Listasimme yleisimmät perhoset vuodelta 2016. Paljastettakoon jo tässä, että monelle tuttu nokkosperhonen ei aivan kirinyt päiväperhosten kärkikymmenikköön, vaan jäi listauksessa sijalle 11.
1. Tesmaperhonen
Keski- ja Etelä-Suomessa tesmaperhosen voi sekoittaa kirjopapurikkoon, jolla myös on suuria silmätäpliä. Tesmaperhosen silmätäplät ovat kuitenkin huomattavasti pienempiä, ne ovat harvemmassa ja osassa alapinnan täpliä on aina valkoinen keskusta.
Heimo: Täpläperhoset, nymphalidae
Siipien kärkiväli: Pieni–keskikokoinen, 30–42 mm. Naaraat yleensä koiraita kookkaampia.
Elinympäristö: Kosteat niityt ja hakamaat metsäisillä alueilla.
Lentoaika: Heinäkuu
2. Lauhahiipijä
Lauhahiipijä on yleisin paksupäämme, jonka erottaa piippopaksupäästä ja valkotäpläpaksupäästä siitä, että sen siipien väritys on tasainen, eikä niissä ole täpliä. Lisäksi etusiivissä on ohut ja selvärajainen ruskea laita.
Lauhahiipijää tavaan Etelä- ja Keski-Suomessa, ja niiden lento on poukkoilevaa ja melko nopeaa, muuta kuitenkin hitaampaa kuin muilla paksupäillä.
Heimo: Paksupääperhoset, hesperiidae
Siipien kärkiväli: Pieni, 20–28 mm. Paksupäistä pienin. Naaraat koiraita kookkaampia.
Elinympäristö: Avoimet, heinää kasvavat, runsaskukkaiset ympäristöt.
Lentoaika: Heinäkuun alusta elokuun puoliväliin.
3. Neitoperhonen
Aikaisemmin Suomessa melko harvinaisena tavattavasta neitoperhosesta on viime vuosina tullut yksi yleisimmistä päiväperhoslajeistamme etenkin maan eteläosissa. Sen tunnistaminen on helppoa huomattavan värityksen takia: ruosteenvärisiä etu- ja takasiipiä koristavat sinertävät silmäkuviot.
Yleisesti tavattavana päiväperhoslajina pohjoisraja kulkee suunnilleen Vaasa–Kuopio-linjalla, mutta paikoin Lapissakin neitoperhosta voi tavata.
Heimo: Täpläperhoset, nymphalidae
Siipien kärkiväli: Keskikokoinen–suuri, 45–65 mm. Naaraat koiraita kookkaampia.
Elinympäristö: Niityt ja hakamaat sekä avoimet metsät ja puutarhat.
Lentoaika: Huhtikuusta kesäkuun puoliväliin (talvehtinut sukupolvi) ja toinen sukupolvi heinäkuun loppupuolelta syyskuun lopulle ja lämpiminä syksyinä myöhemminkin.
4. Lanttuperhonen
Lanttuperhonen on yleisin ja laajimmalle levinnyt valkoinen perhosemme. Se muistuttaa sitä huomattavasti isompaa kaaliperhosta ja hiukan suurempaa naurisperhosta, mutta on erotettavissa niistä parhaiten takasiipien alapinnan harmaakehnäisten suonien perusteella. Englanniksi lanttuperhosta kutsutaankin vihersuoniseksi perhoseksi.
Heimo: Kaaliperhoset, pierinae.
Siipien kärkiväli: 35–47 mm, keskikokoinen.
Elinympäristö: Monenlaiset ympäristöt, mutta ei yleinen metsittyneillä alueilla.
Lentoaika: Toukokuun alusta syyskuun alkupuolelle.
5. Sitruunaperhonen
Siipien terävät kärjet, keltainen tai vihreänvalkoinen väri ja punertavat keskitäplät tekevät sitruunaperhosesta ainutlaatuisen näköisen. Sitruunaperhonen pitää aina levätessään siipiä yhteen painettuina, mistä syystä siipien yläpintaa on vaikea tutkia.
Etelä-Suomessa noin Oulun ja Kajaanin korkeudelle saakka yleisenä ja Pohjois-Lapissa satunnaisena tavattava sitruunaperhonen on yksi pitkäikäisimmistä perhosista, kun toukka- ja kotelovaihetta ei lasketa mukaa. Sitruunaperhonen saattaa saavuttaa kokonaisen vuoden iän.
Heimo: Keltaperhoset, coliadinae.
Siipien kärkiväli: Keskikokoinen, 45–60 mm.
Elinympäristö: Metsämaat ja niitä ympäröivät avoimet ja runsaskukkaiset alueet. Myös kulttuurimaat.
Lentoaika: Maaliskuun loppupuolelta kesäkuun loppuun (talvehtinut sukupolvi) ja toisen kerran heinäkuun lopusta lokakuulle (toinen sukupolvi). Keskikesällä sitruunaperhosia ei juurikaan näe.
