasvuharsoa hallojen torjuntaan. Harson voi pitää päällä myös koleina päivinä.
Kesällä kastele ja lannoita mullan ravinteikkuuden ja viljelykasvien tarpeen mukaan. Kohotetussa kasvualustassa multa kuivuu hieman nopeammin kuin kasvimaalla. Kitke rikkaruohot, jos niitä on. Käytä ruohokatetta, joka pidättää kosteutta ja luovuttaa maahan typpeä.
Syksyllä satoa korjataan, ja satoa syntyy riippuen kasvista jopa talven tuloon saakka. Levitä syyspakkasilla kasviharsoa, niin kasvit eivät palellu ennen aikojaan. Sadonkorjuun jälkeen muokkaa maa vain kevyesti, ja sekoita pintamultaan kasvien naatit ja puista pudonneita lehtiä.
Talvella satoa saattaa saada kaaleista, ruohosipulista ja maa-artisokasta, jos maan pinta peitetään katteella, kuten oljilla tai lehdillä, eikä maa jäädy aikaisin. Katteen alla maan pieneliötoiminta jatkuu, vaikkei satoa enää korjattaisikaan.

Viljelylaatikko, lavakaulus ja lavatarha ovat synonyymeja – tai melkein

Joutilaita lavakauluksia voi kysellä varastoilta, mutta niitä myydään puutarhamyymälöissäkin.

Lavakaulusten mitat ovat (millimetreissä): 250 × 800, 600 × 800, 800 × 1200 ja 1000 × 1200. Reunuksen korkeus on 20 cm.

Viljelylaatikon – jossa saattaa olla myös pohja – voi valmistaa lämpökäsitellystä puusta tai lehtikuusesta. Itse rakennetun laatikon ikää pidentää suojaaminen myrkyttömällä puuöljyllä.

Yhden kasvukauden kestävän viljelylaatikon voi rakentaa kertakäyttölavojen puusta ja vuorata sanomalehtipaperilla. Jos latikko tulee parvekkeelle, tarvitaan vedenpitävä vuoraus muovilla.

Viljelylaatikkoon tai lavakaulukseen voi lisätä muovi- tai lasikannen. Tee viljelylaatikosta silloin tavallista korkeampi, jotta sen multatilan voi jättää vajaaksi. Silloin kasvit eivät kasva heti lasiin kiinni. Laita kehyksen ja ikkunan väliin kiila, jotta ilma kiertää.

Kylmälavaksi sanotaan lavaa, jossa on pelkää multaa. Lämminlavassa kasvualustan alle sijoitetaan hevosen- tai karjanlantaa sekä olki- ja heinäpehkua, jotka ”palaessaan” tuottavat lämpöä.

Puolukanvarvuista tehty ryijy on kaunis ja pitkäikäinen koriste, joka sopii sekä sisälle että ulos. Ryijyn valmistamiseen tarvittavat tarvikkeet saattavat löytyvät kotoasi jo valmiiksi.

Lue myös: Varpuvispilä oli silittäjän oiva apuri 1950-luvulla – muistatko tämän niksin?

Puolukan lehdet pysyvät vihreinä kuukausia. Ajan saatossa lehdet muuttavat vihreistä ruskeiksi. Puolukanvarpu kuivuu hyvin, eivätkä lehdet varise – kunhan välttää ryijyn turhaa liikuttelua.

Helppo ryijy ei tarvitse edes ripustuslenkkiä, sillä ryijyn voi ripustaa verkkopohjastaan suoraan seinässä olevaan naulaan.

Puolukanvarvuista tehtyyn ryijyyn tarvitset

Palan katiskaverkkoa (19 cm x 24 cm)
Sekatöörit tai sakset
Tuoreita puolukanvarpuja pituudeltaaan noin 13-15 cm

Ryijy puolukanvarvuista: Ohje

1. Ensimmäistä riviä varten riivi varvuista lehdet tyvestä alkaen. Jätä varpujen latvoihin lehtiä noin 8 cm verran. Pujottele varvut katiskaverkkoon kuvassa olevan mallin mukaan tyvipuoli aina edellä. Kun olet päässyt rivin loppuun, olet tehnyt ensimmäisen rivin.

2. Seuraavia rivejä varten riivi varvuista lehdet tyvestä alkaen, mutta jätä latvoihin lehtiä noin 5 cm verran. Aloita seuraavan rivin pujottelu verkkoon mahdollisimman läheltä sitä kohtaa, missä edellisen rivin lehdet päättyvät. Näin saat ryijystä tuuhean.

3. Leikkaa pujoteltujen varpujen varsia hieman lyhyemmiksi, jotta verkko ei mene tukkoon. Varmista, että varvun varsi menee pujotettuna ainakin kolmen verkkolangan yli ja ali, jotta varpu lukkiutuu hyvin.

4. Jatka varpujen pujottelua verkkoon ja varsien leikkaamista, kunnes olet varpujen pujottelussa loppusuoralla ja verkkoa jäljellä noin 3 cm. Jätä varpujen varret leikkaamatta.

5. Taita verkon yläosa ryijyn taakse. Tuoreet varret taittuvat katkeamatta ryijyn taakse.

6. Päättele taitettujen varpujen tyvet ryijyn takapuolelle pujottamalla ne verkkoon.

7. Lopuksi ”pöyhi” ryijyä varovasti. Ripusta ryijy haluamaasi paikkaan.

Ryijy onnistuu myös mustikanvarvuista

Mustikanvarvuista voi tehdä myös ryijyn, mutta mustikan lehdet karisevat herkästi, kun ne kuivuvat, joten varvusta kannattaa käyttää vain ”ranka”.

Kerää varvut ennen kuin ne puhkeavat lehteen tai syksyllä vasta sitten, kun varvut ovat pudottaneet lehtensä.

Mustikanvarvuista tehty ryijy säilyy pitkään. Varpu vaihtaa ajan kuluessa väriä vihreästä ruskeaksi, mutta värin vaihtumiseen menee kuukausia.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Nature Art / Terhi Hällström (@nature_art_terhi_h) jakama julkaisu Huhti 28, 2020 kello 1.32 PDT

Vinkki!

Varvuista tehty ryijy säilyy sisällä paremmin kuin ulkona. Ulkona sade ja aurinko tekevät omat tepposensa ryijylle ajan saatossa.

Rikkaruohot ovat kasveja, jotka puutarhan perustajan ja hoitajan mielestä kasvavat väärässä paikassa. Myös puutarhaan istutetuista, voimakkaasti leviävistä kasvilajeista, kuten kellokukista tai mintuista, saattaa tulla ajan oloon haittakasveja.

Lue myös: Superfoodia omalta pihalta – nämä villivihannekset ovat ravinnepommeja

Lue vastaukset viiteen kysymykseen rikkaruohoista:

Mitä haittaa rikkakasveista on?

Rikkakasvit vievät viljelylajeilta tilaa, vettä ja ravinteita. Jotkut lajit koetaan myös esteettiseksi haitaksi hyvin hoidetussa puutarhassa.

Toisaalta monet rikkaruohoina pidetyt lajit, kuten voikukka ja nokkonen, ovat osoittautuneet elintärkeiksi pölyttäjille. Asenne rikkaruohoja kohtaan on muuttumassa pölyttäjäkadon estämiseksi.

Lue myös: Pölyttäjät uhkaavat kadota – tee pölyttäjäystävällinen puutarha, joka tuo apua hätää kärsiville hyönteisille

Miten rikkaruohot lisääntyvät?

