Puutarha - Kotiliesi.fi

Laatikkoviljely sopii erinomaisesti myös kesämökille! Helsinkiläiset Marjo ja Seppo Rikkonen toteuttivat laatikkoviljelmän kesämökkitontillaan Pyhtäällä Kotkan kupeessa.

Puutarhan ydin on 500 neliömetrin alue, jonne rakennetuissa viljelylaatikossa kasvaa sekä hyöty- että koristekasveja. Avuksi kaivinkone Rikkoset kertovat kyllästyneensä katselemaan pusikoitunutta peltoa. Paikalle tilattiin kaivinkone. Helposti leviävät rusopajuangervopensaat kaivettiin ylös juurineen ja upotettiin kolme metriä syvään kuoppaan. Päälle kaivinkone junttasi paksun kerroksen savea.

Lue myös: Lavakaulus omalle pihalle? Katso vinkit viljelylaatikossa viljelyyn ja kasvata vaivaton sato

Laatikoissa kasvaa enemmän kukkia kuin vihanneksia. Jokaisella laatikolla on oma osoite.

Laatikkoviljely sopii niin hyöty- kuin koristekasveillekin. Marjolla laatikoissa kasvaa enemmän kukkia kuin vihanneksia. Jokaisella laatikolla on oma osoite.

Viljelylaatikot rakennettiin raakalaudasta, ja laatikoiden alle levitettiin maanrakennuskangas, joka estää rikkaruohoja nousemasta pohjamaasta. Kangasta on myös sepelillä päällystettyjen käytävien alla.

Erikokoisia laatikoita on 18. Suorakaiteen malliset ovat 2,5 metriä leveitä ja 3–5 metriä pitkiä. Reunat ovat kahden laudan korkuiset eli 30-senttiset. Laatikoiden ulkopinta käsiteltiin puunsuoja-aineella ja sisäpuolelle kiinnitettiin lahoamista estävä muovi.

Syötävien kasvien laatikot täytettiin kasvisten viljelyyn tarkoitetulla puutarhamullalla. Koristekasvien laatikoihin tilattiin kierrätysmultaa, jossa yhtenä raaka-aineena on puhdistamoliete. Kaikkiin laatikoihin muokattiin lisukkeeksi myös omaa kompostia.

Lue myös: Tee itse minikasvihuone – kätevä DIY-minikasvihuone mahtuu vaikka parvekkeelle!

”Laatikkoviljely rikkaruohottomassa puutarhamullassa on helppoa. Tosin kastelukannu on jatkuvassa käytössä, sillä maa kuivuu laatikoissa nopeasti”, Marjo Rikkonen tietää.

Laatikkoviljelyllä saa puutarhaan hyötyä ja silmäniloa

Marjo ja Seppo ovat istuttaneet viljelylaatikoihin vihanneksia, kukkia ja marjapensaita sekä pienen mutta tuottoisan mansikkamaan.

Laatikot tuottavat mukavasti myös sipulia, porkkanaa, perunaa ja punajuurta. Kurpitsa on istutettu lämpöpenkkiin, joka on kasattu lahopuusta, kompostista, puutarhajätteestä, hevosenlannasta ja mullasta.

Laatikkoviljely sopii erityisesti metsäpohjalle, kivikkoon tai pahasti rikkaruohottuneelle paikalle.

Monivuotinen ruusunätkelmä on sukua tuoksuherneelle. Marjo kasvatti ruukussa kasvavat taimet siemenistä.

Myös perinneperennat, kuten syysleimut, värimintut, pionit ja kurjenpolvet, valtaavat yhä enemmän tilaa.

Laatikoita nikkaroidaan lisää sitä mukaa kun tilaa tarvitaan.

Lue myös: Älä eksy metsässä! 5 elintärkeää vinkkiä marjastajalle ja sienestäjälle

Laatikkoviljely on yhteydessä luontoon. Viljelylaatikoihin upotettu lahopuutarha tarjoaa pikkueläimille työtä ja talvehtimispaikkoja.

Varhainen sato

Rikkosten laatikkopuutarhaa viljellään mahdollisimman luonnonmukaisesti, ravinteet kierrätetään ja tuhoeläimiä torjutaan vain tarvittaessa. Kompostin ravinteet ovat hyötykäytössä. Seppo valmistaa nokkosliuosta vanhassa pulsaattorissa, josta sitä siivilöidään käyttöön: tuhoeläimille vahvempi liuos ja lannoitteeksi laimeampi.

Laatikkoviljely: näin onnistut

Laatikkoviljely skaalautuu helposti puutarhan koon mukaan. Uusimmassa laatikossa on keskellä syvämultainen korotusosa, johon voi istuttaa jopa puun. Puun ollessa vielä nuori alustalla viihtyy kasviksia. Alemmilla tasoilla kukkii perennoja. Edessä on kurpitsan lämpöpenkki.

Kokoa viljelylaatikko laudoista, osta valmispaketti tai käytä lavankauluksia. Laatikon on hyvä olla ainakin 30 cm syvä. Eristä laatikko pohjamaasta tai kiveyksestä maisemointikankaalla. Näin kasvualustaa ei valu ulos laatikosta eivätkä rikkaruohot kasva kasvualustan joukkoon.
Täytä viljelylaatikko puutarhamullalla ja sekoita siihen kompostia. Multaa ei tarvitse vaihtaa vuosittain, mutta sitä kannattaa parantaa keväisin.
Lannoita kesällä kasteluveden joukossa. Ruohokate tuo kasveille lisätyppeä ja estää siemenrikkaruohojen leviämistä.
Huolehdi kastelusta, sillä kohotettu kasvualusta kuivuu nopeasti. Harkitse tihkuletkujen asentamista mullan pinnalle.
Muokkaa vihannesten naatit syksyllä pintamaahan. Peittele viljelylaatikot oljilla.

Keväällä hyötykasvit saavat ravinteekseen myös vihanneslannoitetta ja puhdasta puuntuhkaa. Kompostoivan käymälän eroteltua virtsaa annostellaan kesällä laimennettuna typpilannoitteeksi kukille. Syksyllä perennojen versot leikataan ja viedään kompostiin. Osa yksivuotisten vihannesten naateista muokataan laatikoiden pintamultaan.

Keväällä maa sulaa kohotetussa kasvualustassa varhain. Ensimmäisenä laatikoista nousevat sipulikukat.

Huilauspaikka sijaitsee laatikkopuutarhan vieressä, ja siellä nautitaan usein aamukahvit.

”Kylvän porkkanat ja punajuuret jo huhti-toukokuun vaihteessa, samoin istutan sipulit ja perunat. Levitän vain laatikoiden päälle lämpöä keräävän kasvuharson”, Marjo kertoo.

Lue myös: Näin viljelet luonnonmukaisesti kotipuutarhassa – 5 tärkeää vinkkiä luomuviljelyyn

Puiset rakennelmat sointuvat hyvin laatikkoviljelyn kanssa samaan puutarhaan. Seppo on rakentanut mökkipihaan kesäkeittiön. Katetussa tilassa myös tiskataan ja istutaan iltaa.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 06/2019.

Puutarhassa tulee puuhasteltua yhtä sun toista. Joku muokkaa innokkaasti perennapenkkejä, toinen rakentaa terassia tai pergolaa ja kolmas perustaa kasvimaata.

Paljasta meille oman puutarhasi aikaansaannos. Aikaansaannos voi olla mitä vain, kunhan se sijaitsee puutarhassasi. Kotiliesi tekee juttua ihanista puutarhaprojekteista, ja keräämme lukijoiden tarinoita.

Aikaansaannos voi olla tuore tänä vuonna syntynyt asia tai jo viime vuonna valmistunut juttu.

Kerro puutarhaprojektistasi omin sanoin. Mistä sait idean, ja millaista sen toteuttaminen oli? Kuinka kauan toteutukseen meni aikaa, kuinka paljon se maksoi? Mitä mieltä olet lopputuloksesta?

Lähetä myös kuva tai kuvia puutarhaprojektistasi. Kuva tai kuvat, kuten projektikin, voi olla viime kesältä.

Kerro lisäksi, missä puutarhasi sijaitsee ja minkä kokoinen puutarhasi on. Puutarha voi olla iso tai pieni, ja se voi sijaita kotona, mökillä, viljelypalstalla tai parvekkeella. Kaikenlaiset puutarhat käyvät!

Kysymme myös yhteystietosi. Käytämme vain sellaisia viestejä, joiden jättäjien yhteystiedot toimitus tietää. Tiedot tulevat vain toimituksen tietoon. Toimittaja voi sinuun yhteyttä, jos olet antanut luvan haastatteluun.

Osallistu alla olevalla lomakkeella 31.8.2021 mennessä.

Puutarhaprojekti

Kerro puutarhaprojektistasi: mistä sait idean projektiin, millaista sen toteuttaminen oli, kuinka kauan toteutukseen meni aikaa ja kuinka paljon se maksoi, mitä mieltä olet lopputuloksesta?*
Missä puutarhasi sijaitsee?*
Minkä kokoinen puutarhasi on?*
Lataa kuva tai kuvia projektistasi*
Pudota tiedostot tähän tai
Kuvien kuvaajan nimi*
Saako toimittaja ottaa sinuun yhteyttä haastattelua varten?*
- Kyllä
- Ei
Nimi*
Sähköposti*
Puhelinnumero*
Katuosoite*
Postinumero*
Postitoimipaikka*
Minulle saa lähettää tarjouksia ja informaatiota:
- sähköpostiin
- matkapuhelimeen
Vastanneiden nimi- ja osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin henkilötietolain mukaisesti. Lisätietoja Otavamedia Oy:n rekisteriselosteesta.
- Tilaan samalla Kotilieden uutiskirjeen sähköpostiini
- Ei kiitos, en tilaa uutiskirjettä nyt.
Phone
Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.

Syötävät kukat tuovat kesätunnelman vaikka talven keskelle! Kuivattuina kukat säilyvät hyvin kaapissakin. Onnistut kuivaamisessa helpoiten perinteisen kasviprässitekniikan avulla. Eri asia on, raaskiiko kauniita kukkia syödä lopulta suihinsa.

Syötäviä kukkia ja yrttejä on helppo kasvattaa itse vaikka pieniäkin määriä. Yllättävän moni yksivuotinen kesäkukka on syötävä.

Lue myös: Siankärsämö on vanha konsti puhdistaa haavat, mutta tiesitkö, että se voi auttaa liialliseen kuukautisvuotoon?

Syötävät kukat saa säilöttyä talvikaudelle kuivaamalla ne. Kauneimpia ovat kahden ohuen paperin välissä painon alla sileiksi prässätyt kukat.

Omavaraisuus on nyt muodissa, mutta täydellisyyttä ei tarvitse tavoitella. Modernin omavaraisuuden ideaa voi toteuttaa pienemmässäkin mittakaavassa sekä vähemmän vakavalla asenteella. Säilöttyjen kurkkupurkkirivistöjen ja pursuavien juureslaarien sijasta moderni omavaraisuus voi tarkoittaa sitä, että omaa yrttisatoa riittää koko kesän ajaksi tai jopa ympäri vuoden. Omavaraisuutta on myös, että kylvät yksivuotisia kesäkukkia niin paljon, että voit poimia niistä perjantain kukkapuntin ja jättää väliin kukkakauppavisiitit.

Lue myös: Orvokki on tummasilmäinen kestosuosikki – katso istutus- ja hoito-ohjeet!

Syötävät kukat voivat tuoda tuoksunkin tullessaan. Laventelin kukinnoista saa tehtyä esimerkiksi viehkosti tuoksuvaa teetä. Annostelussa kannattaa olla mieluummin varovainen. Suurissa määrin laventeli maistuu saippuaiselta.

Katso kuvavinkit helppoihin ideoihin ja hyödynnä syötävät kukat omassa puutarhassasi.

Lue myös: Paratiisi takapihalla: Kasvata syötäviä kukkia – parvekkeella tai kasvimaalla

Syötäviä kukkia on yllättävän paljon! Maut vaihtelevat orvokkien lempeästä makeudesta krassien tulisuuteen.

Syötävät kukat: daalian, kehäkukan ja orvokin miedonmakuiset kukat sopivat sekä suolaisiin että makeisiin ruokiin. Maistele kukkia myös sellaisenaan.

Kerää yksivuotisia kesäkukkia surutta kodin somistukseksi ja kattauksiin. Se vain innostaa kasvit kukkimaan entistä iloisemmin.

Laventelin kukinnot ovat syötäviä, mutta myös niiden tuoksu kannattaa hyödyntää. Hajusta vaatekaappi laventelilla. Kerää laventeli nuppuisena, jotta kukat eivät varise.

Syötäviä kukkia ovat myös laventelin kukinnot, mutta myös niiden tuoksu kannattaa hyödyntää. Hajusta vaatekaappi laventelilla. Kerää laventeli nuppuisena, jotta kukat eivät varise.

Solmi itse kasvatetuista kukista tuliaiskimppu. Käytä myös vihannesten lehtiä ja yrttejä tuomaan tuoksua.

Kokoa lempiyrteistäsi teesekoitus. Kaada lähes kiehuva vesi teepannuun tuoreiden yrttien päälle. Hauduta hetki.

Lue myös: Syötävät kukat ja yrtit

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 4/2019.

Facebookin Puutarha ja Piha – ideoita ja kuvia -ryhmän viestiketju tulvii toinen toistaan erikoisempia ja hauskempia otoksia puutarhaa vartioivista otuksista. Pihapiireissä päivystää niin lemmikkieläimiä, käsin maalattuja kiviä kuin linnunpelättimiäkin.

Kokosimme yhteen seitsemän hauskinta puutarhan vartijaa, jotka taatusti nostattavat hymyn huulille ja antavat kenties ideoita omaan puutarhaan.

Lue myös: Inspiroiva piha x 15 – katso kuvat ja poimi parhaat ideat omalle pihallesi

1. Irmeli

Kuva: Mia Karvinen

Viestiketjun aloittaneen Mia Karvisen puutarhassa päivystää vaatemallirungosta, uretaanista, potkupallosta ja kirpputorivaatteista kasattu Irmeli. Leidin tehtävänä on suojella pihan kirsikkapuita variksilta.

”Idea lähti siitä, kun näin kirppisreissulla vaatemallitelineen. Samasta paikasta löysin muutkin välineet Irkun tekoon.”

2. Viikatemies

Kuva: Katja Takkunen

Katja Takkusen puutarhaa vahtii uhkaavan näköinen mutta lopulta lempeäksi paljastuva kaveri. Takkusen mukaan veijari on hyvää aamukahviseuraa ja loistava kuuntelija, joka ei koskaan väitä vastaan.

Viritelmä on väsätty terassin jämälaudoista, metsän löydöksistä, vanhoista trukkilavoista ja betonijauheesta.

”Miehen pitkäaikaisena haaveena on ollut tehdä tämmöinen, ja toteutimme sen viime syksynä yhdessä.”

3. Pena

Kuva: Riikka Lahtinen

Pena majailee Riikka Lahtisen Kytölä-mökillä Kannonkosken Lokakylällä. Pihaa ja puutarhaa muokataan, rakennetaan ja hoidetaan vanhaa kierrättämällä, joten oli luontevaa, että ylimääräisestä tavarasta rakennettu Pena pestattiin mökille talonmieheksi.

Puutarhan vartijan pää ja parta syntyivät lasten vanhasta oravapehmolelusta, joka päällystettiin vanhalla verholla. Kasvot muotoiltiin neulalla ja langalla ommellen. Vanha miesten puku ja Reino-tossut ovat peräisin anopilta. Polkupyörät ja vanha pyöräteline löytyivät aitan kätköistä.

”Penan työtehtäviin kuuluu mansikkamaan vartiointi ja mökkipihan silmällä pitäminen. Talviaika on lomaa, jolloin Pena saa köllötellä ja huilia aitassa.”

4. Kaisa Kana

Kuva: Piia Aalberg

Piia Aalbergin Kaisa-kana on seurallinen tapaus. Kaisa muutti Aalbergin perheeseen asumaan viime syksynä rokkikukko Andyn seuraksi. Parhaiten kanarouva viihtyy kasvihuoneessa, jossa se nauttii mullan kuoputtamisesta tomaatintaimien ympäriltä.

5. Erkki ja Hilma

Kuva: Tarja Karjalainen o.s. Jakunaho

Tarja Karjalaisen o.s. Jakunahon pihapiiriä vahti ensin Erkki, sitten Hilma. Idea Erkkiin syntyi tarpeesta häätää alueella pyörivät kissat, jotka vahtasivat pihapiirissä ruokittuja lintuja ja oravia.

”Pihalla lenteli myös paljon räkättirastaita, joiden pelkäsimme syövän punaiset viinimarjat pensaistamme. Eli käyttötarkoitus oli moninainen.”

Erkki syntyi varastosta löytyneistä tarpeettomista vaatteista ja vanhan pressutallin tukirakenteiden muoviputkista tehdystä rangasta, jonka päälle vaatteet puettiin. Kasvoille ilmettä antamaan päätyi nettikaupasta tilattu vappunaamari.

”Erkki oli vuosia kesät talvet pihallamme, ja kun pakkaset ja kesähelteet teki tehtävänsä, niin sitten ajatuksena oli tasa-arvon vuoksi antaa vahtivuoro naishahmolle, joka pukemisen ja naamarin tilaamisen jälkeen näytti ihan Hilmalta. Nyt kun molemmat on vuosien palvelun jälkeen poistuneet eläkkeelle, niin uusi idea antaa vielä odottaa itseään.”

6. Veistokset ja maalatut kivieläimet

Kuva: Jenni Lautis

Jenni Lautis saa tavanomaiset luonnonkivet muuttumaan akryylimaalin avulla eläimiksi. Kiviset ystävät ovat muiden veistosten ohella päätymään vartioimaan pihapiiriä.

”Kivien maalaus lähti liikkeelle 15 vuotta sitten, kun löysin kiven, jonka muoto muistutti kettua. Olen harrastanut taidemaalausta ja piirtämistä lapsuudesta lähtien, joten sain idean maalata kiveen ketun.”

7. Iita Isopää

Kuva: Kaija Tähtipuro

Kaija Tähtipuron pihalla asustava Iita Isopää syntyi vanhasta kierrätystavarasta. Materiaaleina on käytetty muun muassa vanhaa vaahtomuovipatjaa, tyynyä, jämälangoista tehtyä myssyä ja käytettyjä sukkahousuja.

Lue myös Seura.fi: Näin perustat ruukkupuutarhan – Kun huomioit nämä asiat, kasvisi tuottavat iloa ja satoa syksyyn asti

Kotiliesi Puutarha/Vanhan talon kasvihuone

Suuri kasvihuone on komea näky rinnetontin laella, vanhan kartanomaisen puutalon vieressä. Kasvihuone on englantilaistyylinen, valkoiseksi maalatulla rungolla ja komealla kivijalalla varustettu ja vanhojen talvipuutarhojen henkeen rakennettu.

Kasvihuoneen näyttävä kivijalka paljastuu maakellariksi. Kun vanhan kellarin katto romahti sisään, paikassa oli juuri oikea potentiaali haaveen toteuttamiselle.

Kellarin rakennetta vahvistettiin, jotta se kesti tukevarakenteisen kasvihuoneen. Mittatilauksena toteutetulla kasvihuoneella on kokoa hulppeat 36 neliötä.

Lue myös: Kasvihuoneen pesu varmistaa puhtaan alun kasvulle: kokeile kuumennusta ötökkäongelmiin

Suuri kasvihuone on tehty englantilaistyyliseksi. Se sopii kauniisti pariksi vanhalle talolle. Pihalla on tilaa luonnolle. Juha jättää nurmialueelle leikkaamattomia alueita niityksi.

”Päätimme, että kun kerran tehdään, tehdään kunnollinen. Halusin kasvihuoneen olevan viimeistelty. Jokaisen laudan reunassa on käsityönä tehty pieni viiste. Pienet yksityiskohdat merkitsevät tällaisessa miljöössä yllättävän paljon”, tuumaa kasvihuoneen omistaja Juha Punta.

”Kasvihuone oli meidän haaveemme. Arkkitehti Lasse Minkkinen suunnitteli miljööseen sopivan kokonaisuuden toiveidemme mukaan. Halusimme vanhaan miljööseen harjakattoisen ratkaisun”, toteaa Juha, ja vaimo Paula Rauman nyökyttelee vieressä.

Kurkku nauttii olostaan kasvihuoneen hajavalon kohdalla. Tomaattien kasvatukseen on valittu aurinkoisempi ala.

Suuri kasvihuone aikaistaa ja pidentää puutarhasesonkia. Viljelyä varten muuratut istutusaltaat kiertävät sokkelia, jolloin keskelle jää reilu alue oleiluun ja työskentelyyn. Istutuslaatikoissa kasvaa tomaatteja, kurkkuja ja viiniköynnöstä ja amppeleissa amppelimansikoita.

Lue myös: Kasvihuone kotipihalle: Millainen, minkä kokoinen ja muut tarvikkeet – nämä asiat haluat tietää ennen kasvihuoneen hankintaa

”Jos sadesää sotkee ulkona oleilun, saatamme tulla kasvihuoneeseen puuhailemaan. Olemme täällä grillanneetkin sähkögrillillä. Lasikaton alla on ihana istua ja katsella tähtitaivasta tai kuunnella sadetta”, jatkaa Paula.

Suuren kasvihuoneen seinustalla on paikka Paulan kukkapenkille, josta voi leikata kukkia myös maljakkoon.

Paulan ja Juhan kasvihuonevinkit

● Jos suunnittelet kasvihuonetta, varaa tarpeeksi tilaa. Suuri kasvihuone antaa iloa kasvaatuksen lisäksi myös oleilu- ja työskentelypaikkana.

● Isot istutusaltaat helpottavat kastelua. Kun multaa on kunnolla, sitoutuu siihen reilusti kosteutta.

● Kasvihuone kannattaa varustaa kattoluukuilla ja lämpötilan muutoksiin reagoivilla, aukeavilla luukunavaajilla, jolloin kuumimpina ajankohtina sisälämpötila ei nouse liiaksi.

● Tomaateille ja kurkuille on hyvä hankkia hyvät tuet tai käyttää niille esimerkiksi rakenteisiin sidottua tukilankaa, johon kasvin voi sitoa ja ohjata kasvamaan.

● Hanki laadukkaat taimet paikalliselta viljelijältä tai hyvästä taimimyymälästä. Hyvillä taimilla pääsee sadonkasvatuksessa hyvin alkuun.

Kasvihuoneessa kasvavat omat tomaatit ja kurkut. Kasvihuoneeseen suunniteltiin tilat myös oleskelulle.

Taidetta myös puutarhaan

Talon sisäänkäynnissä, vesiaiheen äärellä herättää huomiota Itkevä ruusu -veistos. Veistos on kuvanveistäjä Rafael Saifulinin taidokas pronssiveistos. Samalla kylällä asuva Saifulin ehdotti Juhalle veistosta ja sen yhteyteen suihkulähdettä, josta Juha innostui.

”Taide kuuluu koteihin, joten miksei se elävöittäisi ulkotilojakin”, Juha sanoo.

Itkevä ruusu -pronssiveistos on kuvanveistäjä Rafael Saifulinin käsialaa.

Veistoksen ympärille oli tietysti istutettava ruusupenkki, taiteilijan toiveesta. Itkevä ruusu ei ole pihan ainoa veistos, vaan taiteelle on sijaa muuallakin. Osa veistoksista tarjoaa silmäniloa, mutta osa on käyttöön tarkoitettuja, kuten kivipation järeät metallikalusteet. Jokainen tuoli ja pöytä on uniikki veistos, ja niitä koristaa Shakespearen Romeon ja Julian hahmot ja erilaiset koristelut. Kalusteet ovat puolestaan Rafael Saifulinin pojan, Kamil Saifulinin tekemät.

”Ostin ensiksi penkin, mutta eihän veistoksellisen penkin äärelle voinut laittaa tavallisia puutarhakalusteita. Tilasin lopulta myös pöydän ja tuolit”, hän jatkaa.

Lue myös: Paprikan kasvatus on mahdollista niin parvekkeella, kasvihuoneessa kuin puutarhassakin – lue ohje ja onnistu!

Suuri kasvihuone ja kasvivalinnat vanhaan miljööseen sopiviksi

Komeat hevoskastanjat, koivut, saarnet, tammet ja vaahterat kohoavat talon ja kasvihuoneen ympärillä korkeuksiin. Syreenit ovat hujahtaneet usean metrin korkuisiksi. Kun syreenit kukkivat, täyttyy piha huumaavasta tuoksusta. Perinteisten perennojen kukkaloisto kukittaa puistomaista puutarhaa. Vanhat rakennukset kertovat omaa historiaansa.

Talon edustalla on oleskeluryhmä, jota ympäröi, kukkaloisto ja taide.

”Tällä paikalla on asuttu jo 1500-luvulta lähtien. Nykyisen talon runko on vuodelta 1841. Vilja-aitta on peräisin vuodelta 1836. Tilalla harjoitettiin 1970-luvulla ravintola- ja matkailutoimintaakin. Kun lamavuosina 1990-luvun alussa talo tuli myyntiin, piti tästä tietysti tehdä tarjous, ja tekemäni tarjous voitti kilvan”, kertoo Juha.

Kun Juha hankki paikan itselleen, pihapiirissä oli jonkin verran istutuksia ja nuorta haavikkoa. Pari vuotta myöhemmin Juha tapasi Paulan, ja puutarha on herännyt kukoistukseen pariskunnan hoivassa. Vähitellen he ovat luoneet pihapiiristä mieleisensä vanhaa miljöötä kunnioittaen. Vanhat istutukset, suuret puut ja rakennukset ovat saaneet olla alkuperäisillä sijoillaan. Laajat nurmialueet luovat puistomaisen tunnelman.

Lue myös: Minikasvihuone mahtuu parvekkeelle tai terassille – katso 7 hurmaavaa vaihtoehtoa!

Niitty helpottaa osaltaan nurmikonleikkuuta ja sopii kauniisti maalaistalon pihapiiriin. Heinät kannattaa leikata ennen kuin ne siemenentävät. Muutoin ne valtaavat herkästi alaa sirommilta niittykukilta.

Niitty kukkapenkkinä

Etelään avautuvassa ja vähäravinteisessa rinteessä kukoistavat herkät niittykukat. Kuivana kesänä niitty saattaa kuivahtaa, mutta kedon kasvit kestävät kuivuuden. Kedolla kukkivat päivänkakkarat, ketoneilikat, niittynätkelmät ja apilat. Kosteampiin kohtiin on löytänyt tiensä myös kämmeköihin kuuluva rauhoitettu valkolehdokki.

”Yritin tehdä toista niittyä viereen, mutta luonto toimi maisemasuunnittelijana ja niitty syntyi kuin itsestään toisaalle.”

Varjoliljat leviävät itsekseen, ja korkeita kukkavarsia nousee sieltä täältä puutarhaa.

Aina ei suju niin kuin ajattelee, mutta luonto hoitaa. Heinä ilmaantuu niitylle herkästi, ja heinät pitäisi niittää ennen kuin ne ehtivät siementää.

Juha niittää alueen pari kertaa vuodessa. Niittäminen pitää myös apilan aisoissa. Apila sitoo maaperään typpeä, joka lannoittaisi niittyä liiaksi ja muuttaisi kuivan niityn kasvien olosuhteita. Muutos johtaisi myös kasvillisuuden muuttumiseen.

Niitty tarjoaa elinoloja ja ravintoa pieneliöstölle, kuten perhosille ja kimalaisille. Juha ja Paula ovat todenneet niityn olevan helppohoitoisempi kuin iso nurmikko. Nurmikkoala onkin viime vuosina vähentynyt, ja Juha jättää monin paikoin nurmikolla kasvavan valkoapilakasvuston leikkaamatta. Apilan kukat ovat kauniit ja kimalaiset kiittävät apilankukkaniitystä.

”On tärkeä huolehtia siitä, että luonnolle on sijaa puutarhassa. Olemme laittaneet tänne yli kolmekymmentä linnunpönttöä.”

Lue myös: Niitty tuo kukkaloiston omalle kotipihalle – näiden ohjeiden avulla perustat kukkaniityn minne vain

Taide sopii myös vanhaan miljööseen, vaikka kukkaniityn laidalle.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 8/21.

Kaupan mausteunikonsiemenet innostavat sosiaalisen median puutarharyhmissä. Esimerkiksi sämpylöissä ja salaateissa käytettävistä maustesiemenistä voi kasvaa multaan kylvettyinä monenkirjavia ja näyttäviä kukkia.

Johanna Arho-Forsblom päätti Facebook-julkaisun innoittamana sirotella maustesiemeneniä maahan ja seurata, lähtevätkö ne itämään. Kokemusta löytyi jo popcornin jyvien, inkiväärin ja hedelmien siementen kasvattamisesta.

”Aluksi kylvin leipomisesta purkin pohjalle jääneet siemenet. Sitten innostuin ja ostin useamman valmistajan siemeniä ja kylvin lisää.”

Mausteunikonsiemenet kasvattivat Johannalla monivärisiä ja kerrottujakin kukkasia.

Johannan mausteunikonsiemenistä kasvoi monivärisiä ja kerrottujakin kukkia. Kuva: Johanna Arho-Forsblom

Arho-Forsblom kylvi siemenet sirottelemalla ne muokatulle kasvualustalle suoraan maustepurkista. Siemeniä hän ei peittänyt, vaan ainoastaan taputteli niiden päältä kevyesti. Siemenet itivät Arho-Forsblomin mukaan niin hyvin, että kehikossa kasvaneita kukan alkuja täytyi jopa harventaa.

Harventamatta jääneistäkin kasvien aluista kasvoi 15-20 senttiä korkeita pikku-unikkoja. Kohtaan, johon Arho-Forsblom kylvi siemeniä harvemmin, kohosi upeasti kukkivia kasveja.

”Kukinta ajoittui loppukesän puolelle. Sain ihmetellä erikoisiakin värejä. Ensin tuli haaleaa lilaa, mutta sitten oli punaista, pinkkiä ja violettia. Osa oli hapsureunaisia ja kerrottujakin. Kaikki tuntuivat itävän.”

Lopputulos oli niin ihastuttava, että Arho-Forsblom päätyi ostamaan mausteunikonsiemeniä leipomisen sijaan pelkästään kasvatustarkoitukseen. Useassa eri kaupassa ostoskoriin päätyi eri valmistajien siemeniä.

Lue myös: Syreenisokeri maistuu kesältä – ripauta aromikasta kukkasokeria juomiin ja leivonnaisiin

Mausteunikonsiemenet kukkivat näin kauniiti Johannan kukkapenkissä.

Siemenet itivät niin hyvin, että kukan alkuja täytyi harventaa. Kuva: Johanna Arho-Forsblom

Mausteunikonsiemenet voivat olla vanhempia kuin puutarhaan tarkoitetut siemenet

Puutarhaliiton toimitusjohtaja Timo Taulavuori arvelee, että yhdet keskeisimmistä eroista mauste- ja puutarhaunikonsiementen välillä liittyvät itämiseen. Mitä tuoreempia mausteunikonsiemenet ovat, sitä todennäköisemmin ne lähtevät itämään.

”Mausteunikonsiemenet tuskin säilyvät itämiskelpoisina montaa vuotta. Kannattaa suosia tuoreita siemeniä, jos haluaa, että niistä lähtee kasvamaan kukkia.”

Jos haluaa varmasti tietää, minkälaisia unikkoja siemenistä kasvaa, on paras turvautua puutarhaunikonsiemeniin. Maustepurkin siemenistä voi kasvaa monivärisiä ja kerrottuja kukkia, kuten Johanna Arho-Forsblomin tapauksessa. Tiettyä lajiketta suosiessa myös itävyys on taattu: mausteunikonsiemenet eivät välttämättä lähde itämään lainkaan.

Taulavuoren mukaan kukkien jalostajien tavoitteena on luoda mahdollisimman näyttävä ja kestävä kukka. Mikäli siemeniä viljellään teollisesti, halutaan, että kasvi kasvaa nopeasti, jotta siemenet voidaan puida teollisesti. Tällaisen kukan ei ole tarkoitus olla pitkäikäinen.

Taulavuori ei näe ongelmaa mausteunikonsiementen kylvämisessä.

”Mikäli haluaa kokeilla, voi saada aikaan hienonkin pellon. Pienet siemenet tulee kylvää pintaan ja sirotella päälle kevyesti hiekkaa tai turvetta.”

Lue myös Anna.fi: Näin tulppaanit säilyvät kauniina pidempään – 7 vinkkiä

Yksivuotiset unikot ovat nopeakasvuisia ja helppoja kukkia, joita voi poimia puutarhasta myös kimppuihin. Kuva: iStockphoto

Helppohoitoinen mökkipiha ei kaipaa puutarhuria alituiseen paikalle. Lähde suunnittelussa liikkeelle luonnonmukaisuudesta ja kokeile mökillä luonnonkukkia, heiniä, kunttaa tai kestäviä perennoja. Mökkipihaan sopii myös rentous, joten rajoja ei kannata vetää viivoittimella.

Lue myös: Piharemontti siirtolapuutarhassa kesti kuukauden: lopputuloksena on koko kesän kukkiva puutarha

Kestävät perennat ilahduttavat vuodesta toiseen helppohoitoisella mökkipihalla

Perennat ovat monivuotisia ruohovartisia lajeja, jotka talvehtivat ja nousevat joka kevät uudelleen. Perennapenkki ilahduttaa vuodesta toiseen!

Jos perustat perennapenkin valoisalle paikalle, istuta siihen aurinkoisen tai puolivarjon kasveja. Suomalaisten suosikkeja ovat muun muassa malvat, jaloangervot, nauhukset, palavarakkaus, ritarinkannus, jaloakileija ja ukonhattu. Varjoisassa paikassa viihtyvät puolestaan esimerkiksi varjoyrtti, taponlehti, pikkutalvio ja kotkansiipisaniainen. Paahdetta sietävät kivikkokasvit, kuten mehitähdet, maksaruohot, rikot ja sammalleimu.

Lue myös: Sopivasti puuhaa, mutta ei työleiriä – Pirjon ja Erkin mökillä kukoistaa monipuolinen metsäpuutarha

Pioni on yksi näyttävimmistä perennoista. Helppohoitoinen mökkipiha saa siitä todellisen värikuningattaren.

Luonnonkukat ovat tottuneet selviämään omissa oloissaan

Helppohoitoinen mökkipuutarha syntyy myös luonnonkukista. Ne ovat kestäviä ja tottuneet selviämään ankaristakin talvista ja pitämään puolensa lisääntymällä ilman puutarhurin apua. Luonnonkasvien siemenistä lisääntymistä voi edistää. Anna kuihtuneiden kukkien muodostaa siemenet ennen kuin ajat nurmikon tai niität heinikon.

Jätä kukkavarret kuivahtamaan paikoilleen, kunnes siemenet ovat varisseet maahan. Haravoi ravinteikas jäte kompostiin etenkin lajeilla, jotka viihtyvät ravinneköyhässä maassa.

Tärkeintä, että kasveille löytyy luonnollista kasvupaikkaa vastaavat olot puutarhasta. Ketokasveille kasvupaikan tulee olla kuiva ja aurinkoinen, lehtokasveille rehevä ja puolivarjoisa ja metsäkasveille melko varjoisa kasvupaikka.

Heinäkuisia kukkijoita luonnonkukista ovat muun muassa päivänkakkara ja maitohorsma.

Lue myös: Haluatko helppohoitoisen puutarhan? Nämä 7 vinkkiä auttavat pihasuunnittelussa

Kukkaniityn voi istuttaa siemenistä aurinkoiselle paikalle, jos sellainen ei kasva mökkitontilla ennestään. Helppohoitoinen mökkipiha ei tästä yllätyksellisemmäksi muutu! Riippuu vuodesta ja ajankohdasta, mikä niityllä milloinkin kasvaa ja kukkii.

Helppohoitoinen mökkipiha on yhtä kuin metsänpohja

Kunttaa käytetään siirtonurmen tapaan viherrakentamisessa. Helppohoitoinen mökkipiha suosii sitä nurmikon asemasta. Kuntta sopii ravinneköyhän maan peittämiseen ja jopa rakennusten viherkatoiksi.

Kitke kunttaan mahdolliset kylväytyvät koivun, pajun ja vadelman taimet pois, jotta ne eivät leviä vallattomasti. Myös heiniä ja rikkakasveja saattaa kuntan sekaan kylväytyä. Helppohoitoisen kuntta-alueen kosteutta kannattaa tarkkailla etenkin alkuvuosina, jotta herkät varpukasvit eivät kuivu täysin kesän hellejaksoina.

Varvikossa kasvaa luonnostaan mustikkaa ja puolukkaa, ja niiden kaveriksi voi istuttaa esimerkiksi pensasmustikkaa. Istuta nämä kasvit sellaiseen paikkaan, josta herkät ja sirot kasvit erottuvat ja pääsevät oikeuksiinsa.

Koristekasveista kuntta-alueen yhteyteen sopivat happaman maan kasvit, kuten atsaleat, alppiruusut ja hortensiat.

Lue myös: Näissä keitaissa kelpaa viettää kesäpäivää! 12 hurmaavaa lasihuonetta, joissa sielu lepää

Helppohoitoinen mökkipiha, jolta voi myös poimia mustikat piirakkaan! Kuntta tarjoaa tämän.

Helppohoitoinen mökkipiha kannattaa rakentaa heinänkorren varaan

Helppohoitoiset ja kestävät heinät ovat loistava valinta tuomaan runsautta mökkipuutarhaan perennojen, luonnonkukkien tai kesäkukkien rinnalle. Istuttamisen jälkeen heinille riittää hoidoksi vanhojen lehtien poistaminen keväällä uuden kasvun tieltä.

Vihreät tai värilliset heinät näyttävät kauniilta koko kesän. Moni heinälaji saa kruunun kesä-heinäkuussa, kun kukinnot kypsyvät. Tällaisia koristeheiniä ovat muun muassa niittymaarianheinä, hopeapiippo, koristekastikka ja sininata.

Heinät voivat kasvaa lajista riippuen muutamasta kymmenestä senttimetristä jopa yli metrin korkuisiksi. Korkeita heiniä voi käyttää istutusalueiden takaosassa. Matalat ja hentoiset heinät sopivat istutuksissa etualalle ja niittymäiseksi tunnelmaksi.

Useimmille valoisa kasvupaikka on paras. Kuivimmilla paikoilla selviävät muun muassa natat ja rantavehnä. Istuta heiniä ja nauti niiden suhinasta kesätuulessa. Helppohoitoinen mökkipiha saa heti kesäisen äänimaailman.

Lue myös: Mikä on paras kesälomakuukausi? Katso kartalta, milloin ja missä päin Suomea on aurinkoisinta – yksi paikka ylitse muiden

Niittymarianheinä on monivuotinen tuoksuva heinälaji.

Juttu on julkaistu Maalla Mökki -bookazinessa 2021.

Kesällä talteen kerättävää koivua voi hyödyntää saunassa vihtomisen lisäksi myös löylyvedessä.

Sirkka-Liisa Loukasmäki tiedusteli Facebookin Mökkielämää-ryhmässä, keräävätkö muutkin keskustelijat talveksi koivunlehtiä säilöön. Aloitus herätti keskustelua, jossa jaettiin vinkkejä lehtien säilömiseen ja hyödyntämiseen saunassa.

Loukasmäki kertoo valmistavansa keräämistään koivunlehdistä saunatuoksupusseja helpolla ohjeella.

”Koivusta kerätään ensin oksat, revitään niistä lehdet irti ja laitetaan suodatinpusseihin. Pussi suljetaan lopuksi nitojalla”, Loukasmäki neuvoo.

Lue myös: Mustaviinimarjapensaan versot sopivat täydellisesti saunavihtaan – nappaa vinkit, joiden avulla teet suloiselta tuoksuvan vastan

Tuoreet koivunlehdet sujautetaan suodatinpussiin. Kuva: Päivi Huotari

Suodatinpussi laitetaan pakastimeen odottamaan sopivaa käyttöhetkeä, kuten esimerkiksi joulusaunaa.

”Ennen käyttöä pussi otetaan sulamaan. Meillä laitetaan yleensä neljä pussia kerralla löylykiuluun ja lasketaan päälle tulikuumaa vettä. Koivusta tulee upea tuoksu.”

Ennen pakastimeen laittamista suodatinpussi suljetaan nitojalla. Kuva: Päivi Huotari

Tuoreena, kuivattuna tai koivuvetenä

Loukasmäki kehottaa keräämään lehdet talteen ennen juhannusta, sillä silloin ne tuoksuvat parhaalta. Koivun lajilla ei ole merkitystä, vaan mökkiympäristössä suodatinpussiin päätyy niin raudus- kuin hieskoivun lehtiä sekoitettuna.

Suodatinpussit säilyvät hyvin pakastimessa. Loukasmäki kertoo viimeisten päätyvän käyttöön yleensä silloin, kun uudet lehdet ilmestyvät keväällä puihin.

Mökkielämää-ryhmän keskustelussa jaettiin myös muita vinkkejä koivunlehtien hyödyntämiseen löylyissä. Tuoreena säilömisen sijaan lehdet voi kuivattaa suodatinpussissa ja lisätä sitten löylyveteen.

Lisäksi koivunlehtiä voi liottaa vesiastiassa niin, että niistä lähtee väri. Seuraavaksi lehdet siivilöidään pois ja koivuvesi pullotetaan, minkä jälkeen sitä lorautetaan löylyveden sekaan.

Lue myös Anna.fi: Laventeliöljyllä on tutkitusti monia terveyshyötyjä – kokeile tätä asiantuntijan helppoa saunavinkkiä

Lehdet säilyvät hyvin pakastimessa suljetun suodatinpussin suojissa. Kuva: Päivi Huotari

Cottage garden -puutarhassa kaunosielu huokaisee syvään onnesta. Juuri tällainen puutarhan pitääkin olla. Ympärillä muhkeita pioneja, unikoita ja ruusuja, kurjenpolvien ja jättipoimulehtien rehevästi ryöppyäviä kukkamättäitä, lumoavan kauniita liljoja ja suloisia sormustinkukkia hempeän pehmeissä pastellisävyissä.

Englantilainen cottage garden on kokoelma kaikkea, mitä romantikko rakastaa.

Lue myös: Pölyttäjät uhkaavat kadota – tee pölyttäjäystävällinen puutarha, joka tuo apua hätää kärsiville hyönteisille

Suloisia sävyjä

• Klassinen cottage gardenin värimaailma on usein kuin hailakampi versio Yhdistyneiden kuningaskuntien Union Jack -lipun kirkkaasta sinisestä, punaisesta ja valkoisesta. Pastelliset vaaleanpunaiset ja -siniset, laventelinvioletit ja valkoiset kukat ovat varma valinta, sillä ne eivät koskaan riitele keskenään.

• Viileät ja lempeät sävyt ovat myös mieltä rauhoittavia ja saavat pienenkin tilan tuntumaan kokoaan avarammalta. Siksi cottage garden -tyyli sopii myös pieneen pihaan.

• Tyylitaituri Gertrude Jekyll rikkoi hillittyä eleganssia tarkoituksella myös muutamalla räväkämmällä väritujauksella, esimerkiksi sinisen vastavärillä keltaisella tai voimakkaana hehkuvalla oranssilla tai punaisella. Hän tiesi, että ripaus harmoniaa rikkovaa säpäkkää sävyä teki puutarhasta entistä tasapainoisemman ja luontevamman näköisen.

Idänunikkojen kukat ovat suuret ja laakeat kuin teekupit. Kuvassa idänunikko Salmon Pink.

Upeakukkainen ranskanruusu Président de Sèze on kestävä 3-kasvuvyöhykkeellä asti eli Vaasasta Kuopioon.

Täyteläiset kiinanpionit ja koko kesän runsaina kukkivat kurjenpolvimättäät ovat cottage garden -tyylin peruskasveja.

Cottage garden on pieniä paratiiseja

Suoraan käännettynä cottage garden tarkoittaa mökkipuutarhaa.

Tyylin esikuvina ovatkin Englannin maaseudun syötävän somat perinnepuutarhat, jotka kukkivat niin ylenpalttisesti ettei niiden keskellä sijaitsevasta vaatimattomasta kivitalosta näy ohikulkijoille kuin aavistus.

Pengerretyssä rinteessä kasviyhdistelmät nousevat näyttävästi esille.

Ne ovat juuri sellaisia pienen ihmisen kokoisia paratiiseja, joissa neiti Marplen voi kuvitella istuskelevan teekupposensa kanssa pohtimassa uusinta murhamysteeriään Agatha Christien salapoliisiromaaneissa.

Lue myös: Hortensia hurmaa puutarhassa ja terassilla – katso erilaisten hortensioiden hoito-ohjeet

Kukonkannusten taivaansiniset kukat sointuvat kauniisti cottage garden -tyylin hempeään värimaailmaan.

Kukonkannusten taivaansiniset kukat sointuvat kauniisti hempeään värimaailmaan.

Monet kellokukat sopivat muotokielensä ja värinsäkin puolesta cottage gardenin romanttiseen ilmeeseen. Pionin seurana kasvava peikonkello on parimetriseksi venyvä köynnös.

Tuo tyyliin runsautta kasvivalinnoilla

Todellisen muoti-ilmiön talonpoikaisesta cottage garden -puutarhatyylistä teki puutarhasuunnittelija ja taiteilija Gertrude Jekyll (1843–1932). Hänen luomansa moderni cottage garden -tyyli hurmaa yhä puutarhaharrastajia kaikkialla maailmassa. Jekyll jalosti ikiaikaisesta mökinpuutarhasta entistä hienostuneempia versioita, joissa yksinkertaiset peruskasvit kukkivat harkitun harmonisissa väriyhdistelmissä niin, että kukkarunsautta riittää koko kesän ajan. Jekyll maalasi kasveilla taiturimaisen lumoavan näkymiä. Niissä kasvien erilaiset muodot, värit ja olemukset täydentävät ja korostavat toisiaan niin, että kokonaisuus on paljon suurempi kuin yksittäisten lajien summa.

Varjolilja on vähään tyytyvä vanhanajan sipulikasvi. Sen tavallisimman muodon kukat ovat roosanpunaiset, valkoinen muoto on hieman harvinaisempi.

Jättipoimulehtien limeen taittavat keltaiset pienet kukinnot ovat pirteä vastakohta upeille pioneille.

Raskaskukkaisten pionien rinnalle istutetaan kevennykseksi tähtiputkien tapaisia ilmavia ja pienikukkaisia perennoja. Pystypäisinä muiden kasvien yläpuolelle kohoavat ritarinkannukset, sormustinkukat, salkoruusut ja tulikukat sekä kärhöjen tapaiset kukkivat köynnökset tasapainottavat matalampia kukkamassoja.

Lue myös: Tulppaanilajikkeet tarjoavat väri-ilottelua: Tutustu niihin Henrikan upeassa tulppaanipenkissä

Rehevä piippuköynnös tekee pergolasta hämyisän lehtimajan.

Akileijat risteytyvät helposti keskenään ja tekevät aina uusia väriyhdistelmiä.

Kokeile luoda tyyli pohjoisessa viihtyvillä lajeilla

Cottage garden -tyyli sopii saumattomasti myös suomalaiseen maisemaan. Valtaosa sen tyyppikasveista on hyvin kestäviä perinneperennoja, jotka menestyvät mutkattomasti meilläkin. Esimerkiksi kiinanpionit, kurjenmiekat, kurjenpolvet ja useimmat kellokukat ovat kestäviä pohjoista myöten.

Pionit sopivat hyvin cottage garden -tyylin runsauteen. Yksinkertaiset pionit pysyvät paremmin pystyssä kuin kerrannaiset lajikkeet. Kuvassa hehkeä valkoterälehtinen pionilajike Moon of Nippon.

Ruusulajikkeista huolettomimpia ovat erilaiset tarhakurtturuusulajikkeet sekä suvi- ja juhannusruusujen kaltaiset tarhapimpinellaruusut. Oikeastaan taitavasti yhdistelemällä cottage gardeniin sopivat melkein mitkä tahansa lajit.

Pääasia cottage garden -puutarhassa on, että lajeja on paljon ja ne kukkivat valtoimenaan.

Lue myös: Saviruukku antaa anteeksi liikakastelun, mutta saa herkästi värjäymiä pintaansa – näin huollat ruukun

Tsinnia Queeny Lime Red.

Kuvauspaikka Sanna Tallgrenin puutarha Iitissä.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 8/21.

Utelias koira saattaa ulkona liikkuessaan kiinnostua kukkien kauniista väriloistosta. Koiranomistajan onkin oltava tarkkana, sillä lemmikin suuhun päätyessään jotkin ulkokasvit voivat aiheuttaa jopa hengenvaaran.

Evidensian Espoon eläinsairaalan johtaja eläinlääkäri Tiina Wright kertoo etenkin nuorten koirien maistelevan kasveja silkasta kokeilunhalusta. Iäkkäämmät koirat puolestaan saattavat syödä kasveja esimerkiksi mahalaukun tai suoliston ärsytyksen tai sairauden aiheuttaman pahoinvoinnin vuoksi.

”Nuoret koirat ottavat suuhunsa herkästi kaikkea, mikä tulee eteen. Koirat eivät osaa arvioida, mitä voi syödä ja mitä ei. Vanhemmilla koirilla taustalla saattaa olla esimerkiksi jokin lievää pahoinvointia aiheuttava taustasairaus, jolloin koirat syövät herkästi kasveja, ruohoa tai muita vierasesineitä.”

Listasimme joitakin koirille myrkytysoireita aiheuttavia ulkokasveja. Lisäksi kokosimme yhteen lähes vastaavan määrän lemmikkiystävällisiä kasvivaihtoehtoja.

Lisää lemmikkieläimille myrkyllisiä kasveja löytyy listattuna esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kasviluettelosta.

Useimmat kasvit tai niiden osat aiheuttavat koiralle lieviä myrkytysoireita, kuten pahoinvointia, oksentelua, ripulia tai vatsakipua. Joidenkin kasvien tai kukkien osissa on myös hyvin myrkyllisiä aineita, jotka voivat pahimmillaan aiheuttaa jopa sydänpysähdyksen.

Lue myös: Kissanomistaja, ole tarkkana luonnossa! Nämä ulkokasvit voivat aiheuttaa kissalle myrkytyksen

Koirille myrkylliset kasvit ulkona

1. Alppiruusu

Kuva: Jarmo Wright / OM-arkisto

Alppiruusun kaikki osat ovat koirille myrkyllisiä. Tavallisimmat oireet liittyvät mahasuolikanavan toimintaan, mutta kasvin nauttiminen saattaa aiheuttaa myös neurologisia oireita tai sydän- ja verenkierto-ongelmia.

2. Marjakuusi

Kuva: iStockphoto

Marjakuusen siemenet, neulaset sekä punaiset marjat ovat koirille myrkyllisiä. Kasvin syöminen vaikuttaa koiran sydämen toimintaan ja saattaa johtaa jo lyhyessä ajassa sydämen pysähtymiseen.

3. Krookus

Kuva: Seppo Saarentola / OM-arkisto

Krookus aiheuttaa useimmiten ihon ja limakalvojen ärsytystä. Tyypillisiä ovat myös maha-suolikanavan oireet. Saattaa myös harvoissa tapauksissa aiheuttaa sekavuutta.

4. Kielo

Kuva: Mirva Kakko / OM-arkisto

Hyvin myrkyllinen paitsi koiralle myös ihmiselle. Oireet ilmenevät jo lyhyen ajan kuluttua kasvin nauttimisesta. Aiheuttaa koiralle tyypillisimmin maha-suolikanavan oireita, mutta voi aiheuttaa myös sydämen rytmihäiriöitä.

5. Tuija

Kuva: iStockphoto

Tuijat sisältävät myrkyllisiä eteerisiä öljyjä ja tujonimyrkkyä, joilla on munuaisia vaurioittava vaikutus.

Koirille turvallisia ulkokasveja

1. Voikukka

Kuva: Esa Mustonen / OM-arkisto

2. Heinät

Kuva: Mirva Kakko / OM-arkisto

3. Piharatamo

Kuva: Jarmo Wright / OM-arkisto

4. Useimmat puut ja pensaat

Kuva: Mirva Kakko / OM-arkisto

Lue myös Anna.fi: Miksi koira nylkyttää vieraiden jalkoja tai haukkuu ovikellolle? Tulkitse koiran käytöstä oikein – 5 tyypillistä tilannetta

Värejä kuin räsymatossa. Siltä Ruotin puutarhan kukkapelto Nurmijärvellä näyttää kauempaa katsottuna.

Lue myös: Kuivakukat ovat taas trendikkäitä – näin keräät, kuivaat ja säilöt herkät kukkaset

”Siivouskimppu on hieno suomalainen tapa. Että ensin siivotaan kämppä ja sitten nostetaan kimppu esille”, Ruotin sisarukset sanovat.

’Goldilocks’- kesäpäivänhatun kukat ovat näyttävän kookkaat ja kerrannaiset.

Kuteina on iloisen oransseja ja keltaisia kehäkukkia, hempeän vaaleanpunaisia punakosmoksia ja kirjosalvioita, shokkipinkkejä tsinnioita ja syvän violetteja kiinanastereita.

Ruotin puutarhan puolen hehtaarin kokoiselta pellolta löytyy satoja erilaisia kimppukukkalajikkeita.

Hannele Ruoti harppoo kirjosalvioiden keskellä. Vauhdikas vetäisy kukkaveitsellä, ja varret leikkautuvat irti kasvustosta. Kukka toisensa jälkeen kertyy tasamittaiseen punttiin käsivarrelle. Vielä kierros asteripenkissä, ja isosisko Tuula Ruotilla on kaikki tarvitsemansa ainekset kimppujen tekoon.

Lue myös: Kuivakukat luonnosta pöytäkoristeeksi: tee värikäs paikkakimppu ja kattauksen keskipiste

Koristeporkkana ’Dara’ on ruokaporkkanan näyttävä sukulainen.

Toiveena sesonkikukat

Heti sidonnan jälkeen kimput laitetaan viileällä vedellä täytettyihin vesisankoihin ja kiidätetään kylmään.

Sisarusten viljelemiä lähikukkakimppuja myydään parin peninkulman päässä kirkonkylän torilla sekä Helsingin kukkatukussa.

”Kukkien käyttö on muuttunut valtavasti. Nykyään lähes kaikkia lajeja saa ympäri vuoden. Kehäkukkaakin tuodaan Italiasta asti”, Tuula sanoo.

”Toivomme, että sesonkiajattelu tulisi takaisin myös kukka-asioihin. Se olisi paljon ekologisempaakin”, hän jatkaa.

Lue myös: Kukka kuumaan veteen? Ei uskoisi, mutta tämä käsittely saa kukat kestämään – nappaa vinkki kestävän kukka-asetelman tekoon

Hyvässä lykyssä saat poimia kukkia omasta maasta vielä marraskuussakin.

Kukkapelto antaa aineksia runsaisiin kimppuihin. Punaiseen kimppuun on koottu ’Copper Red’ -ikikukkia, ’Matador’-astereita, ’Benary Giant’ -tsinnioita, ’Goldilocks’-kesäpäivänhattua, leijonankitoja sekä ’Fountain’- hirssiä.

Näin perustat kukkamaan

● Aloita kimppukukkien kasvatus helppohoitoisista lajeista kuten kehäkukista, ruiskukista, punakosmoksista, unikoista, ikiviuhkoista ja olkikukista. Voit kylvää ne suoraan kasvupaikalleen keväällä. Jos haluat kasvattaa vain vähän, valitse kylvökukkasekoitus.

● Jos pidät näyttävän kokoisista ja värisistä kukista, kasvata kesäpäivänhattuja, daalioita sekä pensastavia auringonkukkia, jotka tekevät yhteen varteen useita kukkia.

● Kokeile myös kimppujen ja kranssien kuivaamista. Ikiviuhkot, olkikukat, viljahirssit ja monet muut koristeheinät sekä unikoiden siemenkodat säilyvät pitkään kauniina. Kuivata kimppua tai kranssia pimeässä ja kuivassa paikassa, jotta kukkien värit pysyvät kirkkaina.

”Ekologisuus näkyy kaikessa mitä teemme. Hävikkikukistakin saamme iloa, kun kuivaamme ja silppuamme ne värikkääksi konfetiksi, jota voi heitellä hääparin päälle”, Hannele Ruoti sanoo.

Viljelykierrolla terveyttä

Tuula ja Hannele Ruoti kutsuvat kasvattejaan onnellisiksi kukiksi, niin lempeän kasvatuksen ne ovat saaneet. Keväällä peltoon ajetaan kukkien lannoitteeksi edellisvuosien kasvijätteistä muhitettua kompostia. Ravinnerohmut daaliat saavat kasvuunsa lisäpotkua kanankakasta.

Lue myös: Kun kukkakranssi on jo kokeiltu: Kukista tehty kukkatatuointi on seuraava hitti

Kukkapelto on parhaimmillaan loppukesällä. Etualalla kukkivat tsinnia ’Zinderella Peach’ ja kirjosalvia.

Sinivalkoisessa kimpussa on leijonankitoja, ’Timeless’-sinitähtösiä, kirjosalviaa, Matadorasteria ja ’Blue Kiwi’-isovahakukkaa.

Monet kukat keräävät itseensä ötököitä ja tauteja, mutta Tuulan ja Hannelen mieleenkään ei tulisi torjua niitä kemiallisilla karkotteilla. He käyttävät ongelmien ehkäisemiseksi mieluummin luonnonmukaista viljelykiertoa. Samaa kasvia ei koskaan viljellä samalla paikalla kuin vuosi kerrallaan.

Biohajoava muovikate torjuu rikkaruohoja. Se pidättää myös kukkamaasta haihtuvaa kosteutta, mikä vähentää kasteluveden tarvetta.

Lue myös: Roikkuva kukka-asetelma x 3: Näin toteutat juhlien trendikoristeen

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 8/2021.

Näyttävät kukkatornit villitsevät puutarhaintoilijoita somessa. Lukuisissa puutarhaharrastajien suosimissa Facebook-ryhmissä, kuten Puutarha ja Piha – ideoita ja kuvia -ryhmässä, on jaettu pitkin kesää kuvia toinen toistaan innostavammista ja värikkäämmistä torneista.

Näyttävä torni syntyy niin kesäkukista kuin yrteistä tai mansikoistakin, kertoo Kodin Kukat Oy:n toimitusjohtaja ja puutarhuri Juha Toikka. Hän suosittelee kokoamaan tornin roikkuvista kasveista.

”Jos käyttää napakkavartisia ja pystykasvuisia kasveja, on vaarana se, että kukka alkaa painaa liikaa, kun se lähtee kasvaman vinottain. Näin ollen se napsahtaa helposti poikki. Esimerkiksi amppeleissa käytettävät rentovartiset kasvit sopivat torniin hyvin”, Toikka selventää.

Jos haluat käyttää yrttien tai mansikoiden sijaan nimenomaan kukkia, suosittelee Toikka hyödyntämään yksivuotisia kasveja. Teoriassa myös perennat pärjäävät tornissa, mutta talvesta selviytyäkseen ne vaativat kellarin kaltaisen sisäsäilytystilan.

Lue myös: Upeat puutarhat x 10 – katso kuvat ja uppoudu kukkaloistoon!

Michaelan värikäs torni puhkesi kukkaan kesäkuun puolivälin tienoilla. Tornia koristavat muun muassa orvokit ja päivänkakkarat. Kuva: Michaela Sandholm

Kukkatorni syntyy kerros kerrokselta

Toikka neuvoo kasaamaan kukkatornin kerros kerrallaan. Ensin varmistetaan, että puitteet ovat kunnossa: rakenteiden tulee olla hyvät ja kasteluputkien sekä kehikoiden paikallaan. Tornin pohjalle laitetaan ensin multaa ja sitten taimia. Kerros tiivistetään ja prosessi toistetaan niin monesti, että päästään tornin huipulle.

Kukkatornin materiaalin valinnassa vain mielikuvitus on rajana. Myynnissä on valmiita torneja istutuskohtineen ja kasteluputkineen, mutta Toikka muistaa nähneensä myös tynnyreistä, aitaverkosta, rumpuputkista ja puulaatikoista väsättyjä viritelmiä.

”Kukkatornia rakentaessa täytyy muistaa, että ylimääräisen veden on päästävä pois rei’istä. Lisäksi keskelle tarvitaan esimerkiksi salaojaputki, jonka avulla on helppo hoitaa kastelu.”

Valmis pohja koostuu muovisesta rungosta, kasattavasta kasteluputkesta ja jalustasta, joka pitää tornin pystyssä. Rungosta löytyy myös valmiit reiät, joihin taimet laitetaan. Kasteluputki pitää huolen tasaisesta kastelusta.

Erityisesti mullan valintaan kannattaa kiinnittää huomiota.

”Mustaa multaa ei kannata laittaa, sillä se tiivistyy liikaa. Myöskään pelkkä rahkaturve ei ole käyttökelpoista, sillä se painuu kesän aikana alaspäin. Näitä molempia ääripäitä kannattaa vältellä. Parhaiten torniin sopii normaali kesäkukkamulta, jota käytetään esimerkiksi amppeleissa.”

Lannoitukseen sopivat hyvin esimerkiksi lannoitekävyt, jotka asetellaan koko tornin matkalle. Ne huolehtivat tasaisesta peruslannoituksesta kesästä aina syksyyn saakka.

Eila julkaisi kuvan kukkatornistaan Facebookin puutarharyhmässä. Hänen tornissaan loistavat itse siemenistä kasvatetut petuniat. Kuva: Eila Peräkylä

Rentoa ja huoletonta puutarhanhoitoa

Toikan mukaan kukkatornit ovat hitaasti kasvava trendi.

”Olemme myyneet kukkatornipohjaa kohta kymmenen vuoden ajan, ja joka vuosi sitä ostetaan enemmän. Kysynnän määrä ei räjähdä, mutta lisääntyy kuitenkin.”

Toikka kertoo panneensa merkille, että ihmiset ovat yhä innokkaampia kokeilemaan rohkeasti uutta puutarhassa. Erilaiset tornit ja kukkalaatikot ovat suosittuja pihan koristajia.

”Parasta on se, että ihmiset oikeasti innostuvat, kokeilevat ja testailevat. Jos jokin ei onnistu, ei se ole maailmanloppu. Ihmisillä on nykyisin rennompi ja harrastuksenomaisempi asenne puutarhanhoitoon, eikä sitä oteta liian vakavasti. Jos jokin menee pieleen, se ei haittaa. Jos taas onnistutaan, ollaan tyytyväisiä ja jaetaan kuva somessa.”

Innokkaat ehtivät vielä tänäkin kesänä rakentaa oman kukkatorninsa. Toikan mukaan ajatus siitä, että puutarhassa kaiken tulisi olla juhannukseen mennessä valmista, on väistyvä trendi.

”Jos ajatellaan, että alkukesästä on jo oltava valmista, käy helposti niin, että kesken kaikista kuumimman ajan kastelutila loppuu ja kukat menevät pilalle.”

Toikka sanoo, että pitkän kasvukauden ansiosta suurin osa alkukesällä kukintansa aloittavista kasveista pärjää jopa syys-lokakuuhun saakka.

Marjon kukkatorni vaatii seuraavalla kerralla pientä fiksausta, sillä muutama kukka kuoli. Torni oli Marjon ensimmäinen, ja ensi vuonna hän aikoo kehittää siitä hieman erilaisen. Tornista löytyy petuniaa, lobeliaa, orvokkeja. Päällä on miljoonakelloamppeli. Kuva: Marjo Hentilä-Mäkelä

Lue myös: Cottage garden -puutarhatyyli saa inspiraation Englannista – moni tyyliin sopiva lajike viihtyy Suomessakin

Pelargonin lajikkeet ovat nyt suosiossa. Sen tietää Juha Peltonen, joka edustaa jo kolmatta sukupolvea kouvolalaisella Peltosen puutarhalla.

1920-luvulta saakka toiminut kauppapuutarha on erikoistunut kotipelargonien, kuten ruusunnuppu-, tulppaani-, munankuori- ja tähtipelargonien sekä tuoksupelargonien ja luonnonlajien kasvattamiseen. Lajikkeita on noin 200.

Juha hankkii uusia lajikkeita ympäri Eurooppaa, ja vanhojen suomalaisten pelargonien pistokkaita lähettävät puutarhalle myös asiakkaat. Ne kasvetaan emotaimiksi, joista otetut pistokkaat juurrutetaan ja myydään.

Lue myös: Pelargonin pistokkaat ja siemenet ovat oiva tapa kasvattaa uusia kasveja – näin pelargonien lisääminen onnistuu

”Aloin autella puutarhalla jo koululaisena. Aluksi viljeltiin vain hyötykasveja. Pelargoneja kasvatettiin parvekelaatikoihin. Erikoispelargonit tulivat kymmenkunta vuotta sitten”, Juha Peltonen kertoo.

Pistokkaita otetaan varhaiskeväästä kesään. Talvet emokasvit lepäävät kasvihuoneilla 10 asteen lämpötilassa.

”Keräilijät ostavat kasvinsa yksitellen ja kartuttavat kokoelmaansa. Pelargonin ei tarvitse edes kukkia, vaan taimen kauneus voi olla lehdissä. Myös lajikkeen nimellä on monelle merkitystä.”

Puutarhurin oma suosikki on riippuvia kukkaversoja kasvattava australialainen villipelargoni. Isokukkaisista mieleisin on kirjavalehtinen pilaripelargoni ’Platinum’.

Lue myös: Pelargoni kukoistamaan – näiden ohjeiden avulla pelargonisi menestyvät

Pelargonin lajikkeet x 8

Ruusunnuppupelargoni ’Appleblossom’ -lajikkeen kukat ovat isot, näyttävät ja pitkäikäiset. Punertava väri on keväällä vaaleampi, mutta syvenee kesällä. Lajike talvehtii hyvin.

Pelargonin lajikkeet ovat moninaisia. Kerrannaiskukkainen ’Pelkosenniemi’ on vanha Lapista lähtöisin oleva pelargoni. Vankka lajike on varmakasvuinen.

Kääpiöpelargoni ’Trudie’ kasvaa maltillisesti. Värikäslehtisiä taimia ostetaan paljon jo ennen kukintaa.

Pelargonin lajikkeet voivat olla todella vanhaa kantaa. Hentovartinen ’Pori’ kuuluu vanhoihin suomalaisiin lajikkeisiin. Kukat ovat kerrannaiset tai puolikerrannaiset.

Tähtipelargonit kasvattavat suosiotaan. ’Bright Pink’ on vahva lajike, jolla on liuskaiset lehdet ja kukat.

Pilaripelargoni ’Platinum’ kukkii runsaasti ja kasvaa kapeana. Ruukkuun kannattaa istuttaa useita taimia.

’Viva Madeleine’ on puolikerrannainen ja hyvin suosittu. Kasvutavaltaan hennosta lajikkeesta saa vain vähän pistokkaita.

Vaaleanpunakukkainen ’Lavender Lass Deerwood’ kasvattaa australialaisen villipelargonin tapaan rönsyjä.

Näin otat pistokkaan pelargonista

Leikkaa pelargonin latvapistokas nivelen alapuolelta. Hyvä pistokas on 10-15-senttinen ja siinä on useita nivelvälejä.

Poista pistokkaasta alimmat lehdet ja nivelen kalvomaiset korvakkeet. Leikkaa pois emokasviin jäänyt tappi.

Tyviversoja tekevillä lajeilla irrota ruusuke veitsellä taimen tyveltä ja pistä se suoraan kasvualustaan.

Australialainen villipelargoni tuottaa tyviversoja.

Aseta pistokas juurtumaan vesilasiin tai pistä se suoraan kylvö- tai kaktusmultaan. Voit käyttää myös kookoskuitu- tai turvebrikettejä.

Pidä juurtuvat pistokkaat lämpimässä paikassa. Kastele multa kosteaksi, mutta varo liikamärkyyttä. Poista nuput, jos niitä versoo ennen juurtumista.

Lue myös: Perinneperennat eli maatiaisperennat kestävät pohjoisia oloja: katso 8 ihastuttavaa lajia

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 3/2019.

Porkkalan kartano ällistyttää puutarhallaan! Harvalla on pikkupihallakaan näin huolella hoidettua puutarhaa. Eikä tämä puutarha ole pieni – vaan valtava. Kartanopuistolla Lammilla on kokoa huikeat neljä hehtaaria.

Vanhan koivukujan päässä puinen kartanorakennus verhoutuu kesäksi tuuhean villiviinin lehdistön peittoon. Kartanon kupeessa kasvavat yli satavuotiaat siperianlehtikuuset, ja päärakennuksen edustaa koristavat komeat agaavet, Porkkalan kartanopuutarhan nimikkokasvit.

”Tämä on aivan tavallisten ihmisten kotipuutarha. Suurimman osan ajasta pihakin on vain perheemme yksityiskäytössä, mutta viime vuosina olemme avanneet sitä yleisölle sovittaessa”, kartanon tytär ja tuleva emäntä Anniina Rikala esittelee.

Puutarhaa on uudistettu viime vuosina ammattimaisesti ja rakkaudella: Anniina on koulutukseltaan hortonomi ja kasvanut kiinni lapsuutensa maisemaan.

Lue myös: Annalan kartano Helsingissä on loistava puutarhamatkakohde – Koe puutarha 1800-luvun tyyliin

Elämän ympyrä kuvaa elämän kiertokulkua. Ympyrässä on säteittäin sorapintaa ja maanpeitekasveja, kuten varjorikko, taponlehti ja yksivuotinen valkokukkainen tulitorvi.

Porkkalan kartano on vaalinut puutarhaa yli 120 vuotta

Porkkalan kartanon päärakennuksen ympäristö on puolivarjoisa ja vehreä. Askel eteenpäin, ja aurinkoisessa osassa tuoksuvat pensasruusut, ja pihan keskustaa kiertävien hiekkakäytävin vieressä perennapenkeissä kukkivat pionit.

Sinapinkeltaiseksi maalattu huvimaja torneineen kohoaa metsän reunassa, ja ruusutarhan takaa pilkottaa lasikattoinen kasvihuone. Molemmat rakennukset ovat säilyneet läpi sukupolvien ja sotavuosien.

Kartanopuutarhan puistometsän siimeksessä on rakennus, joka toimii yleisötapahtumapäivinä kahvilana. On arvoitus, rakennettiinko puurakennus torneineen alun perin kappeliksi vai huvimajaksi.

Anniinan suku on omistanut kartanon yli 120 vuoden ajan. Siitä saakka, kun suvun esi-isä August Laurell vuonna 1898 lunasti kartanon omistukseensa.

Porkkalan kartano tunnetaan historiassa kuitenkin jo kauempaa 1300-luvulta. Kaksikerroksinen kartanon päärakennus on 1800-luvun alusta. Suvun innostuksesta luontoon ja puutarhaan kertovat alueen elinvoimaisina säilyneet vanhat puistopuut ja luonnonympäristö.

Jättiagaavetkin ovat säilyneet taitavissa käsissä, vaikka maatilan pito on ollut pääosassa. Kun agronomi Laurell toi ne Saksasta 1920-luvulla, trooppiset kasvit, palmut ja kaktukset, olivat kartanopuutarhojen ylpeys.

Vuonna 1898 Porkkalan kartanon ostanut agronomi August Laurell toi jättiagaavet Saksasta 1920-luvulla. Viimeiset vuodet komeat agaavet ovat kasvaneet kesät päärakennuksen edustalla, talvet ne viettävät nykyisin +10 asteen lämmössä autotallissa valoisassa paikassa. Kasvit ovat vanhoja, sillä ne ovat olleet Porkkalassakin jo 90 vuotta.

”Lämpöä rakastavat agaavet tarvitsevat kesällä aurinkoisen ja suojaisan paikan. 1960-luvulle saakka nämä talvehtivat kivinavetan ikkunoilla, mutta nykyisin ne viettävät talven valoisassa autotallissa, jossa lämpötila pidetään 10 asteessa”, Anniina kertoo.

Kartanossa agaavet ovat viettäneet kohta 90 vuotta, mutta kasveilla on ikää enemmänkin. Ne saattavat kohta jopa kukkia, mutta sitä odotellaan ristiriitaisin tuntein.

”Kukinnan jälkeen lehtiruusuke kuihtuu pois. Onneksi taimet ’poikivat’ sivuruusukkeita talteen otettavaksi, joten perinne saadaan varmasti jatkumaan.”

Lue myös: Puutarhamatka Hollantiin vie väriloiston ja sipulikukkien keskelle – ota talteen 5 kohdetta

Vanhat pelargonit viihtyvät kesän kasvihuoneen lämmössä sateelta suojassa. Kaikki esineistö, kuten vanhat työkalut ja tarpeet, ovat löytyneet tilalta.

Omia lajikkeita vain kartanopuutarhassa

Puutarhassa on vaikutteita ei aikakausilta. Osa puiston hiekkakäytävistä on 1800-luvun puolivälistä. Komeat siperianlehtikuuset on istutettu 1880-luvulla. Kartanolle johtavan koivukujan puista kolme on alkuperäistä eli ne ovat iältään 135-vuotiaita.

Puiston suunnittelijaa ei tiedetä, eikä alkuperäisiä kasviluetteloita ole säilynyt. Kartanon henki ja tyyli ovat kuitenkin Anniina Rikalalla hallussa. Hän tuntee eri aikakausien kasvit ja on reilun 15 vuoden aikana kehittänyt puutarhaa nykyiselleen.

”Etenkin kukkia on tullut lisää aikojen saatossa kadonneiden kukkamaiden tilalle. Sota-aikaan ja sen jälkeen hyötykasvit olivat puutarhassa tärkeämmässä osassa.”

Sinisarja (Agapanthus) kasvatetaan mukuloista, jotka istutetaan ruukkuihin keväällä. Kasvi talvehtii viileässä mutta pakkasettomassa valoisassa paikassa. Juurakkoa ei kannata jakaa ennen kuin pakollista, sillä kasvi kukkii parhaiten, kun ruukku on mukuloiden täyttämä.

Salkoruusu (Alcea rosea) on jopa useiden metrien korkuiseksi kasvava perinnekasvi, joka kukki ennen vanhaan monen mökin lämpimällä ja aurinkoisella seinustalla. Vanhat maatiaiskannat talvehtivatkin perennojen tavoin, mutta nykyisin tarhasalkoruusuja kasvatetaan kaksivuotisina. Ne siementävät kukkineen taimen ympärille itsestäänkin.

Puiston kasvikantaa on kartoitettu. Vanhaa kantaa oleva saksankurjenmiekka (Iris) on 1900-luvun alusta. Kurjenmiekat lisääntyvät juurakoista, jotka kasvavat maanmyötäisesti laajalle alueelle. Juurakot jaetaan keväällä tai syksyllä.

Vaikka puistoon on nyt istutettu uusia koristekasvilajeja ja -kantoja, siellä on onnistuttu säilyttämään myös vanhaa. Luonnonvarakeskus on kartoittanut alueelta yli sata vanhaa kasvilajia. Porkkalan kartanolla on oma saksankurjenmiekka ja pensasruusu, joita ei ole tavattu muualta.

Puiston suunnittelijaa ei tiedetä eikä alkuperäisiä kasviluetteloita ole säilynyt.

Porkkalan kartanon hirsirakenteisen päärakennuksen ensimmäinen kerros on vuodelta 1804, ja toisen kerroksen valmistumisvuodeksi arvioidaan vuotta 1820. Kaksikerroksinen Porkkalan kartano on Rikalan perheen yksityiskoti. Kartano on ollut suvun omistuksessa jo reilut 120 vuotta.

Porkkalan kartano on ennen kaikkea yksityiskoti ja kotipuutarha

Kartanopuutarhan vanhalla puolella, päärakennuksen ympäristössä, kasvaa suuria koivuja, lehmuksia, pihtoja ja lehtikuusia. Talon takana on nurmikenttä ja viihtyisät oleskelualueet. Perennaistutukset muodostavat saarekkeita puiden ja pensaiden ympärille.

Porkkalan kartanoa ympäröivät puukujanteet, joiden puista osa on ikivanhoja. Lehmusten joukossa kasvaa muutama koivu. Koivut reunustavat myös kartanoon johtavaa tietä.

Anniinalle yksi tärkeimmistä paikoista on puistometsään perustettu luontopolku, jossa voi rauhoittua ja tutkia alueen luontoa ja metsäkasvien kehitystä. Aurinkoisessa ja tuoksuvassa ruusumaassakin on oma viehätyksensä. Hän pitää perennoista, joissa on roosan ja liilan sävyjä.

Kartanon puutarhassa näkyvät eri vuosikymmenten ja jopa vuosisatojen kerrostumat. Vanhan osan pihalampi kunnostettiin muutama vuosi sitten, ja nyt sen reunoja verhoilevat isojen puiden kevyessä varjossa viihtyvät päivänliljat, kurjenmiekat ja kuunliljat.

Alueen itäpuolella sijaitsee lasinen kasvihuone, joka on liki 100-vuotias. Sen läheisyydessä on myös pieni hyötytarha viljelylaatikoihin perustettuna. Kesällä Anniinan aika menee paitsi kartanon puutarhassa myös sen taimimyymälässä.

”1900-luvun alussa täällä on työskennellyt puutarhuri, mutta vaikka puutarha on minunkin ammattini, tämä kartanopuutarha on ennen kaikkea perheemme kotipuutarha ja harrastus”, Anniina Rikala sanoo.

Lue myös: Esplanadin puisto on puutarhamatkan arvoinen kohde: Puistossa on käyty näyttäytymässä ja viljelty jopa lanttua

Haloilla lämmitettävä kasvihuone on rakennettu 1930-luvulla. Nyt upeaa tilaa entistetään Museoviraston kanssa yhteistyössä.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 8/2021.

Saviruukku on edullinen ja varma valinta kasveille sisällä ja ulkona. Vasta muutama vuosikymmen sitten lähes kaikki kodin kukat kasvoivat saviruukuissa ennen kuin muoviruukut tulivat. Saviruukkuja Suomessa valmisti muun muassa Tyrvään keramiikka, jonka pohjaleimalla varustettuja ruukkuja keräilläänkin.

Terrakottaruukut, eli punasaviruukut, ovat yhä hyvä valinta. Keramiikkaharrastajat valmistavat nykyäänkin astioita ja kukkaruukkuja; muut saamme ne helpoimmin puutarha- tai kukkakaupasta. Punasaviruukku antaa anteeksi liikakastelun, joka on usein syy kasvien huonovointisuuteen.

Lue myös: Sipulikasvien jakaminen nopeuttaa kukkamaton syntymistä – lue vinkit!

Saviruukkuja on monenkokoisia ja mallisia. Perinteisin on alas kapeneva malli, jonka pohjassa on reikä. © Pekka Holmström

Mille kasveille sopii saviruukku?

Koska huoneilma on kuivaa, saviruukut kuivuvat etenkin sisällä herkästi. Punasaviruukku haihduttaa pinnaltaan vettä, joten se imee kosteutta mullasta.

Siksi se ei ole paras valinta tasaista kosteutta vaativille huonekasveille, mutta sopii erityisen hyvin kaktuksille, mehikasveille ja pelargoneille, jotka puolestaan kaihtavat liikakosteutta.

Punasaviruukut ovat edullinen valinta myös isoille huonekasveille: kun kasvi on kookas, tarvitaan iso ruukkukin. Isoon ruukkuun mahtuu paljon multaa, joten se ole niin herkkä kuivumiselle. Käytä punasaviruukun alla aina vesitiivistä aluslautasta.

Ulkona ilma on kosteampaa, joten ainakin teoriassa punasaviruukun haihduttaminen on vähäisempää etenkin varjoisissa paikoissa. Auringossa saviruukut kuitenkin lämpenevät ja kuivuvat yhtä lailla kuin sisällö. Jos kesä on hyvin sateinen, saattaa käydä niin, että saviruukuissa kasvit eivät kärsi liikamärkyydestä samalla tavalla kuin muovisissa.

Lue myös: Kevät tulee ja sormet syyhyävät, mutta voiko ja kannattaako jo istuttaa? Katso, milloin on taimien oikea istutusaika

Saviruukku antaa anteeksi liikakastelun, sillä huokoinen ruukku haihduttaa vettä.

Pitääkö saviruukut liottaa ennen istuttamista?

Kyllä, sillä kuiva saviruukku imee itseensä vettä. Jos et liota sitä vedessä, se imee vettä kukkamullasta. Aseta ruukku veteen puoli tuntia ennen käyttöön ottamista.

Lue myös: Huonekasvien mullanvaihto tehdään keväällä – 6 vinkkiä kukoistaviin kasveihin

Saviruukku ja värjäymät – apua!

Kasveille patinasta ei ole harmia. Värjääntymät ovat vain esteettinen haitta – jos sitäkään. Huokoinen punasaviruukun ”hikoilee” pintaansa kukkamullan kalkkia ja lannoitetta.

Myös aluslautaselle valunut lannoitevesi imeytyy ruukkuun, ja valkoista väritystä syntyykin monesti ensin ruukun alaosaan. Kosteana kesänä ulkona varjoon aseteltujen ruukkujen pintaa voi värittää myös pehmeä homepeite. Maakosketuksessa ruukkuun saattaa nousta jopa sammal.

Lue myös: Tomaatin kasvatus parvekkeella ja kasvihuoneessa – ota vinkit talteen ja kasvata itse tomaatit!

Ulkona saviruukku ottaa herkästi väriä kosteasta maasta.

Saviruukku ja huolto: Kuinka sen saa puhtaaksi?

Jos haluat pitää pinnan puhtaana, pese pintaa säännöllisesti tai ainakin ruukunvaihdon yhteydessä. Mitä pidemmän ajan lika saa huokoiseen saveen pinttyä, sitä hankalampi se on poistaa.

Vesipesu ja tiskiharja vähimmillään riittäävät. Tarvittaessa käytä karkeapintaista pesusientä ja lisää pesuveteen saippuaa. Ikivanhaa patinaa ei kyllä saa pois millään. Halutessasi vaihda silloin ruukku uuteen.

Kenellä saviruukkuja on, sillä on myös ruukunsirpaleita. Pudotessaan saviruukku herkästi rikkoontuu. Joskus ruukku halkeaa juuriston paineestakin. Ruukunsirpaleita ei kannata heittää hukkaan, vaan niitä voi käyttää ruukkujen salaojituksessa ja tai murskata mullan pinnan katteeksi.

Voiko saviruukun patinoitumista tai sammaloitumista jouduttaa?

Uusi saviruukku voi pistää silmään vanhempien joukossa. Mieleen voi tulla, josko patinoitumista voisi jouduttaa.

Vanhoissa ruukuissa kalkki ja ravinteet tekevät tehtävänsä, mutta kosteassa paikassa pihalla, etenkin maakosketuksessa, patinaa syntyy lyhyessäkin ajassa. Sivele ruukun pinta jugurtilla tai piimällä ja pidä ruukku kosteana istuttamalla siihen reilua kastelua vaativa taimi. ”Patinointi” onnistuu parhainen ulkona, sillä huoneilma on liian kuivaa.

Lue myös: Vau, millainen kaktuspuutarha ja vielä Suomessa! Katso kuvat Elinan ja Jussin ihmeellisestä puutarhasta, josta löytyy jopa 30-vuotias kaktus

Yhtenäinen ruukkupuutarha syntyy erikokoisilla saviruukuilla.

Japanintatar (Reynoutria japonica) on monivuotinen, nopeakasvuinen ruoho, joka muodostaa tiheitä kasvustoja. Se on kansallisesti haitalliseksi säädetty vieraslaji. Sitä ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda Suomeen muista EU-maista tai niiden ulkopuolelta. Japanintataria ei myöskään saa pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa tai luovuttaa eteenpäin.

Japanintatar on haitallinen, sillä voimakkaana kasvina se varastaa elintilaa muilta lajeilta. Muiden suurten tattarien tapaan se leviää tehokkaasti ja kilpailee kulttuurikasvillisuuden kanssa asutuksen läheisyydessä. Esimerkiksi puuvartisten kasvien siemenet eivät pysty itämään tiheissä tatarkasvustoissa. Alueen luontainen kasvillisuuden kehitys hidastuu ja muuttuu täysin.

Japanintattaren leviämistä tulee estää, ja sen aiheuttamia haittavaikutuksia rajoittaa. Hävittäminen on hankalaa ja vaatii useamman vuoden ahkeraa työtä, mutta näillä vinkeillä voit onnistua pääsemään vieraslajista eroon.

Lue myös: Komealupiinin kasvattaminen kotipihassa on kiellettyä – näin onnistut ikävän vieraslajin hävittämisessä

Japanintattaren kukinnot ovat pystyjä terttumaisia viuhkostoja, joiden terälehdet ovat valkoisia tai vaaleanpunaisia.

Näin tunnistat japanintattaren

Varret ovat lähes haarattomat, ontot, ”bambumaiset” ja hieman puumaiset. Ne ovat väriltään vaaleanvihreät.
Kasvi voi kasvaa kolmemetriseksi.
Lehdet ovat noin 10–15 cm pitkät. Ne ovat kolmion muotoiset, tylppätyviset ja pitkä- ja kapeakärkiset.
Kukkii Suomen oloissa syys-lokakuussa. Kukinnot ovat pystyjä terttumaisia viuhkostoja, joiden terälehdet ovat valkoisia tai vaaleanpunaisia.

Japanintatar on yksi maailman haitallisimmista vieraslajeista.

Hävitä japanintatar näiden ohjeiden avulla

Helpointa tattaren hävittäminen on kasvin ollessa vielä pieni, jolloin pienimmät taimet voi kiskoa juurineen irti käsin. Pienialaisten kasvustojen hävittäminen voi onnistua kasvuston varsien katkaisulla ja peittämisellä vahvalla muovilla tai pressulla 3–4 vuoden ajaksi.
Kasvin hävittämiseksi sen kaikki juuret ja juuren osat on poistettava maasta, sillä pienikin juurakon palanen mahdollistaa uuden kasvuston kasvamisen. Maan kaivaminen ja kuljettaminen edesauttaa leviämistä.
Tehokkain hävittämismenetelmä on varsien katkaiseminen ja torjunta-aineen ruiskuttaminen onttoihin varsiin. Menetelmä tulee toistaa muutaman kerran vuodessa niin kauan, kunnes kasvusto on hävinnyt.

Lue myös: Haitallinen jättipalsami on helppo hävittää – näillä ohjeilla onnistut!

Ole tarkkana, kun hävität kasvijätettä

Kasvijätettä hävittäessä on varmistettava, että japanintattaren juuret ja varret ovat kuolleita. Elävät osat voivat levitä kompostin tai maamassojen mukana uusille kasvupaikoille. Lehdistä kasvi ei leviä, joten ne voi jättää paikoilleen maatumaan.

Poistetut varret ja juuret tulee kuivata tai polttaa, sillä kompostissa ne tuhoutuvat varmasti vain hyvin korkeissa lämpötiloissa.

Juurakonkappaleita sisältävän maan siirtelyä kannattaa välttää, sillä kasvi leviää niiden välityksellä. Tattarien siirtämistä vesistöjen äärelle tai sellaisiin paikkoihin, josta ne pääsevät leviämään valvomatta luontoon, tulee välttää.

Kasvustojen leviämistä voi estää juurimaton avulla.

Lähteet: Vieraslajit.fi, Allergia.fi

Lue myös: Piharemontti siirtolapuutarhassa kesti kuukauden: lopputuloksena on koko kesän kukkiva puutarha

1. Kestävät perennat ilahduttavat vuodesta toiseen helppohoitoisella mökkipihalla

Pian ne jo nousevat esiin, nimittäin voikukat ja vuohenputket. Älä stressaa, vaan poimi kukkakimppu rikkaruohoista. Tienpientareelta, ojanpenkalta ja pihan perältä löydät ilmaista kukkakauneutta.

Lue myös: Rikkaruohojen kitkeminen on helpompaa, kun torjut rikkaruohot etukäteen – poimi vinkit!

Mikä on rikkakasvi?

Juolavehnä, maitohorsma, voikukka, vuohenputki… rikkakasvilista on loputon. Kaikille kasveille on luonnossa oma paikkansa ja tehtävänsä, mutta tarkan puutarhurin mielestä rikkakasvit ovat ilmeisen tarpeettomia, tai ainakin ärsyttäviä.

Rikkakasvina pidetäänkin kasveja, jotka kasvavat puutarhurin mielestä väärässä paikassa.

Maaperän indikaattorit

Rikkakasvit viihtyvät tietynlaisissa olosuhteissa, kuten muutkin kasvit. Jotkut nauttivat kuivasta, tiiviistä maasta, toiset viihtyvät ravinteikkaassa, kosteassa tai vaikkapa happamassa kasvualustassa.

Rikkakasvit siis kertovat meille maaperän ravinnetilasta. Esimerkiksi piharatamon löytää kasvamasta yleensä paikoista, joissa maaperä on tiivistynyt, vähäravinteinen.

Voikukka puolestaan kasvaa oikeastaan missä vain, hevonhierakka happamassa maassa. Rikkakasvien olemassaolosta voimme siis päätellä myös asioita maan koostumuksesta.

Lue myös Anna.fi:stä: Näin syntyy upeita kukkakimppuja kotiin – kukkia rakastavat naiset näyttävät, miten materiaalia löytyy luonnosta myöhään syksylläkin

Kukkakimppu rikkaruhoista: Inspiroidu ja kokeile

Katsele rikkakasveja uudella tavalla. Ryhdikäs olemus, vankka varsi, heleä kukkaväri, siro kukinto tai nuhkea kukka voivat inspiroida kotifloristia.

Kerää mieleisiäsi rikkakasveja kimppujen ja asetelmien koristeeksi mieluiten aamulla, jolloin kasvin nestejännitys on parhaimmillaan.

Voit myös vesittää rikkakasvit, leikata varsiin imupinnat ja antaa varsien imeä vettä kunnolla esimerkiksi yön yli. Poista myös kukkavarsista alimmat lehdet, jotta veden alle jäävät lehdet eivät likaisi vettä.

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 4/2020.

Siirtolapuutarhat ovat virkistäviä viherparatiiseja, joista saavat nauttia niin mökkien omistajat kuin satunnaiset ohikulkijatkin. Yleensä siirtolapuutarhat ovat kaupungille kuuluvia puistoalueita, jotka ovat avoinna kukkaloistosta pitäville vierailijoille tiettyinä kellonaikoina. Palstat, jollaisella myös mökki usein sijaitsee, ovat viljelijöiden yksityisaluetta.

Lue myös: Huvilaan oli ennen varaa vain rikkailla kaupunkilaisilla, nyt mökki on koko kansan kesänviettopaikka

Kokosimme yhteen kahdeksan hurmaavinta siirtolapuutarhaa. Inspiroidu vehreistä puutarhoista ja suloisista mökeistä!

1. Vanha vantaalainen kesäparatiisi

Keittiön kaapit ja taso on ostettu Ikeasta. Kaikki astiat ovat peräisin nettikirpputoreilta ja poistomyynneistä, kierrätyspisteistä tai saatu perintönä. Kuva: Jaanis kerkis

Lenin ja Arton kahdenkymmenen neliön siirtolapuutarhamökki sijaitsee Viherkummun siirtolapuutarha-alueella Vantaalla. Vuonna 1952 rakennettua mökkiä asuttavat kesäisin Lenin ja Arton lisäksi pariskunnan kaksi lasta.

Mökin sisustus on rakentunut pikkuhiljaa. Sisätilat oli alun perin verhoiltu mäntypaneeleilla, mutta Leni maalasi ne valkoisiksi. Nykyisin sisustus on vahvasti punakeltainen.

Lue lisää Lenin ja Arton mökistä täältä!

2. Nelihenkinen perhe 12 neliön mökissä

Helsingin Kivinokassa ei varsinaisesti ole omia pihoja. Jokaisella mökillä on kuitenkin oma rauha, sillä mökkien sijoittelu on väljää. Kuva: Kaisu Kaplin

Hanne ehti haaveilla viljelypalstasta Helsingin Kivinokassa kymmenen vuotta ennen lopullista ostopäätöstä. Nyt 12 neliön siirtolapuutarhamökissä viihtyy nelihenkinen perhe.

”Täällä voi kokea urbaania maalaishulluutta keskellä kaupunkia. Näen itseni täällä mummona viettämässä aikaa kesät talvet. Höpsönä Kivinokan muijana, joka peseytyy avannossa ja kulkee ilman kenkiä”, Hanne kertoo.

Lue lisää ja katso kuvat upeasta pikkumökistä täältä!

Lue myös: Siirtolapuutarha oli ennen lähinnä pottumaa – nyt kiireiset kaupunkilaiset korjaavat kesähuviloita isolla rahalla

3. Remontilla koko kesän kukkiva siirtolapuutarha

Margitin ja Jarin rakensivat siirtolapuutarhatontilleen uuden mökin ja remontoivat puutarhan. Kuva: Jonne Räsänen

Helsinkiläiset Margit ja Jari halusivat remontoida siirtolapuutarhansa pihan niin, että huoliteltu puutarha kukkisi läpi koko kesän. Vanhoista puista ja kasveista pariskunta ei halunnut luopua.

Urakassa päätettiin turvautua ammattilaisen apuun. Kuukauden kestäneen remontin lopputuloksena syntyi näyttävä pihakokonaisuus, jonka kasvit koottiin pääosin tontin vanhoista taimista.

Tutustu Margitin ja Jarin siirtolapuutarhatonttiin täältä!

4. Maailman pohjoisimman siirtolapuutarhan erikoisuus on lappilainen villiyrtti

Perinneperennat ovat suosittuja napapiirillä, sillä ne ovat tottuneet ilmastoon. Kuva: Paula Ritanen-Närhi

Maailman pohjoisin siirtolapuutarha sijaitsee Rovaniemellä. Napapiirin ryhmäpuutarha on seitsemän kilometrin päässä kaupungista ja siellä on 23 mökkiä. Mökkipalstat ovat suuruudeltaan noin 300 neliömetrin kokoisia.

Puutarhoissa viihtyvät niin perinneperennat kuin kesäkukatkin, ja hyötytarhoissa kasvaa muun muassa perunaa, marjoja ja pikkuvihanneksia. Pihalla viihtyy myös lappilainen erikoisuus, hapro-yrtti.

Tutustu Napapiirin ryhmäpuutarhaan täältä!

6. Sulkurannan hurmaava siirtolapuutarha

Siirtolapuutarhan avoin portti kutsuu vierailijan peremmälle pihamaalle. Kuva: Suvi Laine

Jyväskylän Sulkurannan siirtolapuutarhassa on vaaleanpunainen mökki, jonka hupaisan hauska miljöö nostaa hymyn huulille. Leikkimökin katto kasvaa luonnonkukkia, ja sen edessä päivystää keraaminen siilipariskunta. Piha on suloinen sekoitus kukkia, vanhoja esineitä ja pikkupatsaita.

Juttu omannäköisestä paratiisista on julkaistu Kotiliedessä 12/2012.

7. Piha pyörämatkan päässä

Kulkupelinä kerrostalokodista palstalle toimii Jopo. Sen tarakalla citymökille matkaavat multapussit, kasvit ja kissa. Kuva: Hanna Marttinen

Mikäli omasta asunnosta ei halua luopua, mutta sormet syyhyävät päästä kitkemään, on siirtolapuutarhatontti kätevä ratkaisu. Mökki siirtolapuutarhassa mahdollistaa mökkiunelman urbaanin kaupunkielämän keskellä.

Juttu puutarhaunelman toteuttamisesta ilman tarvetta muuttaa julkaistiin Kotiliedessä 14/17.

8. Keidas keskellä kaupunkia

Koriste- ja hyötykasvit kasvavat siirtolapuutarhatontilla sulassa sovussa. Kuva: Pekka Holmström

Oma siirtolapuutarhamökki opettaa puutarhurille nöyryyttä ja luonnon kanssa yhteistyössä toimimista. Hyöty- ja koristekasveja ei tarvitse erotella, vaan kasvit saavat olla siellä, missä hyvä on. Rehevällä tontilla kasvaa pionien katveessa mansikkaa, salaatteja, persiljaa, valkosipulia ja villirukolaa.

Juttu keitaasta keskellä kaupunkia on julkaistu Kotiliedessä 13/2011.

Havukasvit, kuten havupuut ja -pensaat, ovat pitkäikäisiä, joten kasvupaikka kannattaa harkita tarkkaan. Istuttajan on hyvä selvittää toivotun lajin vaatimukset, ja valita paikka ensisijaisesti niiden mukaan. Kun laji kasvaa oikeassa paikassa, se voi hyvin ja talvehtiminen on varmempaa.

Lue myös: Hyvin hoidettu pensasaita on pihan komistus – onko valintasi leikattava pensasmuuri vai vapaasti kukkiva aidanne?

Havukasveihin kuuluu sekä aurinkoisen että varjoisan paikan lajeja. Jotkut lajit viihtyvät kuivassa ja toiset kosteassa. Myös ravinteiden tarve vaihtelee lajeittain. Kalkinsuosijoita havut eivät ole, joten ne viihtyvät hyvin luonnostaan happamassa maaperässämme.

Tutustu havujen kasvupaikkavaatimuksiin ennen istuttamista

Alla olevat suositukset ovat ohjeellisia, ja ne voivat vaihdella kasvupaikan muiden olosuhteiden mukaan. Kasvit selviytyvät monenlaisilla paikoilla, mutta ota huomioon suositusten suuntaviivat.

Havukasvit aurinkoon

Engelmanninkuusi (Picea engelmannii)
Kotikataja (Juniperus communis)
Siperianlehtikuusi (Larix sibirica)
Serbiankuusi (Picea omorica)

Havukasvit puolivarjoon tai varjoon

Pihdat (Abies sp.)
Metsäkuusi (Picea abies)
Japaninmarjakuusi (Taxus cuspidata)
Kanadantuija (Thuja occidentalis)

Havut niukkaravinteisiin paikkoihin

Kotikataja (Juniperus communis)
Tuivio (Microbiata decussata)
Metsämänty (Pinus sylvestris)

Havut, jotka viihtyvät keskiravinteisilla paikoilla

Lännenpihta (Abies lasiocarpa)
Serbiankuusi (Picea omorica)
Siperiansembra (Pinus cembra ssp. sibirica)
Valkokuusi (Picea glauca)

Havut, jotka tarvitsevat runsaravinteista ja multavaa maata

Siperianpihta (Abies sibirica)
Douglaskuusi (Pseudotsuga menziesii)
Japaninmarjakuusi (Taxus cuspidata)
Jättituija (Thuja plicata)

Lähde: Pentti Alanko ja Mikko Lagerström, Havupuut ja -pensaat puutarhassa (WSOY)

Havuja eri paikkoihin

Suuriksi monen metrin korkuiseksi kasvavat kuuset, pihdat ja männyt sopivat etenkin isoihin puutarhoihin ja metsikköihin, joissa niillä on tilaa kasvaa luonnolliseen kokoonsa. Myös kanandantuijat venähtävät vuosien mittaan usean metrin korkuisiksi.

Keskikokoisia 0,5-2 m korkuisiksi kasvavia pesäkuusia, tapionpöytiä, siilikuusia ja vuorimäntyjä voi käyttää rinteiden verhoiluun. Kaupunkitontille sopivat myös melko hitaasti kasvavat kartiovalkokuuset. Timanttituijat pysyvät luonnostaan kapeina.

Matalimmat maanpeitehavut, laakakatajat, tuiviot ja kääpiövuorimännyt, peittävät maata rinteissä ja helppoa hoitoa kaipaavien pihojen pinnoilla. Niistä saa kohokohtia kivikkoryhmään muiden pikkupensaiden ja perennojen lisäksi.

Pikkuhavuja voi istuttaa myös piha-altaisiin tai ruukkuihin. Kasvuolot ovat siellä ankarammat kuin puutarhaan istutetuilla, joten sinne kannattaa istuttaa alueella hyvin talvenkestäviä lajeja. Rajoitettu kasvualusta kuivuu herkästi, joten parhaiten siellä selviävät katajat, männyt ja tuijat.

Istuta havukasvit keväällä tai loppukesällä

Havukasvien taimia viljellään Suomessakin, mutta monet puutarhamyymälöiden taimet ovat tuontitavaraa. Jos tarjolla on kotimainen vaihtoehto, se kannattaa valita. Kotimaiset taimet ovat jo valmiiksi pohjoisiin oloihimme sopeutuneita.

Taimet myydään useimmiten astiataimia, joiden istutus onnistuu läpi kasvukauden. Paras istutusaika on keväällä ja loppukesällä, jolloin taimet ehtivät juurtua ennen talven tuloa. Keskikesälläkin voi istuttaa, mutta kastelua tarvitaan paljon.

Istuta havut näin

Kastele taimet edellisenä iltana tai useita tunteja ennen istuttamista. Havut eivät nuudu helposti, mutta kostea juuripaakku on helpompi käsitellä.
Poista kasvatusruukku, ja tarkista juuristo. Jos juuripaakku on tiivis ja ruukun reunoja pitkin kiertynyt, leikkaa juuristoon muutamia viiltoja, jotta kerä avautuu ja juuristo levittäytyy laajalle.
Kaiva taimelle kuoppa, joka on puilla 60–80 senttiä ja pensailla 30–60 senttiä syvä ja leveä. Istuta taimet entiseen syvyyteensä ja kastele runsaalla vedellä. Jos maata pitää parantaa, käytä havuille tarkoitettua multaa.
Jos istutat havuja kesällä, varjosta taimia keppien varaan levitetyllä harsolla tai säkkikankaalla. Myös kastelutarve on runsainta kesällä.
Kastele vasta istutettuja taimia sään mukaan noin 2–3 kertaa viikossa. Kaiva istutuslapiolla kuoppa, ja tunnustele kosteutta pintaa syvemmältä. Kastelua saatetaan tarvita vaikka hieman sataisi.

Lue myös: Kuinka hyvin tunnet Suomen metsien puulajit? Tee testi!

Varjosta nuoret havut kevätauringolta

Havukasveja ei talvisuojata, mutta ensimmäisinä vuosina etenkin avoimilla paikoilla ne kaipaavat suojaa kevätauringolta.

Kun maa on vielä jäässä mutta kevätaurinko päivisin lämmittää, kasvit saattavat kuivua, kun ne eivät saa jäisestä maasta vettä haihduttamansa tilalle.

Sopivia varjostukseen ovat kevyet, muoviset verkot, jotka voi asetella suoraan oksille. Säkkikangas on kaunis, mutta se saattaa painaa oksia, jos sen päälle sataa painavaa lunta.

Kevättalvella lunta saattaa sataa niin, että se on syytä kopistella pois. Etenkin räntälumi on painavaa, mutta se putoaa pois kasvin oksia kopauttamalla.

Havukasvit ovat helppohoitoisia

Havukasvit kaipaavat leikkaamista ani harvoin, vain kuivat ja vahingoittuneet oksat poistetaan. Jos eläviä oksia poistetaan, runkoon jätetään 5–10 sentin mittainen tappi. Se leikataan pois oksankaulusta vahingoittamatta pihkan valumisen päätyttyä.

Havuja voi halutessaan muotoilla. Kuusiaitaa kasvatetaan tiheäksi leikkaamalla sitä vuosittain niin, että uusinta kasvua jätetään vain muutama sentti. Vuorimännyt tuuheutuvat, kun latvaversoista leikataan alkukesällä puolet pituudesta. Marjakuuset kestävät vanhojenkin oksien typistämistä.

Topiariaksi sanotaan havujen leikkaamista palloiksi tai muihin muotoihin. Oksat saattavat olla neulasista paljaaksi nypityt, mutta päissä on havupallot. Havuja voi leikata perinteisesti talvella, mutta ne kestävät myös kasvukauden aikana leikkaamista.

Lue myös Anna.fi:stä: Pihallasi voi kasvaa supermarja: marja-aronia sisältää enemmän antioksidantteja kuin mikään muu marja tai hedelmä

Lannoita kohtuudella, kalkitse harkiten

Käytä lannoitteita kohtuudella etenkin, jos kyseessä on alueella talvenarka laji. Riittää, kun levität puutarhaan moniravinteista väkilannoitetta muutaman vuoden välein. Jos levität joka kevät kompostin keväällä kasvien katteeksi, se riittää.

Havukasvit eivät ole kalkinsuosijoita, joten maaperämme luonnollinen happamuus on niiden mieleen. Jos maan tiedetään olevan hyvin hapanta, puutarhaa perustettaessa kannattaa käyttää peruslannoitettua ja kohtuudella kalkittua kasvualustaa.

Viljelytutkimus on varmin tapa selvittää maan ravinne- ja kalkitustarve. Muutaman taimen istuttaja voi käyttää happaman maan kasvien erikoismultaa.

Laatikkoviljelyllä saa puutarhaan hyötyä ja silmäniloa

Varhainen sato

Myös nämä jutut voisivat kiinnostaa sinua:

Puutarhaprojekti

Myös nämä jutut voisivat kiinnostaa sinua:

1. Irmeli

2. Viikatemies

3. Pena

4. Kaisa Kana

5. Erkki ja Hilma

6. Veistokset ja maalatut kivieläimet

7. Iita Isopää

Myös nämä jutut saattaisivat kiinnostaa sinua:

Taidetta myös puutarhaan

Suuri kasvihuone ja kasvivalinnat vanhaan miljööseen sopiviksi

Niitty kukkapenkkinä

Myös nämä jutut voisivat kiinnostaa sinua:

Mausteunikonsiemenet voivat olla vanhempia kuin puutarhaan tarkoitetut siemenet

Myös nämä jutut voisivat kiinnostaa sinua:

Kestävät perennat ilahduttavat vuodesta toiseen helppohoitoisella mökkipihalla

Luonnonkukat ovat tottuneet selviämään omissa oloissaan

Helppohoitoinen mökkipiha on yhtä kuin metsänpohja

Helppohoitoinen mökkipiha kannattaa rakentaa heinänkorren varaan

Tuoreena, kuivattuna tai koivuvetenä

Myös nämä jutut saattaisivat kiinnostaa sinua:

Cottage garden on pieniä paratiiseja

Tuo tyyliin runsautta kasvivalinnoilla

Kokeile luoda tyyli pohjoisessa viihtyvillä lajeilla

Koirille myrkylliset kasvit ulkona

1. Alppiruusu

2. Marjakuusi

3. Krookus

4. Kielo

5. Tuija

Koirille turvallisia ulkokasveja

1. Voikukka

2. Heinät

3. Piharatamo

4. Useimmat puut ja pensaat

Myös nämä jutut saattaisivat kiinnostaa sinua:

Toiveena sesonkikukat

Viljelykierrolla terveyttä

Myös nämä jutut voisivat kiinnostaa sinua:

Kukkatorni syntyy kerros kerrokselta

Rentoa ja huoletonta puutarhanhoitoa

Myös nämä jutut saattaisivat kiinnostaa sinua:

Näin otat pistokkaan pelargonista

Myös nämä jutut saattaisivat kiinnostaa sinua:

Porkkalan kartano on vaalinut puutarhaa yli 120 vuotta

Omia lajikkeita vain kartanopuutarhassa

Porkkalan kartano on ennen kaikkea yksityiskoti ja kotipuutarha

Mille kasveille sopii saviruukku?

Pitääkö saviruukut liottaa ennen istuttamista?

Saviruukku ja värjäymät – apua!

Saviruukku ja huolto: Kuinka sen saa puhtaaksi?

Voiko saviruukun patinoitumista tai sammaloitumista jouduttaa?

Myös nämä jutut voisivat kiinnostaa sinua:

Näin tunnistat japanintattaren

Hävitä japanintatar näiden ohjeiden avulla

Ole tarkkana, kun hävität kasvijätettä

Myös nämä jutut saattaisivat kiinnostaa sinua:

1. Kestävät perennat ilahduttavat vuodesta toiseen helppohoitoisella mökkipihalla

Mikä on rikkakasvi?

Maaperän indikaattorit

Kukkakimppu rikkaruhoista: Inspiroidu ja kokeile

Myös nämä jutut saattaisivat kiinnostaa sinua: