Annikki Reijonen kirjoitti vuonna 1927 Puutarhakauneus-kirjassa aidasta sovittelevaan sävyyn:
”Samoin kuin kotiseinät suojaavat maailman myrskyiltä, samoin puutarha-aidat sulkevat sisäänsä rauhoitetun alan ulkoilmakotia. Aita ei ole mikään ylpeilevä merkki omistushalusta, se huomauttaa kohteliaasti, missä julkisuuden ja yksityisyyden rajamaa sijaitsee.”
Vaakasuuntaiset tukipuut ovat pihan puolella, jotta julkisivu on eheä.
Aidat naapureiden välillä ovat melko uusi ilmiö. Perinteisesti niillä on aidattu maalaistalon pihapiiriä, jotta sudet ja maankiertäjät eivät käy yöllä varkaissa.
Pienen maalaiskylän suuret tontit on rajattu säleaidalla. Tien varrella säleiden rytmitys on hieman tiheämmässä kuin muuten.
Aikoinaan aitojen rakentaminen on heijastellut myös talon varallisuutta. Köyhä talonpoika on tehnyt harvan riukuaidan, kun pappilan ympäri on kiertänyt jämpti lauta-aita. Teollisuuspohatan linnaa taas on kiertänyt tiilimuuri. Toisen maailmansodan jälkeen kaupunkien rintamamiestalojen pihat rajattiin muodikkaalla verkkoaidalla.
Miten valitaan sopiva aitamalli?
On kyseessä uusi tai vanha talo, paras tyylioppi löytyy talon arkkitehtuurista: talon ja aidan on oltava samanhenkiset. Vanhan mummonmökin tanhuan rajaksi sopii riukuaita, hieman komeamman maalaistalon rinnalle punamullattu säleaita ja modernille omakotitalolle valkoinen tiiliaita.
Rintamamiestalon alkuperäinen metalliputkesta ja metalliverkosta tehty aita on 1950-luvulta.
Hyvän tuntuman aitamalleihin saa tekemällä tutkimusmatkan lähiympäristöön. Kamaliakin aitoja ja portteja näkee, mutta aika pian myös löytyy sen tapaisia malleja, joita voi kopioida omaan pihaan. Muutama eri suunnista otettu kuva pitää mallin mielessä kotiin asti.
Kaiva ja naputtele sopiva aitamalli
Pienen aidanpätkän askartelee muutamassa päivässä itsekin. Aidan paikka merkitään linjalangalla ja sopivin välein sijoitetuille tolpille kaivetaan kuopat. Jotta aidasta tulee vakaa, tukia on oltava tarpeeksi tiheässä ja monttujen on oltava riittävän suuria. On pienempi vaiva kaivaa heti kunnolla kuin suoristaa aitaa ensimmäisen routatalven jälkeen.
Aita ja portti ovat uudet, mutta niiden muoto sopii vanhaan pihapiiriin. Vaikkapa pappilaan sopiva keltainen on hienostuneempi väri kuin punamulta.
Suurin osa perinteisistä aidoista on rakennettu siten, että tolpasta tolppaan kulkee kaksi 2-3 metriä pitkää soiroa, joiden varaan pystysäleet nakutellaan. Tolppien ja säleiden väli, yläosan koristekuviot, väritys ja aidan korkeus määräytyvät osien
keskinäisten mittasuhteiden ja halutun tyylin mukaan. 1800- ja 1900-lukujen taitteessa aidat ja etenkin portit olivat koristeellisia, sen jälkeen mallit ovat olleet melko maltillisia.
Maalaistalon kiviaidan alaosa on kylmämuurattu ja yläosassa on sementillä vahvistettu istutuskaukalo vuorenkilville.
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 15/2015.
Lue myös jutut:
Näin rakennat aidan ja portin perustukset
Rakennusten julkisivujen värit ja tyylit 1700-luvulta alkaen