Monet rikkakasveista ovat monivuotisia. Ne lisääntyvät maassa juurten, rönsyjen ja juurenpalasten avulla. Niistäkin useimmat leviävät myös siemenistä.

Yksivuotiset, vain siemenistä leviävät rikkaruohot, kuten pihatähtimö, eivät ole puutarhassa iso haitta. Niistä selviää helposti nyppimällä pois tai haraamalla taimet kompostiin.

Elävän viherkatteen, kuten sadolle harmittoman pihatähtimön, voi myös muokata pintamultaan.

Kuinka rikkaruohot ehkäistään?

Rikkaruohojen leviämistä puutarhassa ehkäistään:

Käyttämällä katteita ja maanpeitekasveja
Voimakkaasti juuristollaan leviävät lajit eristetään kivillä tai muilla juuriesteillä
Siemenlevintäisistä poimitaan pois kuihtuneet kukat

Varmimmin kasvualustan saa rikkaruohottomaksi, kun ostaa pihalle tai kasvimaalle valmiiksi rikkaruohoista seulottua multaa.

Kasvualustan voi puhdistaa rikkojen juurista itsekin, mutta työ on haastavaa.

Jos perennapenkki, kasvimaa tai muu istutusalue on hyvin pahasti rikkaruohottunut, viljelykasvit kannattaa nostaa ylös, puhdistaa rikkaruohoista ja pahimmillaan jopa vaihtaa kasvualusta.

Mistä tunnistan rikkaruohot?

Kasvien tunnistaminen pikkutaimina esimerkiksi perennapenkistä on hyvin hankalaa, sillä kasvien ensimmäiset lehdet ovat usein erinäköiset kuin ”aikuisen” kasvin. Puutarhakirjoissa ja netissä, kuten sivustolla Farmit, voi oppia tunnistamaan rikkaruohoja eri-ikäisinä taimina.

Kasvimaalla rikkaruohojen tunnistaminen on helppoa siksi, että viljelykasvit kylvetään säntillisiin riveihin. Merkittyjen rivien väleissä itäneiden tainten täytyy olla rikkaruohoja.

Taimijonosta rikkaruohot tunnistaa ulkonäöltään poikkeavina taimina.

Lue myös: Tunnista rikkaruoho – näin kitket pahikset ja säästät villivihannekset

Karhunköynnös kietoo pauloihinsa jopa kokonaisia pensaita ja perennoita. © Jorma Marstio

Kuinka rikkaruohot torjutaan?

Kotipuutarhoissa ensisijainen torjuntatapa on luonnonmukainen. Torjunta-aineiden käyttö edellyttää tietoa torjuttavasta kasvista, torjuntaan tarvittavista välineistä ja turvallisuusmääräyksistä.

Kasvimaalla jopa ennen viljelykasvien orastumista nousevat siemenrikkaruohot voi torjua liekittämällä eli polttamalla rikkaruohojen kasvupisteet. Jos ei liekitintä ole, rikkaruohot voi harata pois.

Kiveyksilläkin voi käyttää liekitintä, mutta kokeile varmuuden vuoksi välineen vaikutusta päällysteeseen pienellä alueella. Kivien välien kitkemiseen on tarjolla kitkentärautoja, joilla kaavitaan kivien välit puhtaiksi.

Nurmikolta rikkaruohot kaivaa pois käyttämällä rikkaruohorautaa, jolla nostellaan pois voikukat, piharatamot ja muut ei-toivotut kasvit. Jos syntyy kämmentä suurempia aukkopaikkoja, ne voi paikata kylvämällä länttiin uutta siementä.

Monivuotisten rikkaruohojen kitkeminen juurineen tai niiden lehdistön usein toistuva leikkaaminen heikentävät pikkuhiljaa kasvia.

Paras kitkentäaika on usein silloin, kun taimi on vielä melko nuori.

Jos torjut rikkaruohot kasvinsuojeluaineilla

Jos käytät kotipuutarhassasi kasvinsuojeluaineita, huolehdi omasta, muiden sekä ympäristön turvallisuudesta ja noudata käyttöohjeita. Suomessa saa käyttää vain Tukesin hyväksymiä kasvinsuojeluaineita.

Valmisteita saa käyttää vain myyntipäällyksessä mainittuihin käyttötarkoituksiin. Lisäksi tulee noudattaa myyntipäällyksen käyttömääriä ja käytön rajoituksia. Esimerkiksi vesistöjen läheisyydessä ei saa ruiskuttaa myyntipäällyksessä mainittua suojaetäisyyttä lähempänä vesistöä.

EU:ssa jäsenmaat on velvoitettu vähentämään kasvinsuojeluaineiden käytöstä aiheutuvia terveys- ja ympäristöriskejä sekä riippuvuutta kemiallisesta torjunnasta. Kuluttajakäyttöön sallitut kasvinsuojeluaineet löydät Tukesin kasvinsuojeluainerekisteristä hakusanalla kuluttajakäyttö.

Lähde: Tukes

Hunajamarja (Lonicera caerulea var. kamtschatica) on sinikuusaman sukulainen, josta on jalostettu syötävämarjainen pensas.

Lue myös: Tyrnin istutus: Yksi pensas ei vielä riitä – nappaa niksit, joiden avulla saat runsaan sadon!

Eurooppaan hunajamarja tuli 2018 lopulla, kun EU hyväksyi taimien myynnin ja viljelyn elintarvikkeena. Venäjällä, Japanissa ja Yhdysvalloissa kasvi on tunnettu jo pitkään.

”Japanissa kasvia on viljelty marjana jo tuhansia vuosia sen erinomaisten terveysvaikutusten takia. Se tunnetaan siellä etenkin lääkekasvina. Eurooppaan marja tuli vasta pari vuotta sitten, ja sen jälkeen se on saavuttanut hurjan suosion”, Hedelmän- ja marjanviljelijäin liiton (HML) asiantuntija Tomi Pousi kertoo.

Hunajamarja tunnetaan myös nimillä zhimolost, haskap ja honeysuckle berry tai honeyberry.

Hunajamarja on aiheuttanut poikkeuksellista kiinnostusta

Hunajamarja on saanut puutarhaihmiset liikkeelle keväällä 2020. Taimet ovat myyty loppuun monesta puutarhamyymälästä.

Pousin mukaan myös Hedelmän- ja marjanviljelijäin liiton puhelimet ovat pirisseet, ja kyselyjä on tullut niin kotiviljelijöiltä kuin ammattipuutarhureiltakin.

Kasvi on herättänyt poikkeuksellista kiinnostusta.

”Meille on tullut valtavasti kyselyjä hunajamarjasta. Koko kevät on vastailtu kyselyihin kotipuutarhureilta kuin ammattiviljelijöitäkin. Kiinnostus on ollut todella poikkeuksellista. Yritin itsekin löytää hunajamarjan taimia puutarhakaupoista, mutta se on myyty loppuun joka paikasta”, Pousi nauraa.

Lue myös Anna.fi:stä: Pihallasi voi kasvaa supermarja: marja-aronia sisältää enemmän antioksidantteja kuin mikään muu marja tai hedelmä

Ylistetty maku ja terveysvaikutukset mustikan veroiset – satoa jo alkukesästä

Hunajamarja kasvaa pensaassa, kuten pensasmustikkakin. Sen marjat ovat pitkulaisia ja väriltään hyvin metsämustikan värisiä.

Marjan hunajainen ja herkullinen maku on poikkeuksellinen, ja sen ravintoainesisältö on mustikan veroinen.