6. Angervohopeatäplä
Etelä- ja Keski-Suomessa yleisen ja myös eteläisessä Lapissa tavattavan angervohopeatäplän erottaa muista hopeatäplistä kuvioyhdistelmä, jossa siipien yläpinnan täplät muodostavat kapean ja epäyhtenäisen juovan paksumman reunajuovan yläpuolelle, sekä siipien alapinnalla on rivi keskustasta vaaleita täpliä, joita ympäröi ruskea tai violetti varjostus. Lajinimestä huolimatta hopeatäplät puuttuvat.
Heimo: Täpläperhoset, nymphalidae.
Siipien kärkiväli: Keskikokoinen, 33–42 mm. Naaraat koiraita kookkaampia (ja yleensä hiukan tummempia).
Elinympäristö: Suot ja kosteat niityt, erityisesti mesiangervoa kasvavat rantaniityt.
Lentoaika: Kesäkuun loppupuolelta elokuun alkuun.
7. Niittyhopeatäplä
Koko maassa tavattavan ja jokseenkin yleisen niittyhopeatäplän tuntomerkkejä ovat takasiiven yläpinnan reunatäplät, jotka muodostavat siiven reunaan yhtenäisen rivin teräviä nuolimaisia kaaria, takasiiven alapinnan voimakas musta täplä keskellä punaruskeaa vyötä ja valkoisten reunatäplien mustat nuolimaiset tai kaarevat reunukset ja selväpiirteiset mustat pisteet niiden sisäpuolella.
Heimo: Täpläperhoset, nymphalidae.
Siipien kärkiväli: Pieni–keskikokoinen, 30–44 mm. Naaraat koiraita kookkaampia (ja yleensä hiukan tummempia).
Elinympäristö: Kosteat ja runsaskukkaiset hakamaat ja niityt.
Lentoaika: Kesäkuun alusta heinäkuun loppupuolelle. Lämpiminä kesinä toinen (elokuinen) sukupolvi mahdollinen.
8. Orvokkihopeatäplä
Koko maassa tavattavan ja etelässä kohtuullisen yleisen orvokkihopeatäplän erottaa muista suurista hopeatäplistä sen vihertävän sävyisen ja hopeanhohtoisia täpliä sisältävän takasiiven alapinnan perusteella. Tummia täpliä ei takasiiven alapinnan keltaisessa ulkosarakkeessa ole.
Heimo: Täpläperhoset, nymphalidae.
Siipien kärkiväli: Keskikokoinen–suuri, 45–58 mm. Naaraat koiraita kookkaampia.
Elinympäristö: Niityt sekä metsä- ja hakamaat, joilla runsaasti kukkia.
Lentoaika: Kesäkuun loppupuolelta elokuun puoliväliin.
9. Loistokultasiipi
Etelä- ja Keski-Suomessa yleisen ja eteläisessä Lapissakin tavattavan loistokultasiiven erottaa helposti muista kultasiivistä takasiipien alapinnan valkoisten täplien perusteella. Loistokultasiiven ei arvaisi värityksensä perusteella kuuluvan sinisiipisten lajiin.
Heimo: Sinisiipiset, lycaenidae
Siipien kärkiväli: Pieni, 25–32 mm.
Elinympäristö: Kuivahkot niityt ja hakamaat.
Lentoaika: Heinäkuun alusta elokuun puoliväliin.
10. Karttaperhonen
Karttaperhonen on melko uusi tulokas Suomen lajistossa. Ensimmäiset idästä muuttaneet yksilöt havaittiin 70- ja 80-luvulla.
Karttaperhosen eri sukupolvet ovat aivan erinäköisiä ja niitä luulisi helposti eri lajeiksi. Karttaperhosen musta loppukesän muoto muistuttaa haapaperhosta ja häiveperhostakin, mutta on niitä huomattavasti pienempi. Nokkosperhosen ja hopeatäplän risteymää muistuttavan karttaperhosen keltaoranssisen kevätmuodon tunnistaa takasiiven sinisestä punoksesta. Myös takasiiven ohuiden valkoisten juovien verkosto on lajille tunnusomainen piirre.
Heimo: Täpläperhoset, nymphalidae.
Siipien kärkiväli: Pieni(–keskikokoinen), 28–40 mm.
Elinympäristö: Ravinteikkaat metsät ja niityt.
Lentoaika: Ensimmäinen sukupolvi huhtikuun loppupuolelta kesäkuun loppupuolelle ja toinen heinä–elokuussa.
Lähteet: Luontoportti, Ympäristöhallinto
Lue myös:
Perhoset ihastuttavat luonnossa ja puutarhassa
Nappaa ohjeet: Perhosia houkutteleva puutarha
Paratiisi takapihalla: Viiden tähden hyönteishotelli