”Hunajamarjan makua sanotaan todella poikkeuksellisen uniikiksi. Siinä on mustikan ja vadelman herkullisuutta, mutta myös mustaherukan aromaattisuutta. Lisäksi marjalla on huikeat vitamiinipitoisuudet A-, B- ja C-vitamiinia, ja korkeat antosyaniidi- ja flavonoidipitoisuudet”, Pousi kertoo marjan ainutlaatuisuudesta.

Hunajamarja on satoisa, ja sen marjat ovat täynnä vitamiineja. Kuva: iStockphoto

Marjalla on muitakin hyviä puolia. Se on viljelyteknisiltä ominaisuuksiltaan erinomainen, ja satoa se antaa kotipuutarhurille mansikan tapaan ajoissa.

”Hunajamarjapensaat ovat hyvin säänkestäviä ja kestävät hyvin myös pakkastalvia. Se kukkii aikaisessa vaiheessa jo toukokuun alussa, satoakin se antaa lähestulkoon samaan aikaan kuin mansikka.”

Kaupallista satoa joudumme odottelemaan. Kauppoihin marjaa tuskin saadaan suurissa määrin kovinkaan pian.

”Pensasmustikkaakin on viljelty kaupallisesti jo kymmenisen vuotta, mutta ennen kuin se saavutti sellaisen suosion kuin sillä on nyt, sitä on jouduttu odottelemaan. Se vie oman aikansa, että joku uutuus tulee kaiken kansan saataville kaupallisesti. Toki hunajamarjan puutarhaviljelyn suosio kertoo jo jotain”, Pousi jatkaa.

Marja maistuu suoraan pensaasta syötynä sellaisenaan, sitä voi pakastaa tai sillä voi koristella leivonnaisia. Terveyssmoothien raaka-aineeksi se sopii loistavasti.

Jalostuksen asioista uudet lajikkeet ovat satoisia ja täysi-ikäisestä pensaasta voi saada jopa 5–10 litraa marjoja, Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liiton sivuilla kerrotaan.

Haaveiletko omasta kesäkukkaviljelmästä tai perunapellosta? Haluaisitko kokeilla matalalla kynnyksellä, miten viljeleminen sinulta sujuu? Viljelypalsta on helppo tapa päästä alkuun kaupunkiviljelyssä ja saada pöytään itse kasvatettuja vihanneksia, kasviksia, marjoja ja kesäkukkia. Kokosimme yhteen ohjepaketin siitä, miten oman viljelypalstan voi saada.

Lue myös: Näin viljelet luonnonmukaisesti kotipuutarhassa – 5 tärkeää vinkkiä luomuviljelyyn

Mikä kumman viljelypalsta?

Viljelypalsta on alue peltoa, jonka yksityishenkilö voi vuokrata viljelläkseen siellä hyötykasveja, kesäkukkia ja pieniä marjapensaita.
Eri alueilla ja eri kaupungeissa palstat ovat erikokoisia. Yleensä palstat ovat aarin (10 m x 10 m) kokoisia, mutta koot vaihtelevat paikkakunnittain puolesta aarista jopa neljään aariin.
Viljelypalsta eroaa siirtolapuutarhasta siten, että viljelypalstalle ei saa rakentaa esimerkiksi kasvihuonetta, mökkiä tai muutakaan kiinteää rakennusta. Palstalle ei myöskään saa viedä puutarhakalusteita. Viljelypalstat ovat yleensä siirtolapuutarhatontteja pienempiä.
Viljelypalsta-alueilla saa kulkea virkistäytymässä vapaasti kuka vain, kunhan ei liiku palstoilla.

Kuka viljelypalstoja vuokraa pääkaupunkiseudulla?

Viljelypalsta vuokrataan omaan käyttöön yleensä vuodeksi kerrallaan. Monesti sillä, joka on vuokrannut palstan edellisenä vuonna, on siihen etuoikeus myös seuraavana, jotta monivuotinen viljely on mahdollista.

Joissakin kaupungeissa palstat vuokrataan niin pitkäksi aikaa kuin viljelijä vain haluaa viljellä, ja jotkut palstaviljelijät ovat saattaneet viljellä samalla palstalla jopa 20 vuotta. Palstoja vapautuu kuitenkin uusille viljelijöille jatkuvasti.

Helsingissä kaupunki on vuokrannut viljelypalstat kaupunginosa- tai palstaviljelijäyhdistyksille, jotka vuokraavat palstoja eteenpäin kaupunkilaisille. Helsingissä on reilut 30 yhdistystä ja seuraa, joilta eri puolella kaupunkia sijaitsevia palstoja voi kysellä. Suurin palstoja vuokraava taho Helsingissä on Hyötykasviyhdistys ry, joka huolehtii yhteensä seitsemästä eri viljelypalsta-alueesta.

Vantaalla kaupunki vuokraa palstoja yhdistyksille, jotka puolestaan vuokraavat palstat kaupunkilaisille. Palstoja vuokraa 15 eri yhdistystä.

Espoossa kaupunki vuokraa viljelypalstat kaupungin asukkaille. Palsta-alueita on yhteensä noin 10 kappaletta, ja uusia alueita avataan jatkuvasti. Esimerkiksi keväällä 2021 Espoossa avautuu Silkkiniityn uudet palstat.

Lue myös: Viljelylaatikko omalle pihalle? Katso vinkit viljelylaatikossa viljelyyn ja kasvata vaivaton sato

Viljelypalstan voi vuokrata vaikka yhdessä sukulaisten tai ystävien kanssa. Monilla viljelypalsta-alueilla meno on yhteisöllistä ja myös muut alueen viljelijät tulevat tutuiksi. Kuva: iStockphoto

Miten saa oman viljelypalstan?

Viljelypalstat jaetaan monissa kaupungeissa keväisin.

Esimerkiksi Helsingissä Hyötykasviyhdistys ry:llä ei ole jonotusjärjestelmää palstoihin. Jos edellinen vuokraaja luopuu palstasta, vapautuneet palstat arvotaan kiinnostuneiden kesken.

Vuonna 2020 palstahakemukset piti lähettää maaliskuun loppuun mennessä.

Helsingissä suosituimmilla viljelypalsta-alueilla hakijoita on paljon suhteessa vapautuneisiin palstoihin: esimerkiksi Kumpulan viljelypalsta-alueelta vapautui vuodeksi 2020 15 palstaa ja hakijoita oli yli 302. Annalasta taas vapautui 5 paikkaa ja hakijoita oli 150.

Espoossa palstoja voi hakea ympäri vuoden. Jokaiselle palstalle on tällä hetkellä jonoa alueesta riippuen 10–66 henkilöä.

Palstavuokra on pääkaupunkiseudulla paikkakunnasta, alueesta ja palstan koosta riippuen noin 40–50 euroa vuodessa.

Lue myös Anna.fi: Siirtolapuutarhamökki sopii koko perheelle – Katso kuvat hurmaavasta mökistä

Mitä palstalla saa viljellä?

Viljelypalstat on tarkoitettu avomaaviljelyyn. Palstoilla saa viljellä hyötykasveja ja kukkia.

Monilla palstoilla saa kasvattaa myös marjapensaita, muttei esimerkiksi koristepensaita. Helsingissä ja Vantaalla palstoilla saa kasvattaa maksimissaan 1,5 metriä korkeaksi kasvavia pensaita, Espoossa maksimissaan 2 metriä korkeaksi kasvavia pensaita.

Espoossa palstoilla saa kasvattaa marjapensaiden lisäksi minihedelmäpuita, Helsingin ja Vantaan palstoilla tämä on kiellettyä.

Palsta voidaan ottaa viljelijältä pois, mikäli tämä ei noudata palsta-alueen sääntöjä.

Kiellettyä on monissa paikoissa esimerkiksi oman palstan ulkopuolelle levittäytyminen, kiinteiden rakennelmien rakentaminen ja vieraslajien viljeleminen. Myös palstamaksun maksamatta jääminen voi johtaa ensin huomautukseen ja lopulta irtisanomiseen.

Palsta-alueiden säännöissä voi olla määräyksiä siitä, että rikkaruohot on kitkettävä, pensaita ei saa istuttaa liian lähelle palsta-alueen reunaa ja viljelyssä ei saa käyttää torjunta-aineita. Palstoille ei myöskään saa tehdä avotulta.

Kannattaa tarkistaa, onko palstaa vuokraava taho asettanut joitakin vaatimuksia siitä, mihin mennessä viljely on aloitettava palstalla. Jotkin yhdistykset tai kaupungit saattavat vaatia, että viljely aloitetaan esimerkiksi toukokuun puoliväliin tai toukokuun loppuun mennessä. Jos viljeyä ei ole aloitettu, palsta luovutetaan eteenpäin.

Viljelemällä ruoan itse, voi olla varma sen alkuperästä. Kuva: iStockphoto

Muiden suurten kaupunkien viljelypalstoista löydät tietoja täältä:

Tampere: palstoja vuokraa 4H-yhdistys
Turku: palstoja vuokraa 4H-yhdistys
Oulu: palstoja vuokraa Oulun kaupunki
Jyväskylä: palstoja vuokraa Jyväskylän kaupunki
Lahti: palstoja vuokraa Lahden kaupunki ja Jalkaranta-seura ry
Kuopio: palstoja vuokraa Kuopion kaupunki
Pori: palstoja vuokraa Porin kaupunki ja Pormestarinluodon asukasyhdistys ry
Kouvola: palstoja vuokraa Kouvolan kaupunki
Joensuu: palstoja vuokraa 4H-yhdistys
Lappeenranta: palstoja vuokraa Lappeenrannan kaupunki

Lähteet: Espoon kaupungin Luonnonhoitoyksikön asiakaskoordinaattori Pirjo Aallon haastattelu, Helsingin kaupungin ohjeet palstaviljelijöille, Hyötykasviyhdistys ry, Vantaan kaupungin järjestyssäännöt viljelypalsta-alueille

Humala (Humulus lupulus) on ruohovartinen vehreäkasvuinen köynnös. Sitä kasvatetaan puutarhassa muun muassa säleiköissä seinustoilla ja pergoloissa nopeakasvuisena ja peittävänä köynnöksenä. Kasvi on melko yleinen suomalaisissa pihapiireissä, ja se kasvaa Suomen luonnossa myös villinä.

Lue myös: Kärhöt ovat kauniskukkaisia köynnöskasveja

Humalan syvälle ulottuva juuristo on talvenkestävä lähes koko maassa Rovaniemeä myöten, ja kasvi on hyvin suosittu etenkin pohjoisen puutarhoissa.

Saatavilla on perinteisiä vihreälehtisiä yksilöitä ja keltalehtinen Aureum-lajike, joka on hillittykasvuisempi kuin vihreälehtiset yksilöt.

Istuta humala puolivarjoon

Istuta humala keväällä tai syksyllä, samaan tapaan kuin perennat.

Jos haluat nopeasti tiheän vihreän seinän, istuta humaloita puolen metrin välein. Yksikin taimi riittää ajan oloon viherryttämän 2–3 metrin seinustan.

Humala viihtyy multavassa, kosteutta pidättävässä ja ravinteikkaassa maassa puolivarjoisassa paikassa.

Paahteessa ja kuivassa kasvu on kituliaampaa, ja humala saa herkästi tuholaisia, kuten härmää, kirvoja ja punkkeja, joita voi yrittää torjua ekologisesti.

Humala on monivuotinen ruohomainen köynnös. Se versot kasvavat kesän aikana useita metrejä ja tarvitsevat tukinarut tai -säleikön. Hyvin viihtyessään humala on upea köynnös.

Kasville riittää kevätlannoitus, tärkeintä viihtymiselle on kosteutta pidättävä maa, joka löytyy varmimmin puolivarjosta.

Versot kuolevat talveksi, mutta perennojen tapaan maasta nousevat seuraavana keväänä uudet versot. Keväällä vanhat versot katkotaan ja silputaan puutarhaan katteeksi.

Ennen vanhaan humalaa kasvatettiin yleisesti saloissa sen emitähkien eli ”käpyjen” vuoksi. Niillä maustettiin olutta. Belgialaiset käyttävät keväällä valkaistuja humalan ituja keitettynä parsan tapaan.

Lue myös Anna.fi: Pihallasi voi kasvaa supermarja: marja-aronia sisältää enemmän antioksidantteja kuin mikään muu marja tai hedelmä

Japaninhumala luokiteltiin haitalliseksi vieraslajiksi

Aiemmin meillä suosittu yksivuotinen kesäköynnös, japaninhumala (Humulus japonicus), on nykyisin EU:n luettelossa haitallinen vieraslaji.

Laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n tasolla, minkä johdosta sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Puutarhasanasto auttaa aloittelevan ja kokeneemmankin puutarhurin pinteestä. Jos huomaat Kotiliesi.fi -sivuston puutarhajutuissa vierailta kuulostavia ilmaisuja, tutustu tähän sanastoon, jonka laadimme helpottamaan lukemista.

Lue myös Anna.fi:stä: Mindfulnessia parhaimmillaan! Suomalaiset kertovat, mikä puutarhanhoidossa on parasta

Valitsimme puutarhasanastoon sekä vanhan ajan puutarhurin käyttämiä ammattitermejä että nykyajan ilmiöitä puutarhassa. Tutustu puutarhaan liittyviin termeihin, ja ota puutarhasanasto haltuun!

Pieni puutarhasanasto

Ainavihanta kasvi = Lehdet eivät putoa talveksi vaan säilyvät läpi vuoden (esimerkiksi alppiruusu). Myös havut ovat ainavihantia kasveja. Joskus puhutaan myös ikivihreistä.

Dynaaminen istutus = Kasviryhmässä pyritään ottamaan huomioon eri lajien viihtyminen toistensa seurassa. Kasvien valinnan tavoitteena on, että eri lajit eivät haittaa toistensa kasvua vaikkapa lisääntymällä agressiivisesti. Suunnitteluperiaatteisiin kuuluu, että kasviryhmän jonkin asteinen muuntuminen kasvupaikan olosuhteiden mukaiseksi hyväksytään. Eli kasveja ei heti rynnätä jakamaan, vaikka joku kasvi alkaisikin voittaa kasvutilaa muilta.

Epifyytti = Kasvi, joka kasvaa toisen kasvin päällä saadakseen kasvulleen tukea.

Epäorgaaninen lannoite, kate tms. = Ei-eloperäinen, kuten hiekka, sora tai väkilannoite.

Hajakylvö = Siemenet kylvetään multaan tasaisesti koko alueelle, ja myöhemmin ne koulitaan ruukkuihin.

Ilmakasvi = Kasvi, joka ei tarvitse istuttamista multaan. Kastellaan sumuttamalla tai upottamalla veteen. Eri kasvilajien hoitotarpeet vaihtelevat.

Itäminen = Siemen on itänyt, kun se on veden vaikutuksesta turvonnut, siemenkuori rikkoutunut ja sirkkajuuri on tullut siemenestä ulos. Siemenet voivat olla siis itäneet, vaikkei taimia mullan pinnalla vielä näykään.

Jalontaminen = Talvenkestävään perusrunkoon varttamalla liitetty jalostettu lajike, joka kukkii runsaammin tai tuottaa satoa paremmin kuin perusrunko. Varttaminen tehdään kevättalvella.

Kaksivuotinen = Kylväydyttyään (eli kukkineen taimen pudoteltua kypsät siemenet kasvupaikkansa ympäristöön) siemenistä itäneet taimet talvehtivat ja kukkivat seuraavana vuonna. Vaikka juurakko ei talvehdikaan enää, uusien siementaimien takia laji säilyy kasvupaikalla perennan tavoin.

Kasvuvyöhyke = Puuvartisille kasvilajeille on määritelty kokemusten perusteella maantieteelliset kasvupaikkasuositukset. IA-vyöhyke on eteläisin, ja VIII-vyöhyke on pohjoisin. Ilmatieteen laitos.

Katteet = Eloperäisillä tai epäorgaanisilla materiaaleilla maan pinnan peittäminen muun muassa eroosion vähentämiseksi, kosteuden pidättämiseksi tai ravinteiden lisäämiseksi.

Kerroksellisuus = Istutuksessa kasvaa puita, pensaita ja perennoja samalla alueella. Joskus kerroksellisuudella tarkoitetaan myös eri-ikäisten istutusten lomittamista kasviryhmissä.

Kouliminen = Samassa kylvöastiassa itäneet taimet siirretään omiin ruukkuihinsa, jotta ne mahtuvat kasvamaan vahvoiksi taimiksi.

Kylmäkäsittely = Siemenet, jotka itävät luonnossa talven jälkeen, tarvitsevat sisäkylvöissä itääkseen keinotekoisen kylmäkäsittelyn jääkaapissa tai ulkona.

Lahopuutarha = Puutarhaan jätetään tai tuodaan kuollutta puuainesta hyönteisten talvehtimispaikoiksi. Lahopuutarha voi olla myös esteettinen kokonaisuus.

Lisävalotus = Kasvilamppuja (sinistä ja punaista valoa säteileviä) pidetään päällä päivällä. Lisävalolla täydennetään luonnonvaloa.

Luonnonmukainen = Kotipuutarhassa tarkoitetaan orgaanisilla lannoitteilla ja ilman torjunta-aineita tapahtuvaa viljelyä.

Maanparannus = Maan rakennetta, ravinnetilaa tai vedenpidätyskykyä pyritään parantamaan viljelykasvin tarpeiden mukaan.

Maanpeitekasvi = Puutarhassa käytetty matalahko perenna tai varpukasvi, joka lisääntyessään peittää maata tehokkaasti. Käytetään erimerkiksi nurmikon vastikkeena rinteissä.

Maatiaiskanta = Meillä vuosikymmeniä kasvanut kasvilajin kanta. Usein pienikukkaisempi tai vähäsatoisempi kuin jalostetut lajikkeet, mutta talvenkestävä ja vähään hoitoon tyytyvä.

Orgaaninen lannoite, kate tms. = Eloperäinen, kuten komposti, kasvien jäänteet tai eläinten lanta tai niistä valmistetut teolliset tuotteet.

Perenna = Monivuotinen ruohovartinen kasvilaji, jonka versot kuolevat talveksi, mutta juuristo talvehtii.

Rikkakasvi = Yksi- tai monivuotinen luonnonkasvi, joka kasvaa hoitajan kannalta väärässä paikassa. Laji saattaa haitata viljelykasvien kukintaa tai satoa.

Taimettuminen = Taimen lehdet nousevat mullan pintaan. Heinäkasvien sanotaan orastuvan.

Vieraslaji = Kasvilaji on tullut meille ihmisen siirtämänä. Haitalliseksi luokitellut vieraslajit pyritään hävittämään.

Valeistutus = Kasvi istutetaan väliaikaisesti odottamaan lopullista istutuspaikkaansa. Ruukussa kesän kasvanut monivuotinen taimi siirretään maahan talvehtimaan.

Varttaminen = Talvenkestävään perusrunkoon liitetään toinen talvenarempi lajike. Syynä voi olla vartteen komeampi kukinta tai maukkaampi sato, mutta huonompi talvenkesto.

Viljelykierto =Luonnonmukaisessa viljelyssä käytetty viljelytapa, jossa kasveja kierrätetään eri vuosina eri lohkoilla. Tavoitteena ravinteiden taloudellinen hyödyntäminen, sadon parantaminen ja kasvintuhoojien välttäminen. Tunnetaan myös vuoroviljelynä.

Villiverso = Perusrungosta varttamiskohdan alapuolelta kasvava verso, joka kannattaa poistaa.

Yksivuotinen = Kasvi leviää siemenistä, mutta taimi ei talvehdi. Joidenkin kasvupaikalla kukkineiden yksivuotisten lajien siemenet saattavat itää talven jälkeen.

Iskikö kasvien kasvatusvimma, mutta tila loppui kesken? Pikkuiset taimet ja huonekasvit kasvavat onnellisesti myös pienemmässä tilassa vaikkapa ikkunalaudalla tai parvekkeella. Minikasvihuone on vastaus monen kaupunkikasvattajan haaveisiin.

Lue myös: Pikkukoti taimille – nikkaroi kätevä pienoiskasvihuone

Millainen pieni kasvihuone sinulle sopisi? Valitse lempparisi näistä vaihtoehdoista!

1. Minikasvihuone munassa

Design House Stockholmin Grow minikasvihuone, 79 e Finnish Design Shop. Kuva: Design House Stockholm

Laita minikasvihuone munimaan! Caroline Wetterlingin suunnittelemat hauskat munanmuotoiset kasvihuoneet ovat saatavilla kolmessa eri koossa. Lasinen kasvihuone on niin kaunis, että kasvin sijaan sinne voi asettaa vaikka koriste-esineen.

2. Metallinen minikasvihuone sisälle tai ulos

Plantagen minikasvihuone metallia, 36 x 23,3 x 40 cm, 24,99 e Plantagen. Kuva: Plantagen

Koristeellinen pieni kasvihuone sopii parvekkeelle, terassille tai sisätiloihin. Rakenna lasiseinien sisälle kaunis viherkasviasetelma tai aseta itsekasvattamasi taimet jonoon kasvamaan. Huomaa myös metallisen kasvihuoneen pienet yksityskohdat, kuten söpöt pallojalat!

3. Pieni kasvihuone kuin pyramidi

Skagerak Spira-kasvihuone, 39 x 37 x 52 cm, 365 e Skagerak Denmark. Kuva: Skagerak Denmark

Pyramidia muistuttava Spira on Mia Lagermanin suunnittelema minikasvihuone, jonka soveltuu niin ulko- kuin sisäkäyttöön. Näppäränmallinen pieni kasvihuone on paitsi näyttävä myös helppokäyttöinen – kasvihuoneen aukeva etukansi helpottaa sisällä olevien kasvien hoitoa.

Lue myös Anna.fi: Mindfulnessia parhaimmillaan! Suomalaiset kertovat, mikä puutarhanhoidossa on parasta

4. Pieni kasvihuone monelle kasville

Pieni kasvihuone K-Rauta, K 119 cm L 70 cm S 50 cm, 89,90 e K-Rauta. Kuva: K-Rauta

Onko pienenpieni kasvihuone liian pieni, mutta tilaa ei ole kunnon lasikopille? Tämän tilavan kasvihuoneen hyllyille mahtuu samanaikaisesti monta kasvia. Pieni kasvihuone mahtuu näppärästi esimerkiksi terassille tai parvekkeen seinää vasten. Avattavat ovet tekevät käytön helpoksi.

5. Pieni kasvihuone luksuksen ystävälle

Design House Stockholmin Greenhouse-pieni kasvihuone

Design House Stockholmin Greenhouse-kasvihuone, L 95 cm K 60 cm S 40 cm, 893 e, Vepsäläinen. Kuva: Design House Stockholm

Huh, mikä kaunokainen! Laatua rakastava ei tule pettymään tähän Design House Stockholmin kasvihuoneeseen. Suunnittelijaduo Atelier 2:sen suunnitteleman Greenhouse-kasvihuoneen kehikko on lakattua saarnia, seinät lasia ja kasvatusalusta metallia. Kasvihuoneesta on saatavilla myös pienempi miniversio.

6. Minikasvihuone ikkunalaudalle

Ikean Socker-kasvihuone, L 45 cm S 22 cm K 35 cm, 14,99 e Ikea, Kuva: Ikea

Simppeli valkoinen kasvihuone sopii monen makuun – eikä kauhistuta kukkaroakaan. Ikean Socker-kasvihuoneen uumenissa viihtyy niin viherkasvi kuin pikkuinen taimen alkukin. Kapeudensa ansiosta pieni kasvihuone mahtuu helposti ikkunalaudalle tai hyllylle.

Lue myös: Suomalainen Emma Hagman suunnitteli Ikean kangasuutuudet – mikä näistä kukkakuoseista on sinun suosikkisi?

7. Kikkailuun kyllästyneelle

Minikasvihuone Hortus, 65 x 65 x 85 cm, 19,95 e Bauhaus, Kuva: Bauhaus

Tämä minikasvihuone hoitaa homman turhia kikkailematta! Kasvit voi istuttaa ruukkuihin tai kasvatussäkkeihin, mutta myös suoraan kasvihuoneen pohjarakenteeseen. Pohjassa on muutamia reikiä, joista ylimääräinen kosteus pääsee valumaan pois. Katon ikkunaluukun saa myös rullattua ylös näppäräksi tuuletusaukoksi. Mitä muutakaan sitä kasvihuoneelta kaipaisi?

Upean makuinen hunajamarja (tunnetaan myös nimillä haskap ja marjasinikuusama) saapuu nyt ryminällä kotipihoille. Pensaat on myyty tänä keväänä kokonaan loppuun monesta puutarhaliikkeestä.

Lue myös: Hunajamarja on todellinen hitti – täysin uusi tuttavuus myytiin heti loppuun

Ammattimaisesti hunajamarjaa viljellään Suomessa vasta vähän. Kiinnostus on kuitenkin kasvussa, ja kotipuutarhoissa hunajamarja on kevään trendilaji. Puhelin on käynyt kuumana, kun kotipuutarhurit ovat kyselleet viljelyohjeita, kertoo asiantuntija Tomi Pousi Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitosta.

Pousi auttoi kokoamaan yhteen tärkeimmät vinkit hunajamarjan kasvatukseen. Millaisessa paikassa hunajamarja viihtyy kotipihassa, ja miten pensaita hoidetaan? Näillä ohjeilla onnistut kotipuutarhassa!

Millaiseen paikkaan hunajamarjan istutus kannattaa?

”Hunajamarja on kasvina aika vaatimaton, eikä se ole kasvupaikan suhteen kovin kranttu. Pensaat eivät vaadi kovinkaan paljon”, Tomi Pousi toteaa.

Hunajamarja pärjääkin monenlaisissa olosuhteissa. Paras paikka kasvattaa hunajamarjaa on valoisa, puolivarjoisa paikka, jossa maa on kohtalaisen tuoretta, ei hiekkaista mutta ei myöskään savista.

Optimaalinen maan pH-arvo on 6–6,5, mutta hunajamarja pärjää myös silloin, kun maan pH on 5–8.

Milloin hunajamarjan istutus kannattaa tehdä?

Kevät on paras ja selkein aika istuttaa hunajamarjapensaat.

”Taimet, joita Suomessa saa, ovat pääasiassa astiataimia. Niiden kanssa ei ole niin tarkkaa, istutetaanko ne keväällä, kesällä vai syksyllä. Kevät on kuitenkin optimaalisin aika, koska hunajamarja ehtii kerätä voimia fotosynteesin kautta ja juurtua hyvin ennen tulevaa talvea.”

Hunajamarjaa kannattaa istuttaa samalle paikalle useampia eri lajikkeita, sillä hunajamarja hyötyy ristipölytyksestä. Suositus on, että 2–3 eri lajiketta kasvatettaisiin samalla alueella. Hunajamarja tuottaa satoa myös hyönteispölytteisesti, mutta ristipölytys parantaa sadon määrää ja laatua.

Jos hunajamarjapensaita istuttaa useita riviin, niiden välille kannattaa jättää metrin taimiväli.

Lue myös Anna.fi: Pihallasi voi kasvaa supermarja: marja-aronia sisältää enemmän antioksidantteja kuin mikään muu marja tai hedelmä

Hunajamarjan istutus kannattaa tehdä nyt, jotta satoa saa 4–5 vuoden kuluttua.

Hunajamarjapensaan marjat ovat pitkulaisia. Marjat sisältävät paljon vitamiineja. Kuva: iStockphoto

Miten pensaita hoidetaan?

Istutuksen jälkeen hunajamarjaa pitää kastella runsaasti. Muutaman ensimmäisen vuoden ajan on hyvä huolehtia, että kosteutta on paljon pensaan juuristossa.

”Sen jälkeen hunajamarjan annetaan vain kasvaa. Tarvittaessa voi antaa vuotuislannotuksia erilaisilla ravinnevalmisteilla. Ensimmäisinä vuosina vuotuislannoituksetkaan eivät ole niin tarpeellisia, sillä hunajamarja alkaa käyttää ravinnetta enemmän vasta sitten, kun se alkaa tuottaa satoa.”

Pensas on täysikasvuinen 4–5 vuoden kuluttua istutuksesta.

Kun pensas on täysikasvuinen, se vaatii leikkaamista, jotta se pysyy elinvoimaisena. Kuivuneet ja kuihtuneet oksat voi leikata keväällä ennen kasvukautta pois. Oksia leikataan maksimissaan viidesosa kerrallaan.

Uhkaavatko tuholaiset hunajamarjaa?

Hunajamarjalla ei ole oikeastaan tunnettuja tauteja tai hyönteistuholaisia. Hunajamarja maistuu kuitenkin erityisen hyvin rastaille, joten satoa tuottavat pensaat kannattaa suojata lintuverkolla marjojen sinertyessä.

”Yksi hunajamarjan kiinnostavimmista ominaisuuksista on, että sen kukinnot kestävät jopa 7–8 asteen pakkasta ja pensaskin kestää alle 40 asteen pakkasta.”

Hunajamarja on alunperin Japanista ja Siperiasta alueilta, joilla on kylmät ja arktiset olosuhteet. Tässä voi piillä syy siihen, että myös Suomessa on innostuttu kasvista, joka kestää hyvin viileämpiäkin olosuhteita ja kylmiä talvia.

Hunajamarja pärjää kasvuvyöhykkeillä I-VI eli pensaita voi kasvattaa jopa Oulun korkeudella.

Milloin pensaista saa marjoja?

Satoa hunajamarja alkaa tehdä vasta useamman vuoden päästä istutuksesta. Pensas on täysikasvuinen 4–5 vuoden jälkeen istuttamisesta.

Hunajamarja kypsyy mansikan tapaan aikaisin. Se kukkii touko–kesäkuussa ja marjoja ruvetaan saamaan heinäkuussa. Lajikkeiden välillä voi olla eroja.

”Osa lajikkeista on venäläisiä, osa kanadalaisia. Niissä voi olla pieniä eroja marjojen koossa ja siinä, minkä kokoisiksi pensaat kasvavat. Sadon suuruudessa ei ole kovin merkittäviä eroja lajien välillä”, Pousi toteaa.

Kasvi on melko satovarma, ja yhdestä täysi-ikäisestä pensaasta voi saada marjoja 5–10 litraa. Marjat ovat parhaimman makuisia täysin kypsinä. Täysin kypsä marja on värittynyt kokonaan siniseksi myös sisältä.

Multaa ja multapusseja, kukkaruukkuja ja kuihtuneita kukkia. Kaiken kauneuden lisäksi puutarha tuottaa jonkin verran myös ei-niin-kaunista katseltavaa. Jätteiden lajittelussa sormen ei tarvitse kuitenkaan mennä suuhun. Kokosimme listan yleisistä puutarhan jätteistä ja niiden oikeaoppisesta kierrätyksestä.

Lue myös: Ota puutarhasanasto haltuun! Nämä termit jokainen kotipuutarhuri haluaa tietää

Puutarhan jätteiden lajittelu

Kasvien katekankaat, muovit ja aluskankaat = Voi laittaa loppujäteastiaan.

Keraamiset kukkaruukut = Sekajätettä.

Kukkien käärepaperi = Kartonki-, paperi- ja pahvipakkaukset kuuluvat kartonginkeräykseen. Käärepaperia voi käyttää biojätteen pakkaamiseen, jos käärettä ei ole muovitettu.

Metallinen harava tai lapio = Metallinkeräykseen käyvät esineet, joista suurin osa on metallia. Pienet esineet, kuten metallipurkit, menevät kiinteistön pienmetallikeräykseen tai Rinki-ekopisteisiin, suuri metalliromu esimerkiksi Sortti-asemille.

Multa = Ruukkujen kukkamulta käy biojätteeseen. Suuremmat määrät, kuten peräkärrykuormat, maa-ainesta esimerkiksi pihalta ja puutarhasta kuuluvat Sortti-asemille kiviainekseen tai kuntien maankaatopaikoille.

Muoviset istutusruukut = Tuotteen kanssa ostetut ja kertakäyttöisiksi tarkoitetut muoviset ruukut ovat muovipakkauksia. Mustatkin istutusruukut kelpaavat muovipakkausten keräykseen. Jotkut taimitarhat saattavat ottaa istutusruukkuja vastaan käytettäväksi uudelleen.

Muoviset kukkaruukut = Kaupoista tyhjinä ostettavat muoviruukut eivät ole pakkauksia eivätkä kelpaa muovipakkausten keräykseen. Ne voi laittaa loppujätteeseen. Vaikka muovissa olisi kolmiomerkintä, ei esine kuulu muovipakkausten keräykseen, jos se ei ole pakkaus. Muovipakkausten keräyksen järjestää pakkausten tuottajayhteisö. Lainsäädäntö ei velvoita heitä kierrättämään muuta muovia. Siksi keräys koskee vain muovisia pakkauksia.

Muoviset multa- ja lannoitepussit = Muovipakkausten keräykseen. Pussin voi kääntää ylösalaisin, ja antaa kostean mullan kuivahtaa, jolloin multa rapisee helposti irti. Silloin keräykseen päätyy mahdollisimman puhdas pakkaus.

Paperipussit = Ovat kuitupakkauksia eli kuuluvat kartonginkeräykseen. Kartonginkeräykseen kuuluvat myös muovisella ikkunalla varustetut paperipussit. Muovipinnoittamattomia pusseja ja ”ikkunattomia” paperipusseja voi käyttää biojätepusseina.

Puujäte = Maalattu, lakattu tai muuten pintakäsitelty tai pinnoitettu puu Sortti-asemalle Puu-lavalle. Mädäntynyt puu on sekajätettä. Yksittäiset laudanpätkät voi laittaa sekajäteastiaan. Suuret määrät Sortti-asemalle. Painekyllästetty puu on vaarallista jätettä.

Puutarhajäte, kuten puiden lehdet ja ruohonleikkuujäte = Kompostiin tai toimitus jäteasemille. Haravointijätettä otetaan vastaan kuutiohintaan. Pienet määrät lehtiä ja muuta puutarhajätettä voi laittaa talonyhtiön biojäteastiaan, jos astiassa on tilaa.

Puutarhakalusteet = Ehjät ja käyttökelpoiset kalusteet kannattaa ensisijaisesti tarjota uudelleenkäyttöön. Rikkinäiset muoviset kalusteet voi viedä esimerkiksi Sortti-asemien maksulliseen muovinkeräykseen. Rikkinäiset polyrottinkiset kalusteet puolestaan ovat sekajätettä. Puutarhakalusteet, joista yli puolet on metallia, voi viedä esimerkiksi maksutta Sortti-asemille. Puiset kalusteet Sortti-asemille puujätteen keräykseen.

Puutarhaletku = Kierrätykseen soveltumatonta jätettä eli kuuluu sekäjätteeseen.

Suuret määrät muovisia ruukkuja, ämpäreitä, saaveja tai vateja = Voi toimittaa jäteasemalle, jossa muovit otetaan yleensä vastaan energiajätteenä, joka on maksullista. Hinnat kannattaa kysyä jäteasemilta, sillä yhtenäistä hinnoittelua ei ole.

Lue myös: Uskoisitko, että kierrätys voi olla näin helppoa? HSY:n opas neuvoo, mikä roska lajitellaan minnekin – tätä on pakko testata!

Lähteet: Kodin kukat -yrityksen uutiskirje ja HSY:n Jäteopas

Komealupiini on määritelty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Se tarkoittaa, että lupiinin kasvattaminen kotipihassa ja sen myyminen ja luontoon päästäminen on lailla kiellettyä. Lupiinia ei myöskään saa tuoda Suomeen maan rajojen ulkopuolelta, kuljettaa tai luovuttaa esimerkiksi tuttavalle kasvatettavaksi.

Valtioneuvoston kesällä 2020 julkaiseman vieraslajien hallintasuunnitelman mukaan komealupiini pyritään torjumaan kiireisimmin luonnonsuojelualueilta ja uhanalaisten lajien esiintymispaikoilta. Myös arvokkailta niityiltä ja kedoilta, joilla on monipuolinen lajisto, haitallinen vieraslaji yritetään pitää poissa.

Jotta komealupiinin torjuntatyö ei olisi turhaa, kotipuutarhurin on hyvä tietää, miten hän voi estää kasvia karkaamasta pihamaalta luonnonhelmaan. Lupiinin hävittäminen on vaikea ja monta vuotta kestävä urakka, mutta näillä vinkeillä voit onnistua estämään sen leviämisen!

Lue myös: Pitääkö haitallinen vieraslaji poistaa kotipihasta ja voiko kasvattaja saada sakot? Asiantuntija vastaa

Tunnista komealupiini

Monivuotinen komealupiini kasvaa 1–1,5 metriä korkeaksi.
Terttumainen kukinto voi olla violetti, sininen, valkoinen tai vaaleanpunainen. Siemenkodat ovat harmaakarvaisia.
Lehdet ovat sormilehdykkäiset ja pitkäruotoiset.
Lupiini juuristo haaroittuu voimakkaasti. Juuristossa on juurinystyröissä. Niissä elää bakteereita, jotka sitovat ilmasta typpeä ja rehevöittävät maaperää.
Kukkii kesä–heinäkuussa.

Komealupiini varastaa elintilaa muilta

Voi olla, että tehokkaasti ympäri Suomea levittäytynyttä lupiinia ei enää saada kokonaan hävitettyä. Komealupiinin leviäminen arvokkaille luontoalueille kuitenkin yritetään pysäyttää.

Lupiini on löytänyt kasvupaikan pihojen lisäksi tienpientareilta, ja sen pelätään leviävän niityille ja lehtoihin. Lupiini on viime aikoina levittäytynyt myös kuiville mäntykankaille. Tämä on uhka monille uhanalaisille kasveille, joilta lupiini varastaa elintilaa.

Lupiini vaikuttaa päiväperhospopulaatioiden kokoon, sillä kasvi ei kelpaa perhosille ruoaksi. Kopealupiini heikentää myös perinneympäristöjä, sillä se valtaa alaa vanhoilta koristekasveilta arvokkaissa kulttuuriympäristöissä.

Lue myös: Kurtturuusu: Näin tunnistat ja hävität haitallisen vieraslajin – älä sekoita vahingossa muihin ruusuihin!

Näin estät komealupiinia leviämästä

Lupiinin hävittäminen on vaikeaa, ja työ kestää monia vuosia, sillä maaperän siemenpankista kasvaa uusia taimia esiin jatkuvasti.
Kotipuutarhassa tärkeintä on kerätä kukat pois ennen kuin siemenet kypsyvät. Tämä estää kasvin levittäytymisen uusille alueille pihamaalta. Yksi lupiini voi tuottaa jopa sata siementä.
Yksittäiset kasvit voi hävittää kaivamalla kasvit juurineen maasta.
Mikäli kasvusto on suuri, kannattaa kokeilla niittämistä. Niittäminen pitää tehdä ennen siementen kypsymistä. Niittäminen ei hävitä kasvustoa, mutta voi hidastaa sen leviämistä tai estää leviämisen kokonaan.
Selvärajaisen kasvuston voi hävittää tehokkaasti peittämällä. Lupiinit peitetään valoa läpäisemättömällä muovilla. Muovin reunat ankkuroidaan siten, että kasvusto pysyy piilossa kaksi vuotta. Peittämiseen kelpaa esimerkiksi aumamuovi, mutta ei tavallinen vihreä pressu tai mansikkamuovi.

Käsittele vieraslajijäte oikein

Jos lupiinikasvuston niittää, niittämisestä syntynyt jäte on kuljetettava pois alueelta, jotta jäte ei rehevöitä aluetta ja anna uutta pontta lupiinien kasvulle.

Lupiineista syntyneen kasvijätteen voi kompostoida, jos lupiini ei ole vielä ehtinyt tehdä kypsiä siemeniä.

Lähteet: vieraslajit.fi: Lupiini, Maa- ja metsätalousministeriö, Allergia.fi

Puutarhaideoita Tuusulan asuntomessuilta

Miksi puutarha sammaloituu?

Onko sammal haitaksi?

Miten sammaleen poisto nurmikolta onnistuu?

Miten sammaleen poisto kukkapenkistä tai kasvimaalta onnistuu?

Kuinka sammaloitumisen voi estää?

Miten sammal saadaan kasvamaan puutarhassa?

Myös nämä jutut saattaisivat kiinnostaa sinua:

Siementen liotus koskee kovia siemeniä

Siementen liotus edistää itämistä muun muassa näillä lajeilla:

Tee siemenen liotus ennen kylvöä näin

Siementen liotus jouduttaa kasvua

Liotuksen sijaan voi kokeilla esi-idätystä

Siemenen hankaus jouduttaa idättämistä

Myös nämä jutut saattaisivat kiinnostaa sinua:

Siementen kylmäkäsittely on tarpeen useille monivuotisille lajeille

Siementen kylmäkäsittelyn voi tehdä myös keväällä

Pidä puiset puutarhakalusteet ja terassi kunnossa näillä vinkeillä

1. Pese ja puhdista puiset puutarhakalusteet ja terassi

2. Maalaa uudelleen tai öljyä

3. Hoida terassia

4. Viljelylaatikoille vain luonnontuotteita

Puutarhakate – eloperäistä vai epäorgaanista?

Kate maatuu tai sekoittuu kasvualustaan

Puutarhakate voi olla esimerkiksi ruohoa, olkea tai soraa

Ruohosilppu

Hake- tai kuorikate

Kaakaokuorikate

Olki- tai heinäkate

Kompostikate

Sorat tai koristekivet

Katekankaat ja -paperit

Kokeile katteita kotipuutarhassa

Myös nämä jutut saattaisivat kiinnostaa sinua:

Tee maanparannus tarpeen mukaan

Eri kasvit tarvitsevat eripaksuisen kasvualustan

Aloita maanparannus teettämällä viljavuusanalyysi

Viljavuusanalyysi tehdään näytteiden perusteella

Kompostin käyttö parantaa maata

Kun ostat irtomultaa

Myös nämä jutut saattaisivat kiinnostaa sinua:

Avaa puutarhasi portit myös muille!

Näin ilmoittaudut mukaan Avoimet puutarhat -tapahtumaan

Miten koronakriisi on huomioitu vuoden 2020 tapahtumassa?

Myös nämä jutut saattaisivat kiinnostaa sinua:

Taimien kouliminen on tarpeen esikasvatettaville, hajakylvetyille lajeille

Taimien kouliminen vaihe vaiheelta:

1. Erottele taimet toisistaan varovasti

2. Siirrä taimet väljempään tilaan ja ravinteikkaaseen multaan

3. Laita taimet tasaiseen hajavaloon ja aloita lannoitus 2–3 viikon päästä

Myös nämä jutut saattaisivat kiinnostaa sinua:

Perusta lavakaulus tai viljelylaatikko valoisalle paikalle

Käytä rikkaruohotonta multaa ja biohiiltä

Lavakaulus toimii kuten kasvimaa

Kasvatus lavakauluksessa ja viljelylaatikossa

Viljelylaatikko muuttuu kasvihuoneeksi

Viljelylaatikon vuodenajat

Viljelylaatikko, lavakaulus ja lavatarha ovat synonyymeja – tai melkein

Myös nämä jutut saattaisivat kiinnostaa sinua:

Puolukanvarvuista tehtyyn ryijyyn tarvitset

Ryijy puolukanvarvuista: Ohje

Ryijy onnistuu myös mustikanvarvuista

Vinkki!

Myös nämä ohjeet saattaisivat kiinnostaa sinua:

Mitä haittaa rikkakasveista on?

Miten rikkaruohot lisääntyvät?

Kuinka rikkaruohot ehkäistään?

Mistä tunnistan rikkaruohot?

Kuinka rikkaruohot torjutaan?

Jos torjut rikkaruohot kasvinsuojeluaineilla

Myös nämä jutut saattaisivat kiinnostaa sinua:

Hunajamarja on aiheuttanut poikkeuksellista kiinnostusta

Ylistetty maku ja terveysvaikutukset mustikan veroiset – satoa jo alkukesästä

Myös nämä jutut saattaisivat kiinnostaa sinua:

Mikä kumman viljelypalsta?

Kuka viljelypalstoja vuokraa pääkaupunkiseudulla?

Miten saa oman viljelypalstan?

Mitä palstalla saa viljellä?

Muiden suurten kaupunkien viljelypalstoista löydät tietoja täältä:

Myös nämä jutut saattaisivat kiinnostaa sinua: